POR­VOO, KE­VÄT­KUM­PU Por­voo­lai­set Kai­sa Häk­ki­lä, 92 ja Ta­pio Ma­li­nen, 76, ovat ta­van­neet joka kes­ki­viik­ko jo lä­hes kah­den vuo­den ajan. He kah­vit­te­le­vat ja kes­kus­te­le­vat Kai­san ko­to­na Ke­vät­kum­mus­sa.

– Tou­ko­kuus­sa tu­lee kak­si vuot­ta täy­teen, Kai­sa tuu­maa hör­pä­tes­sään kah­via haas­tat­te­lun lo­mas­sa.

Ta­paa­mi­set sai­vat al­kun­sa Suo­men Pu­nai­sen Ris­tin Por­voon osas­ton ys­tä­vä­pal­ve­lus­ta.

– Siel­tä soi­tet­tiin mi­nul­le, jos ha­lu­ai­sin ys­tä­vän, kos­ka olen ihan yk­sin. Kaik­ki ys­tä­vä­ni ei­vät enää jak­sa­neet elää näin kau­an kuin minä, Kai­sa sa­noo.

– Kun kuu­lin, et­tä ys­tä­väk­si oli­si tar­jol­la Ta­pio, epä­röin aluk­si ot­taa mie­hen ys­tä­väk­si.

Kuul­tu­aan Ma­li­sen am­mat­ti- ja kou­lu­tus­taus­tan en­ti­nen ra­vin­to­la-alan am­mat­ti­lai­nen päät­ti tart­tua tar­jouk­seen.

– En ol­lut ai­em­min tu­tus­tu­nut sel­lai­seen ih­mi­seen kuin Ta­pio, joka soit­ti mi­nul­le. Sii­tä se tu­tus­tu­mi­nen al­koi.

Tar­joi­li­ja­na työs­ken­nel­les­sään Häk­ki­lä op­pi lu­ke­maan ih­mi­siä.

– Sitä al­koi näh­dä jo pääl­tä päin, mil­lä miet­teil­lä asi­ak­kaat tu­li­vat "raf­laan".

Tapio Malinen ja Kaisa Häkkilä keittävät aina kahvia ja teetä sekä nauttivat kahvileivistä tavatessaan joka keskiviikko.

Marko Wahlström

"Har­ras­tuk­set ovat teh­neet elä­mäs­tä­ni sään­nöl­lis­tä"

Ys­tä­vä­pal­ve­lun va­paa­eh­tois­työn­te­ki­jäk­si il­moit­tau­tu­nut Ta­pio Ma­li­nen on kou­lu­tuk­sel­taan psy­ko­lo­gi ja psy­ko­te­ra­peut­ti. Hän työs­ken­te­li en­sin Si­poon kun­nan ter­veys­kes­kusp­sy­ko­lo­gi­na ja vii­mek­si Por­voon kau­pun­gin kou­lup­sy­ko­lo­gi­na.

– Tein vie­lä vi­ras­sa ol­les­sa­ni osa-ai­kai­ses­ti töi­tä ko­to­na­ni. Kun sain ai­voin­fark­tin en enää saa­nut teh­dä töi­tä.

Tyt­tä­ren­sä suo­si­tuk­ses­ta hän soit­ti SPR:n ys­tä­vä­pal­ve­luun.

– Osal­lis­tuin ly­hy­een kou­lu­tuk­seen, jos­ta va­paa­eh­tois­työ­ni sai al­kun­sa, Ma­li­nen ker­too.

Ys­tä­vä­pal­ve­lun li­säk­si mie­hen viik­ko täyt­tyy Por­voon­seu­dun mu­siik­ki­o­pis­ton kuo­ron lau­lu­har­joi­tuk­sis­ta, ka­ra­o­ke­lau­lus­ta kol­men ka­ve­rin kans­sa, lii­kun­nas­ta ja kun­to­sa­lil­la käyn­neis­tä.

– Ne ovat teh­neet elä­mäs­tä sään­nön­mu­kai­sen.

Kai­san li­säk­si Ta­pi­ol­la on kir­jeen­vaih­to­ka­ve­ri.

– Em­me ta­paa, mut­ta kir­joi­tam­me säh­kö­pos­tit­se. Jos­sain vai­hees­sa tuli il­mi, et­tä hän­kin asuu Por­voos­sa.

– Alkuun kuuntelin enemmän, mutta nykyisin olen paljon vapautuneempi, Tapio Malinen sanoo.

Marko Wahlström

Tyy­ne-tä­din ta­ri­na pal­jas­ti yl­lät­tä­vän sat­tu­man

Kes­ki­viik­koi­sil­la ta­paa­mi­sel­la ys­tä­vyk­set naut­ti­vat kah­via ja tee­tä sekä kah­vi­lei­pää kes­kus­te­lui­den ää­rel­lä.

– Olem­me ju­tel­leet kai­ken­lai­sis­ta ai­heis­ta, he ker­to­vat.

Ta­ri­naa on riit­tä­nyt As­ko­lan Mon­nin­ky­läs­sä 1930-lu­vul­la syn­ty­neen Kai­san elä­mäs­tä, nuo­ruu­des­ta ja sen ai­kai­sis­ta ta­vois­ta.

– Si­nun muis­ti on älyt­tö­män hyvä, 16 vuot­ta nuo­rem­pi Ta­pio ke­hai­see.

Toi­sil­leen en­tuu­des­taan tun­te­mat­to­mat ovat kes­kus­te­lui­den kaut­ta löy­tä­neet yh­tei­siä kau­kai­sia su­ku­lai­sia.

– Äi­ti­ni vel­jen eli eno­ni vai­mo ja Kai­san äi­ti oli­vat sis­kok­sia. Se oli yl­lät­tä­vää. jos­ta avau­tui jut­tu­ja, Ta­pio ker­too.

– Asia pal­jas­tui, kun pu­huin Tyy­ne-tä­dis­tä, Kai­sa jat­kaa.

Kaisa Häkkilä teki työuransa tarjoilijana porvoolaisravintoloissa palattuaan takaisin kotiseudulleen avioeron jälkeen.

Marko Wahlström

Pa­luu avi­oe­ron jäl­keen ko­ti­seu­dul­le

Häk­ki­lä on eh­ti­nyt asua mo­nel­la paik­ka­kun­nal­la elä­män­sä ai­ka­na en­nen Por­voo­seen muut­to­aan.

– Me­nin nai­mi­siin Jo­en­suus­sa, ja asuim­me myös Lap­peen­ran­nas­sa. Vä­hän ai­kaa olen asu­nut Lah­des­sa ja Ori­mat­ti­las­sa.

Hän pa­la­si avi­oe­ron jäl­keen ko­ti­seu­dul­leen ja muut­ti Por­voo­seen yh­des­sä poi­kan­sa kans­sa vuon­na 1963.

– Poi­ka oli sil­loin vä­hän al­le 2-vuo­ti­as. Asuim­me niin sa­no­tus­sa Vii­ta­sen ta­los­sa Man­ner­hei­min­ka­dul­la. Van­hem­pa­ni hoi­ti­vat poi­kaa, kun olin töis­sä.

Häk­ki­län poi­ka per­hei­neen asuu Por­voon Kerk­koos­sa. Häk­ki­lä on asu­nut ke­vät­kum­pu­lai­ses­sa vuok­ra­ker­ros­ta­los­sa ta­lon val­mis­tu­mi­ses­ta saak­ka eli 1970-lu­vun lo­pul­ta as­ti.

– Poi­ka ja hä­nen per­heen­sä käy sään­nöl­li­ses­ti ta­paa­mas­sa.

Kaisa Häkkilä on aina tykännyt kutoa. Nytkin olohuoneessa on pitkä rivi sukkia. – Nämä tulevat ensimmäiselle lapsenlapsenlapselleni, joka on nyt noin vuoden vanha, hän sanoo.

Marko Wahlström

Kaisa Häkkilän olohuoneessa on pitkä rivi käsinkudottuja sukkia.

Marko Wahlström

Tar­joi­li­ja­na ta­ka­vuo­sien "la­si­pa­lat­sis­sa"

Työ­u­ran­sa Por­voos­sa Häk­ki­lä teki tar­joi­li­ja­na.

– Olin ra­vin­to­la Crys­ta­lis­sa, joka oli sii­hen ai­kaan va­li­o­luo­kan ra­vin­to­la val­koi­si­ne pöy­tä­lii­noi­neen, kris­tal­li­si­ne tuh­ka­kup­pei­neen ja lamp­pui­neen. Vä­lil­lä pre­si­dent­ti­kin kävi, hän muis­te­lee.

Häk­ki­lä muis­taa vie­lä­kin kuin­ka ra­vin­to­lan ho­vi­mes­ta­ri kes­kus­te­li yk­kös­ka­bi­ne­tis­sa tar­joi­li­ja­eh­dok­kaan kans­sa en­nen palk­kaus­ta.

– Hän ha­lu­si kuul­la elä­mäs­tä­ni en­nen kuin ot­ti mi­nut töi­hin. Vä­lil­lä olin töis­sä ala­ker­ran Po­pu­lus-ra­vin­to­las­sa. Se oli hyvä työ­paik­ka!

Myö­hem­min Crys­tal muut­tui nuor­ten suo­si­mak­si dis­kok­si, jos­sa Häk­ki­lä eh­ti vie­lä työs­ken­nel­lä.

– Poi­ka­ni ka­ve­rit sa­noi­vat, et­tä he ha­lu­a­vat Ar­ton mut­sin pöy­tään.

En­nen kuin Häk­ki­lä jäi ni­vel­reu­man ta­kia 55-vuo­ti­aa­na eläk­keel­le, hän työs­ken­te­li myös Gran­din ra­vin­to­las­sa.

– Teim­me myös Crys­ta­lin ai­ka­na tar­joi­lu­keik­kaa Vuo­saa­ren sa­ta­maan, kun sa­man Wi­hu­ri-yh­ti­ön uu­det lai­vat kas­tet­tiin. Jos­kus tuli käy­tyä Hai­kon Kar­ta­nos­sa tuu­raa­mas­sa, Häk­ki­lä muis­te­lee.

Ystävät Kaisa Häkkilä ja Tapio Malinen löysivät keskusteluidensa aikana myös sukuyhteyden.

Marko Wahlström

"Koen it­se­kin saa­va­ni ys­tä­vä­pal­ve­lua"

Ta­paa­mi­set ovat an­ta­neet Häk­ki­läl­le ja Ma­li­sel­le pal­jon.

– Mi­nul­la­kaan ei täl­lä het­kel­lä sel­lai­sia ys­tä­viä, jot­ka kä­vi­si­vät ko­to­na­ni. Ta­paan ys­tä­vi­ä­ni har­ras­tuk­sis­sa, Ma­li­nen sa­noo.

– Vä­lil­lä tun­tuu sil­tä, et­tä vai­kut­taa­ko Kai­sa enem­män mi­nuun kuin minä Kai­saan. Se an­taa mo­ti­vaa­ti­o­ta ajel­la kes­kus­tas­ta Ke­vät­kum­puun pol­ku­pyö­räl­lä tal­vel­la­kin.

Psy­ko­te­ra­peut­ti­na Ma­li­nen kuun­te­li aluk­si pal­jon enem­män.

– Koko ajan olen al­ka­nut pu­hua enem­män myös omis­ta asi­ois­ta­ni. Täs­tä on tul­lut koko ajan en­tis­tä vas­ta­vuo­roi­sem­pi ys­tä­vä­suh­de. Koen it­se­kin saa­va­ni ys­tä­vä­pal­ve­lua, hän sa­noo.

»» SPR:n Por­voon osas­ton ys­tä­vä­pal­ve­lun ta­voit­taa pu­he­li­mit­se nu­me­ros­ta 040 757 1236 tai säh­kö­pos­tit­se osoit­teel­la sprpor­voo.ys­ta­vat@gmail.com. Kiin­nos­tuk­sen­sa va­paa­eh­toi­sek­si ys­tä­väk­si voi il­moit­taa myös te­ke­mäl­lä pro­fii­lin verk­ko­si­vul­la.