ITÄ-UU­SI­MAA – Äi­ti­ni pää­si ikäih­mi­se­nä jak­so­hoi­toon per­he­ko­tiin. Hän koki sen mie­lek­kääk­si ja olon­sa siel­lä tur­val­li­sek­si. Per­he­hoi­dol­la oli val­ta­va vai­ku­tus hä­nen elä­män­laa­tuun­sa, ker­too Por­nai­sis­sa asu­va Kir­si Kil­pi­maa.

Hän on toi­mi­nut it­se per­he­hoi­ta­ja­na noin yh­dek­sän vuo­den ajan ja hoi­taa täl­lä het­kel­lä viit­tä ke­hi­tys­vam­mais­ta ja au­tis­min kir­jol­la ole­vaa las­ta ko­to­naan.

– Teen työ­tä, jol­la on mer­ki­tys, Kil­pi­maa hy­myi­lee.

Ly­hy­tai­kai­se­na per­he­hoi­ta­ja­na Kil­pi­maa tar­jo­aa tur­val­lis­ta ja ihan ta­val­lis­ta ar­kea hoi­det­ta­vil­leen muu­ta­mia ker­to­ja kuu­kau­des­sa use­am­man päi­vän jak­sois­sa. Hän suun­nit­te­lee hoi­det­ta­vil­leen päi­vä­on­gel­mat sen mu­kaan, mil­lai­sia tar­pei­ta ja kiin­nos­tuk­sen koh­tei­ta heil­lä on. 

– Pää­a­sia on, et­tä lap­set saa­vat elää meil­lä ihan pe­ru­sar­kea ja ol­la osa mei­dän elä­määm­me. Teem­me sel­lai­sia asi­oi­ta, joi­ta ko­to­na teh­dään ja lap­set saa­vat osal­lis­tua nii­hin ky­ky­jen­sä mu­kaan, Kil­pi­maa ker­too.

Perhehoitajan työ on Kilpimaasta erittäin antoisaa. Kuvassa hän petaa sänkyä hoidettavalleen. Hoidettavista lapsista tulee läheisiä Kirsille ja hänen puolisolleen.

Niki Viheriävaara

Per­he­hoi­ta­jia jo­no­te­taan 

Per­he­hoi­ta­jis­ta on pula Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la.

– Eten­kin vam­mais­pal­ve­lui­den puo­lel­la on täl­lä het­kel­lä per­hei­tä jo­nos­sa odot­ta­mas­sa omaa per­he­hoi­ta­jaa, sa­noo so­si­aa­li­oh­jaa­ja Han­na Ruot­sa­lai­nen Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­ta. 

Per­he­hoi­toa on kah­den­lais­ta: toi­ses­sa asi­ak­kaat asu­vat per­he­hoi­ta­jan ko­to­na, toi­ses­sa per­he­hoi­ta­ja kier­tää asi­ak­kai­den luo­na.  Täl­lä het­kel­lä mo­lem­mis­ta on puu­tet­ta.

Hoi­det­ta­va­na voi ol­la lap­si, nuo­ri, vam­mai­nen, au­tis­min kir­jol­la ole­va hen­ki­lö, mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­ja tai ikäih­mi­nen. 

– Työ on ol­lut hy­vin pi­det­ty, ja per­he­hoi­ta­jam­me ovat teh­neet pit­kiä hoi­to­suh­tei­ta. Myös asi­ak­kail­ta on tul­lut per­he­hoi­dos­ta hy­vää pa­lau­tet­ta. Per­heil­le on ol­lut suu­ri apu ja ilo sii­tä, et­tä heil­le on tar­jot­tu tut­tu­ja ja tur­val­li­sia per­he­hoi­ta­jia, Ruot­sa­lai­nen sa­noo.

– Käymme lasten ja koiran kanssa useinmetsäpoluilla lenkillä ja sieni- ja marjaretkillä. Olemme käyneet myös lähijärvillä riippumattojen kanssa retkillä paistamassa makkaraa ja uimassa, Kilpimaa kertoo.

Niki Viheriävaara

Kou­lu­tus­ten jäl­keen kat­so­taan yh­des­sä, on­ko työ­hön edel­ly­tyk­siä

Per­he­hoi­ta­jak­si ryh­ty­väl­tä ei vaa­di­ta ai­kai­sem­paa ko­ke­mus­ta hoi­to­työs­tä, mut­ta hei­dän tu­lee käy­dä läpi per­he­hoi­ta­jien val­men­nus.

Por­voos­sa seu­raa­va val­men­nus jär­jes­te­tään syys­kuus­sa. Kou­lu­tuk­sia ve­tää ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­ja­na Kir­si Kil­pi­maa yh­des­sä per­he­hoi­don kou­lut­ta­ja San­na Äy­rä­väi­sen kans­sa.

Kou­lu­tuk­set on koh­den­net­tu ke­hi­tys­vam­mais­ten per­he­hoi­ta­jil­le, ja ne koos­tu­vat seit­se­mäs­tä ta­paa­mi­ses­ta, jois­sa ker­ro­taan per­he­hoi­ta­jan työs­tä ja tu­tus­tu­taan per­he­ko­din toi­min­taan.

– Koko val­men­nus on pro­ses­si per­he­hoi­ta­juu­teen. Jo­kai­sen ta­paa­mis­ker­ran jäl­keen osal­lis­tu­ja saa teh­tä­vän, jos­sa hän poh­tii tun­te­muk­si­aan. Kou­lu­tus­ten jäl­keen mie­tim­me yh­des­sä, on­ko kou­lu­tuk­seen osal­lis­tu­neel­la vie­lä ha­lua ja edel­ly­tyk­siä ryh­tyä per­he­hoi­ta­jan työ­hön, Äy­rä­väi­nen sa­noo.

Kai­kil­le työ ei sovi esi­mer­kik­si oman elä­män­ti­lan­teen vuok­si.

– Jos­kus vas­taus on kou­lu­tuk­sen jäl­keen ne­ga­tii­vi­nen, ja se­kin on ihan ok.  

Kirsi rakentaa takametsään varjoitaa retki- ja rauhoittumispaikkaa yhdessä hoidettavien lasten kanssa.

Niki Viheriävaara

Per­he­hoi­ta­juus on kah­den kaup­pa

Kos­ka per­he­hoi­ta­jis­ta on pula, kou­lut­tau­tu­jal­le on lä­hes var­mas­ti töi­tä tar­jol­la, Äy­rä­väi­nen sa­noo.

– Työ­tä voi teh­dä osa-ai­kai­ses­ti tai pää­toi­mi­ses­ti. Osa per­he­hoi­ta­jis­ta te­kee pää­työ­nään jo­tain ihan muu­ta ja toi­mii per­he­hoi­ta­ja­na vaik­ka ker­ran kuus­sa yh­te­nä vii­kon­lop­pu­na, jona tu­tut lap­set tu­le­vat vie­rai­lul­le ja tuo­vat iloa elä­mään.

Per­he­hoi­ta­jat saa­vat it­se va­li­ta asi­ak­kaan­sa, ja asi­ak­kaat saa­vat va­li­ta per­he­hoi­ta­jan­sa.

– Per­he­hoi­ta­juus on kah­den kaup­pa. Per­he­hoi­ta­ja tsek­kaa, so­pi­si­ko tämä asi­a­kas meil­le ja asi­a­kas ja hä­nen per­heen­sä saa miet­tiä, ke­net hoi­ta­jak­si va­li­taan, Äy­rä­väi­nen se­lit­tää.

Jo­kai­sen per­he­hoi­ta­jan kans­sa teh­dään toi­mek­si­an­to­so­pi­mus, jos­sa so­vi­taan per­he­hoi­toon liit­ty­vis­tä sei­kois­ta, mak­suis­ta ja ku­lu­kor­vauk­sis­ta. Per­he­hoi­ta­jil­le tar­jo­taan myös sään­nöl­lis­tä oh­jaus­ta ja apua eri ti­lan­teis­sa.

– On mei­dän vel­vol­li­suu­tem­me aut­taa per­he­hoi­ta­jia te­ke­mään työ­tään mah­dol­li­sim­man hy­vin ja var­mis­taa, et­tä hoi­det­ta­vat saa­vat tur­val­li­ses­ti tar­vit­se­maan­sa hoi­toa, Äy­rä­väi­nen sa­noo.

Perhehoito on pitkä- tai lyhytaikaista kodinomaista hoivaa. Hoitaja voi mennä hoidettavan kotiin tai tarjota palvelua omassa kodissaan. Kilpimaa hoitaa määräaikaisesti viittä kehitysvammaista ja autistista lasta kotonaan.

Niki Viheriävaara

Työ on it­se­näis­tä, kii­ree­tön­tä ja an­toi­saa

Kil­pi­maan mu­kaan per­he­hoi­ta­jan työn suo­si­o­ta var­jos­ta­vat en­nak­ko­luu­lot.

– Mi­nul­ta ky­sy­tään, pää­see­kö työs­tä kos­kaan va­paal­le. On­ko per­he­hoi­ta­jal­la omaa elä­mää ol­len­kaan? On­ko työ ras­kas­ta? hän lis­taa.

– Mi­nul­le per­he­hoi­ta­jan työ on ol­lut erit­täin mie­le­käs­tä. Työ­tä ei tar­vit­se teh­dä kii­rees­sä ja se on hy­vin it­se­näis­tä. Saan suun­ni­tel­la per­he­hoi­toa it­se ja työs­ken­nel­lä ko­to­na, ter­vees­sä ym­pä­ris­tös­sä. On erit­täin pal­kit­se­vaa näh­dä, mi­ten lap­sen toi­min­ta­ky­ky li­sään­tyy ja par­haim­mil­laan koko per­heen elä­män­laa­tu pa­ra­nee. 

Hoi­det­ta­vis­ta lap­sis­ta on tul­lut Kir­sil­le ja hä­nen puo­li­sol­leen hy­vin lä­hei­siä. 

– Olem­me hei­dän kans­saan te­ke­mi­sis­sä vie­lä kau­an sen jäl­keen­kin, kun asi­a­kas­suh­de on päät­ty­nyt. Per­he­hoi­toa ei kan­na­ta pi­tää sa­las­sa, vaan sii­tä pi­täi­si toi­tot­taa, Kil­pi­maa sa­noo. 

Kilpimaan kotona lapset saavat eläin- ja luontoavusteista perhehoitoa. – Olemme huomanneet, miten hyvä vaikutus niillä on lasten hyvinvointiin. Miltsi toimii koiraystävänä ja Angiina-kissa tykkää rapsutuksista.

Niki Viheriävaara

MITÄ ON PER­HE­HOI­TO?
» Per­he­hoi­to on joko hoi­ta­jan omas­sa ko­dis­sa tai hoi­det­ta­van ko­to­na an­net­ta­vaa ly­hyt- tai pit­kä­ai­kais­ta hoi­vaa.
» Per­he­hoi­toa tar­jo­taan lap­sil­le, nuo­ril­le, ikäih­mi­sil­le, mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­jil­le ja vam­mai­sil­le.
» Las­ten ja nuor­ten per­he­hoi­ta­jia kut­su­taan usein si­jais­van­hem­mik­si.
» Per­he­hoi­ta­ja vas­taa hoi­det­ta­van päi­vit­täi­sis­tä tar­peis­ta ja hy­vin­voin­nis­ta
» Hy­vin­voin­ti­a­lue mak­saa per­he­hoi­ta­jal­le hoi­to­palk­ki­o­ta, ku­lu­kor­vauk­sia ja val­voo per­he­hoi­toa.

PER­HE­HOI­TA­JA­KOU­LU­TUK­SET AL­KA­VAT
» Syk­syl­lä jär­jes­te­tään jäl­leen kou­lu­tuk­sia niil­le, jot­ka ovat kiin­nos­tu­nei­ta per­he­hoi­ta­jan työs­tä las­ten, nuor­ten, ke­hi­tys­vam­mais­ten tai ikäih­mis­ten pa­ris­sa.
» Il­moit­tau­tu­mi­nen tä­män syk­syn val­men­nus­ko­ko­nai­suu­teen päät­tyy tors­tai­na 11.9. 
» Lue li­sää: itau­u­si­maa.fi/apua-ha­taan/per­he­hoi­to/