POR­VOO, KE­VÄT­KUM­PU Ke­vät­kum­mun kou­lun nel­jäs­luok­ka­lai­set kyl­vi­vät nii­tyn kou­lun­sa ta­ka­pi­hal­le. Tu­le­vai­suu­des­sa op­pi­laat pää­se­vät seu­raa­maan ke­don kas­vua ja tut­ki­maan eli­öi­den elä­mää.

Pro­jek­tiin kuu­lui myös tie­toi­suu­den li­sää­mi­nen luon­non mo­ni­muo­toi­suu­des­ta ja kes­tä­väs­tä ke­hi­tyk­ses­tä. Luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den li­sää­mi­nen kau­pun­kiym­pä­ris­töis­sä on tär­ke­ää, sil­lä osa la­jeis­ta on hä­vi­ä­mäs­sä.

Tu­le­val­le nii­tyl­le kyl­vet­tiin­kin mo­nen­lai­sia kas­ve­ja. Osa sie­me­nis­tä kuu­lui uha­na­lai­sil­le la­jeil­le ku­ten kel­ta­ma­ta­ral­le ja kan­ga­sa­ju­ruo­hol­le, osa taas tu­tum­mil­le kel­lo­kas­veil­le ja päi­vän­kak­ka­roil­le.

– Odo­tan, et­tä tämä tu­lee ole­maan täyn­nä kuk­kia ja kai­ken­lais­ta, haa­vei­lee nel­jäs­luok­ka­lai­nen Ali­na Lind­holm. Hän ar­ve­lee kas­vien kuk­ki­van en­si­ker­taa hei­nä- elo­kuus­sa.

– On kiva kun voi ite ko­kea, ei­kä tar­vit­se vaan kir­jas­ta kat­soa, iloit­see Alek­si Hä­mä­läi­nen.

– Kas­vit tuot­ta­vat myös hap­pea, hän tie­tää.

– Ja ötö­köil­le tu­lee ko­te­ja kas­veis­ta, li­sää Adal­mii­na Au­tio.

Kukansiemenet kannattaa Siru Taavilan (oik.) mukaan sekoittaa ensin hiekkaan. Niin ne pysyvät paikoillaan, eivätkä linnutkaan syö niitä niin helposti.

Kalle Hyttinen

Op­pi­laat oli­vat saa­neet mo­ni­muo­toi­suu­sai­hees­ta op­pi­tun­nin ja he sel­väs­ti ym­mär­si­vät­kin kas­vien mer­ki­tyk­sen eko­sys­tee­meil­le.

Pö­lyt­tä­jät ovat ää­rim­mäi­sen tär­kei­tä kui­ten­kin myös ih­mi­sil­le.

– Jos meil­lä ei ole pö­lyt­tä­jiä tai pör­ri­äi­siä, niin meil­tä jää esi­mer­kik­si mo­net mar­jat ja vi­han­nek­set saa­mat­ta, ker­too pro­jek­tin ve­tä­jä Siru Taa­vi­la Por­voon kau­pun­gin puis­to-osas­tol­ta.

Ruu­an­tuo­tan­to on suu­rel­ta osin riip­pu­vais­ta pör­ri­äi­sis­tä, sil­lä jopa 75 pro­sent­tia vil­je­ly­kas­veis­ta tar­vit­see hyön­teis­pö­ly­tys­tä. Maa­ta­lou­des­sa käy­te­tyt myr­kyt ja yk­si­puo­li­nen la­jis­to kui­ten­kin myös ai­heut­ta­vat pö­lyt­tä­jä­ka­toa. Esi­mer­kik­si li­han­tuo­tan­non vaa­ti­mat laa­jat lai­dun­maat vie­vät ti­laa mo­ni­muo­i­sel­ta luon­nol­ta ja pö­lyt­tä­jil­tä.

Niitylle siroiteltiin useaa eri siemensekoitusta monimuotoisuuden lisäämiseksi.

Kalle Hyttinen

Jo­kai­nen voi kui­ten­kin osal­lis­tua pö­lyt­tä­jien olo­jen pa­ran­ta­mi­seen. Osal­lis­ta­mi­nen mo­ni­muo­toi­suu­den li­sää­mi­seen on­kin osa myös Taa­vi­lan puu­tar­hu­ri­o­pis­ke­lu­jen opin­näy­te­työ­tä.

Hä­nel­lä on ja­kaa vink­ke­jä myös jo­kai­sel­le ko­ti­puu­tar­hu­ril­le.

– Ihan jo­kai­nen voi­si esi­mer­kik­si omal­le pi­hal­leen jät­tää niin sa­not­tua hal­lit­tua kaa­os­ta, vink­kaa Taa­vi­la.

Esi­mer­kik­si mo­nen rik­ka­kas­vei­na pi­tä­mät hors­mat, hei­nät ja pa­jut ovat pör­ri­äi­sil­le ja per­ho­sil­le tär­kei­tä ra­vin­non­läh­tei­tä.

Hä­nen mu­kaan­sa esi­mer­kik­si ome­na­puun al­le tai pi­han nurk­kaan jä­tet­ty niit­tä­mä­tön alue on pö­lyt­tä­jil­le hyö­dyl­li­siä. Näin jo­kai­nen sai­si pa­ran­net­tua pö­lyt­tä­jien olo­ja. Kun pör­ri­äi­set me­nes­ty­vät, myös asuk­kai­den omat vil­jel­mät me­nes­ty­vät pa­rem­min.

Nii­tyil­lä kas­va­viin kas­vei­hin taas ei sai­si ka­jo­ta.

– Vaik­ka niit­ty­kas­vit ovat kau­nii­ta, nii­den pi­täi­si an­taa kas­vaa nii­tyil­lä. On tär­ke­ää, et­tä sie­me­net eh­ti­vät val­mis­tua ja va­ris­ta nii­tyl­le. Se ta­kaa, et­tä kas­vi kuk­kii seu­raa­va­na­kin vuon­na. Mal­ja­kos­sa kas­vit ei­vät kau­aa kes­tä, Taa­vi­la muis­tut­taa.

– Jos niit­ty­kuk­kia poi­mi­taan lii­kaa, al­kaa kuk­ki­mi­nen vä­hen­tyä, ja lo­pul­ta se lop­puu ko­ko­naan.