AS­KO­LA OP Poh­jo­lan met­sä­pal­ve­lu­pääl­lik­kö­nä toi­mi­val­le Pet­ri Kor­te­jär­vel­le myön­net­tiin Uu­den­maan Pro met­sä -pal­kin­to kii­tok­se­na met­sien ja met­sä­a­lan hy­väk­si teh­dys­tä työs­tä.

Mi­ten vai­ku­tat met­sä­a­si­oi­hin työs­sä­si?

– Py­rin li­sää­mään tie­tä­mys­tä met­sä­no­mis­ta­jis­ta ja met­sä­sek­to­rin mah­dol­li­suuk­sis­ta fi­nans­si­a­lal­la, jol­la työs­ken­te­len. Suo­mes­sa on rei­lu 600 000 met­sä­no­mis­ta­jaa, ja yk­si­tyis­ten met­sien ar­vo on liki 100 mil­jar­dia eu­roa. Myös asi­ak­kais­sam­me on pal­jon met­sä­no­mis­ta­jia. Ha­lu­am­me ym­mär­tää met­sä­o­mai­suu­den kas­sa­vir­to­ja, aut­taa asi­ak­kai­tam­me la­ki­a­si­ois­sa ja mää­ri­tel­lä met­sä­ti­lan ar­voa, jos joku ha­lu­aa met­sän­sä esi­mer­kik­si lai­nan va­kuu­dek­si.

Mis­tä it­se olet ol­lut työs­sä­si yl­pein?

– Eh­kä sii­tä, et­tä met­sän ar­vo ja po­ten­ti­aa­li on kir­kas­tu­nut fi­nans­si­a­lal­la. Olen ol­lut mu­ka­na luo­mas­sa konk­reet­ti­sia työ­ka­lu­ja met­sän ar­von mää­rit­te­le­mi­seen.

Mil­lais­ta met­sä­kes­kus­te­lu mie­les­tä­si on Suo­mes­sa?

– Met­sä he­rät­tää tun­tei­ta ja kes­kus­te­lu on usein hy­vin po­la­ri­soi­tu­nut­ta. Eri nä­kö­kul­mat ei­vät ai­na mei­naa koh­da­ta. Kes­kus­te­lua pi­täi­si li­sä­tä ja kuun­te­lu­puol­ta pa­ran­taa.

On hyvä, et­tä met­säs­tä kes­kus­tel­laan, mut­ta met­sä­no­mis­ta­jil­le oli­si tär­ke­äm­pää se, et­tä tu­tus­tui­si omaan met­sään­sä ja sel­vit­täi­si ta­voit­teen­sa.

Pu­hut ak­tii­vi­sen met­sän­hoi­don puo­les­ta, mitä se tar­koit­taa käy­tän­nös­sä met­sä­no­mis­ta­jal­le?

– Ak­tii­vi­nen met­sän­hoi­to tar­koit­taa sitä, et­tä on pe­reh­ty­nyt ta­voit­tei­siin­sa ja ra­ken­taa ko­ko­nais­val­tais­ta ku­vaa omis­ta­mis­taan mais­ta. Se ei vält­tä­mät­tä tar­koi­ta sitä, et­tä kaa­de­taan ja is­tu­te­taan pui­ta. Met­sän­hoi­to­töis­sä olen­nai­sin­ta on nii­den oi­kea ajoi­tus, kun ta­voit­tee­na on tuk­ki­puun tuot­ta­mi­nen.

Nyt kun moni met­sä siir­tyy su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le, mo­net ovat alt­tii­ta myy­mään met­sän pois, var­sin­kin jos ei asu lä­hel­lä­kään sitä.

Näi­nä ai­koi­na, kun asun­to­kaup­pa on vai­keuk­sis­sa ja asun­to­jen hin­nat las­kus­sa, met­sä on käyt­täy­ty­nyt toi­sin: sen ar­vo on nous­sut vä­hin­tään 50 pro­sent­tia vii­mei­sen 10 vuo­den ai­ka­na. Met­sä säi­lyt­tää ar­von­sa muut­to­tap­pi­o­kun­nis­sa­kin. Kan­nus­tan sik­si py­sy­mään met­sä­no­mis­ta­ja­na.

Met­sää voi hoi­taa mo­nel­la eri ta­val­la, ja Suo­mes­sa on hy­viä met­sä­a­lan am­mat­ti­lai­sia, jot­ka osaa­vat kuun­nel­la ja aut­taa. Met­sä voi ol­la kan­nat­ta­va, vaik­kei pe­reh­tyi­si hoi­toon ja te­ki­si toi­men­pi­tei­tä it­se.

Liit­tyy­kö met­siin har­ha­luu­lo­ja, joi­ta ha­lu­ai­sit oi­koa?

– Nyt kun pu­hu­taan se­ka­met­sien suo­si­mi­ses­ta ja leh­ti­pui­den mää­rän kas­vat­ta­mi­ses­ta, ylei­nen luu­lo on, et­tä se on­nis­tui­si il­man hak­kui­ta – tai avo­hak­kui­ta, vaik­ka sana la­tau­tu­nut on­kin. Leh­ti­puut ja män­ty ovat va­lo­pui­ta ja ne ei­vät uu­dis­tu il­man avoin­ta vai­het­ta.

Mo­nel­ta puut­tuu jä­sen­ty­nyt kuva, mi­ten met­sän dy­na­miik­ka toi­mii ja mi­ten eri puu­la­jit syn­ty­vät, ke­hit­ty­vät ja kas­va­vat.

Avo­hak­kuu on ih­mi­sel­le dra­maat­ti­nen muu­tos, ja kun ke­sä­mö­kin ta­ka­met­sä on hä­vin­nyt, se he­rät­tää ym­mär­ret­tä­väs­ti tun­tei­ta. Luon­non nä­kö­kul­mas­ta met­sän­peit­to tu­lee no­pe­as­ti ja avo­vai­he on luon­nol­li­nen vai­he met­sän ke­hi­tys­kul­kua, vaik­ka avo­hak­kuis­sa met­sään jää edel­leen tur­han vä­hän la­ho­puu­ta.

Voi­ko ta­lous­met­sä ol­la il­mas­to­ys­tä­väl­li­nen ja luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta yl­lä­pi­tä­vä?

– Voi! Suo­meen on syn­ty­nyt erit­täin voi­ma­kas puus­ton hii­li­nie­lu met­sän­hoi­don an­si­os­ta. Vii­mei­sen 50 vuo­den ai­ka­na puus­ton mää­rä on kas­va­nut 1,5 mil­jar­dis­ta kuu­ti­o­met­ris­tä 2,5 mil­jar­diin.

Olen enem­män huo­lis­sa­ni eri luon­to­tyyp­pien ja pe­rin­ne­bi­o­toop­pien, ku­ten leh­to­jen, vä­he­ne­mi­ses­tä kuin suo­je­lu­pin­ta-alas­ta it­ses­sään.

Kortejärvelle metsä on työ, harrastus, vapaa-ajanviettopaikka, sijoitus ja elinkeino. Kuvassa Itä-Uusimaalle tyypillistä kalliometsää Porvoonjokilaaksosta Askolasta.

Petri Kortejärvi

Pi­täi­si­kö Suo­men met­siä ha­ka­ta ny­kyis­tä enem­män, vä­hem­män vai suun­nil­leen ny­kyi­seen tah­tiin?

– Suo­mes­sa hak­kuu­ta­so on ko­ko­nai­suu­te­na tar­kas­tel­tu­na mel­ko hy­väl­lä ta­sol­la. Ke­hi­tet­tä­vää oli­si kui­ten­kin hak­kui­den koh­den­ta­mi­ses­sa ja ajoi­tuk­ses­sa. Hak­kuut ei­vät ai­na koh­dis­tu met­sän­hoi­dol­li­ses­ti par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la. Osa met­sis­tä ha­ka­taan myö­hem­min kuin oli­si suo­si­tel­ta­vaa, ja jois­sa­kin koh­teis­sa hak­kuut teh­dään jopa hie­man lii­an ai­kai­sin. Taus­tal­la on usein met­sä­no­mis­ta­jan ra­han­tar­ve.

Itä-Uu­del­la­maal­la­kin met­sän­hoi­don ajoi­tuk­ses­sa oli­si pa­ran­net­ta­vaa.

Oi­kea-ai­kai­nen met­sän­hoi­to pa­ran­taa met­sien kes­tä­vyyt­tä eri­lai­sia tu­ho­ja vas­taan ja aut­taa pui­ta jä­rey­ty­mään. Il­man met­sän­hoi­toa tuk­ki­pui­ta ei syn­ny, ja il­man en­si­har­ven­nuk­sia puis­ta tu­lee hon­te­loi­ta ja ne al­tis­tu­vat tuu­len­kaa­doil­le ja kir­jan­pai­na­ja­tu­hoil­le.

Uu­si met­sä­no­mis­ta­ja on usein sa­mas­sa ti­lan­tees­sa kuin van­han oma­ko­ti­ta­lon os­ta­ja. Neu­vo­jia ja mie­li­pi­tei­tä riit­tää. Oma­ko­ti­ta­lo on usein ar­mol­li­nen: en­sin voi odot­taa ja asua, met­sän osal­ta ei ole eduk­si, jos on hoi­to­räs­te­jä. Ti­lan­ne ei odot­ta­mal­la pa­ra­ne.

Mitä met­sä mer­kit­see si­nul­le?

– Met­sä on mi­nul­le työ, har­ras­tus, va­paa-ajan­viet­to­paik­ka, si­joi­tus ja elin­kei­no. Kaik­kea tätä, en­kä kyl­läs­ty met­sään ol­len­kaan.

Nyt 53-vuo­ti­aa­na mi­nul­la on jo ta­ka­na­ni met­sä­no­mis­tu­su­raa ja olen näh­nyt omien te­ke­mis­ten ja te­ke­mät­tä jät­tä­mis­ten seu­rauk­sia. Se on pal­kit­se­vaa.

Vaik­ka olen ai­na liik­ku­nut met­sis­sä ja ret­keil­lyt, on kak­si eri asi­aa teh­dä kä­py­leh­miä kuin ym­mär­tää met­sä­dy­na­miik­kaa. Opin­not Hel­sin­gin yli­o­pis­tol­la toi­vat eri­tyi­sen buus­tin. Mi­nua ei kiin­nos­ta met­säs­sä vain sen kas­vu, vaan myös ih­mi­nen met­säs­sä ja met­sä­no­mis­ta­ja­na.

Kortejärven mukaan metsän omistaminen kannattaa, vaikkei sen hoitoon itse perehtyisikään tai sille tekisi itse toimenpiteitä. – Suomessa on hyviä metsäalan ammattilaisia.

Petri Kortejärvi

Mil­lai­se­na näet Suo­men met­sä­ta­lou­den tu­le­vai­suu­den?

– To­del­la hy­vä­nä. Fos­sii­lis­ten polt­to­ai­nei­den käyt­töä on pak­ko vä­hen­tää, ja näen sel­vä­nä, et­tä uu­siu­tu­van raa­ka-ai­neen tar­ve kas­vaa.

Eu­roo­pas­sa kuu­si on väis­ty­vä laji, mut­ta puu­ra­ken­ta­mi­ses­sa se on yk­kös­ma­te­ri­aa­li. Sil­lä on kova ky­syn­tä var­sin­kin Kes­ki-Eu­roo­pas­sa. Jos pys­tym­me tuot­ta­maan jä­re­ää kuus­ta tu­le­vai­suu­des­sa, niin ti­lan­ne on Suo­mel­le eri­no­mai­nen.

Suo­mes­sa on hyvä sa­ha­te­ol­li­suus ja glo­baa­lis­ti­kin huip­pu­mo­der­ne­ja sa­ha­yh­ti­öi­tä. Unoh­dam­me tä­män lii­an usein kes­kus­te­luis­sa. Jos pi­däm­me alan voi­mis­saan ja met­sä­no­mis­ta­jat tar­jo­a­vat sa­ha­te­ol­li­suu­del­le tuk­kia tu­le­vai­suu­des­sa­kin, kaik­ki höy­ty­vät. Saam­me kor­vat­tua fos­sii­li­sia raa­ka-ai­nei­ta, edis­täm­me kes­tä­vää ke­hi­tys­tä ja kil­pai­lu­ky­kym­me kas­vaa.

Mitä ky­syi­sit it­sel­tä­si ja mitä vas­tai­sit sii­hen?

– Suo­sit­te­li­sit­ko met­sä­a­lan opin­to­ja nuo­ril­le? Vä­hem­män yl­lät­tä­en suo­sit­te­len läm­pi­mäs­ti. Met­sä­a­lal­la on huip­pu­hy­viä tyyp­pe­jä ja alan tu­le­vai­suus on lu­paa­va. Suo­mes­sa on met­siä nyt ja tu­le­vai­suu­des­sa, ja alal­la kai­va­taan mo­nen­lais­ta ja -ta­sois­ta osaa­jaa niin yli­o­pis­tois­ta kuin am­mat­ti­kou­luis­ta. Esi­mer­kik­si met­sä­ko­neen kul­jet­ta­jis­ta on kroo­nis­ta pu­laa. Kan­nat­taa tu­tus­tua met­sä­a­lan mah­dol­li­suuk­siin ja kou­lu­tus­paik­koi­hin!