Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
Sano se!
A-
A+
IU308-tunnusta kantava alus lähti maanantaina Kewatecin Tolkkisten tehtaalta kohti Loviisaa, jossa se on syksyn harjoituskäytössä.
Mika Laine
ITÄ-UUSIMAA Edellisestä suuresta Suomenlahdella tapahtuneesta öljyvahingosta on kulunut jo lähes 40 vuotta. Helmikuussa 1987 venäläistankkeri Antonio Gramsci aiheutti öljyvahingon ajettuaan karille Porvoon majakan luona ollessaan matkalla Nesteen jalostamolle. Mereen ehti valua arviolta jopa 650 tonnia raakaöljyä, josta vain pieni osa saatiin kerättyä.
– Rajavartiolaitos on todennut, että öljyvahingon riski on tällä hetkellä suurempi kuin se koskaan aikaisemmin on ollut, Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Peter Johansson sanoo.
Uhka nousi Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Johanssonin mukaan suurimpana syynä on varjolaivasto.
– Suomenlahdelle tulee kalustoa, jonka miehistö ei osaa varsinkaan jäässä kulkemista ja monet alukset ovat huonossa kunnossa. Lisäksi ne voivat olla vakuuttamattomia, Johansson toteaa.
Palomestari Petri Lyttisen mukaan yli 10 prosenttia varjolaivaston aluksista on Pariisin MoU:n mustalla listalla.
– Ne ovat niin vanhoja ja huonossa kunnossa olevia, että ne olisi pitänyt romuttaa jo kauan sitten, Lyttinen huokailee.
Huolta herättää myös yksirunkoiset alukset.
– Kaliningradin ja Pietarin välillä kulkee yksirunkoisia aluksia, koska Venäjän tulkinnan mukaan se katsotaan sisämaan liikenteeksi. Kaksirunkoisuus koskee kansainvälistä liikennettä, Johansson tietää.
Kuljetusten lisäksi iso ongelma on Lyttisen mukaan lastien siirtäminen aluksesta toiseen.
– Tälle on perustettu ihan oma paikka Viron edustalle, Lyttinen kertoo.
– Tällä häivytetään aika usein lastin alkuperä. Toinen vaihto voidaan tehdä esimerkiksi Kreikan saarien ulkopuolella. Tämä on vähän kuin rahanpesua, Johansson jatkaa.
Haastetta mahdollisten öljyvahinkojen torjumiseen tuo Johanssonin mukaan myös vihreä siirtymä.
– Kaikki on kiinni laadusta. Vihreän siirtymän myötä on tullut biopohjaisia aineita, joita ei nykyisillä keräimillä pystytä ottamaan talteen.
– Se vaatisi uutta kalusto, jota ollaan vasta kehittämässä. Tähän ei olla kiinnitetty tarpeeksi ajoissa huomiota, Lyttinen huomauttaa.
Alumiinirunkoisen Serecraft W14 AC:n valmistamiseen on käytetty noin 9 000 työtuntia.
Mika Laine
Öljyntorjuntavalmius avovesikaudella hyvä
Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella on Lyttisen mukaan hyvä öljyntorjuntavalmius, kun puhutaan avovesikaudesta ja fossiilisista polttoaineista. Kyky toimia öljyntorjuntatehtävissä paranee entisestään ensi keväänä, kun maanantaina pelastuslaitokselle luovutettu uusi öljyntorjunta-alus otetaan operatiiviseen käyttöön.
– Meillä on neljä isompaa laitakerääjillä varustettua alusta. Pienempiä D-luokan aluksia on kolme, jotka ovat VPK:den käytössä mutta pelastuslaitoksen omistamia. Lisäksi meillä on pari sopimuspalokuntaa, jolla on heidän itse hankkima vene, mutta varustettu pelastuslaitoksen aikanaan toimittamalla keulakeräimellä, Lyttinen listaa.
Veneet on hajasijoitettu ympäri pelastuslaitoksen toiminta-aluetta. Veneiden lähellä on myös öljyntorjuntakalustoa.
– Tavoite on, että pystymme nopeasti reagoimaan. Lisäksi Porvoon aseman pihalla on kontteja, joita voidaan kumipyörillä siirrellä tarvittaessa lähemmäs kohdetta hyvälle laituripaikalle, Lyttinen sanoo.
Pelastuslaitoksen vastuualue öljyntorjuntatehtävissä käsittää liikennealueet I ja II, ja se yltää ulkosaaristoon asti. Avomerellä eli liikennealueella III vastuu on rajavartiolaitoksella.
– Raja on sellainen veteen piirretty viiva, Lyttinen toteaa.
Täysin yksin pelastuslaitos mahdollisen öljykatastrofin sattuessa ei kuitenkaan ole. Torjuntaa suoritetaan tarvittaessa yhteistyössä muun muassa rajavartiolaitoksen, puolustusvoimien, järjestöjen ja yksityisten toimijoiden kanssa.
– Ei tietenkään pidä unohtaa yhteistyötä Kilpilahden kanssa, josta löytyy lisää kalustoa ja puomeja, Lyttinen huomauttaa.
Palomestari Petri Lyttinen pääsi istahtamaan uuden öljyntorjuntaveneen kipparin paikalle. Operatiivisessa toiminnassa kipparina toimii pelastuslaitoksen koulutetut veneenkuljettajat.
Mika Laine
Porvoosta Loviisaan
Pelastuslaitoksen uusin öljyntorjunta-alus lähti maanantaina Porvoon Tolkkisista kohti kotisatamaa eli Loviisaa, jossa se on loppusyksyn harjoituskäytössä. IU308-tunnusta kantava vene korvaa Loviisassa sijaitsevan vuonna 2001 hankitun veneen. Vuosi sitten pelastuslaitoksen tilaama E-luokan öljyntorjuntavene mallia Serecraft W14 AC valmistui vajaassa vuodessa Kewatecin Tolkkisten tehtaalla.
Aluksella on pituutta vajaat 14 metriä ja leveyttä hieman yli 4 metriä. Painoa alumiinirunkoisella veneellä on noin 10 tonnia. Voimanlähteinä aluksessa on kaksi Volvo Pentan 240 hevosvoimaista meridieselmoottoria.
Teknisten vaatimusten lisäksi veneen suunnittelussa on kiinnitetty huomiota miehistön työskentelyolosuhteisiin.
– Tämä on erittäin hiljainen. Meillä oli vaatimuksena 75 desibeliä 85 prosentin koneteholla. Testeissä mittasimme 67 desibeliä täydellä teholla flektien ja pyyhkijöiden ollessa päällä. Ajossa pystyi keskustelemaan normaaliäänellä. Tämä on todella positiivinen asia, pelastuslaitoksen puolelta projektipäällikkönä toiminut Lyttinen kertoo.
Osaltaan ääntä vaimentaa ohjaamossa käytetyt pehmeät verhoilumateriaalit. Äänenvaimennusta parantaa myös hytin ja veneen rungon välinen uusi ratkaisu.
– Ohjaamo ei ole suoraan rungossa kiinni vaan se lepää kumityynyjen varassa. Tämä on ensimmäinen W14-vene tällä ratkaisulla, Kewatecin projektipäällikkö Alexander Lindholm kertoo.
Nyt luovutettu vene poikkeaa aikaisemmista myös sillä, että vene on varustettu Lamorin toimittamilla laitakerääjillä, kun vastaavissa aikaisemmin luovutetuissa aluksissa keräyslaitteistoa ei ole.
– Vanhassa veneessä on laitakerääjät ja kun tiedetään Suomenlahden uhkakuva tällä hetkellä, ei meillä voi olla tämän kokoista venettä ilman niitä, Lyttinen toteaa.
Kerääjien harjoihin tarttunut öljy pumpataan takakannelle säkitysjärjestelmään.
– Kun säkki on täynnä, se suljetaan ja kipataan mereen. Kellumaan jäänyt säkki nostetaan toiseen veneeseen. Tässä ei ole mitään säiliöitä mihin öljyn voisi ottaa talteen, Lyttinen avaa lyhyesti öljyntorjuntaprosessia.
Pelastuslaitoksen isommassa Tolkkisissa olevassa F-luokan IU108-tunnusta kantavassa aluksessa on sisäänrakennetut tankit.
– Hyvin nopeasti nekin täyttyvät.
Itä-Uudenmaan pelastuslaitosken palomestari Petri Lyttinen vastaanotti uuden öljyntorjunta-aluksen Kewatecin projektipäällikkö Alexander Lindholmilta.
Mika Laine
Moneen käyttöön
Öljyntorjunnassa veneen tarkoitus on toimia myös huolto- ja yhteysveneenä. Aluksen kannella pystyy kuljettamaan öljyntorjuntapuomeja sekä muita öljyntorjunnassa tarvittavia varusteita. Alus soveltuu myös muihin pelastus-, ensihoito- ja viranomaisten yhteistoimintatehtäviin.
– Aluksessa on kiinteä vesitykki lähinnä pienempiä vene- tai laivapaloja varten. Saaripaloja varten veneestä löytyy kaksi kolmen tuuman ulostuloa letkuja varten.
Vene on varustettu nykyaikaisella tekniikalla. Perinteisten navigointivälineiden lisäksi ohjaamon katolta löytyy muun muassa lämpökamera.
– Tässä on myös muita hienouksia kuten esimerkiksi DP-systeemi (Dynamic Positioning System), mikä pitää aluksen itsestään paikallaan, vaikka vesitykki olisi päällä. Satamamanöövereitä varten on joystick-ohjaus.
Käsityönä valmistetun alumiinirunkoisen veneen hintalappu on 1,2 miljoonaa euroa. Lindholmin mukaan työtunteja veneen valmistamiseen on käytetty 9 000. Uuden aluksen laskennallinen operatiivinen käyttöikä on 20 vuotta.
MIKA LAINE
Hydraulisen keulaportin lisäksi varustukseen kuuluu muun muassa öljyn laitakeräimet, joita kuvassa ei näy.
Mika Laine
Serecraft W14 AC IU308
» Pituus 13,87 m
» Leveys 4,05 m
» Paino 10 tn
» Moottorit 2 x Volvo Penta D4/230 hv (171,5 kW)
» Vetolaitteet: Volvo Penta DPI
» Rakennusmateriaali: alumiini
» Matkanopeus: 24 solmua
» Huippunopeus: 27 solmua
» Kulutus: 48 l/h täydellä teholla
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot