Van­ha to­te­a­mus tuli mie­leen lu­kies­sa­ni Uu­si­maan 17.4.2026 mie­li­pi­de­pals­taa. Lai­ho kir­joit­ti It­se ai­heu­te­tus­ta on­gel­mas­ta, so­si­aa­li- ja ter­veys­joh­ta­ja Im­mo­nen va­kuut­te­li so­te­rat­kai­su­jen pe­rus­tu­van re­a­lis­ti­siin ko­ko­nai­sar­vi­oi­hin ja Es­ko­la ke­hot­ti so­te­joh­toa YT-neu­vot­te­luis­sa muis­ta­maan ih­mis­tä. Kaik­kien sor­met sa­maan ai­kaan sa­mas­sa so­pas­sa.

Lai­hon kri­tiik­ki jär­jes­tö­pal­ve­lu­jen jo su­pis­tet­tu­jen jär­jes­tö­pal­ve­lu­jen li­sä­kur­jis­tuk­sis­ta on pai­kal­laan, niin mi­nis­te­ri Ryd­man­kin – va­li­tet­ta­vas­ti. Jär­jes­tö­jen mer­ki­tys ih­mis­ten hy­vin­voin­nil­le on kiis­ta­ton, jär­jes­tö­pal­ve­lut vä­hen­tä­vät jul­kis­ten pal­ve­lu­jen tar­vet­ta, ke­ven­tä­vät, myö­hen­tä­vä ja ovat toi­mi­joil­le tär­kei­tä. Jos pää­tös­ten vai­kut­ta­vuu­sar­vi­ois­sa jär­jes­tö­työn mer­ki­tys nol­la­taan, se tar­koit­taa sel­lai­sen po­liit­ti­sen suun­tauk­sen tu­ke­mis­ta, joka par­hail­laan ajaa alas hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­taam­me. Tu­e­taan siis mal­lia ”jo­kai­nen on oman on­nen­sa sep­pä”. Eli mak­sa yri­tyk­sil­le hoi­to­pal­ve­luis­ta pus­sis­ta­si va­kuu­tus­ten kaut­ta, jos omaat sii­hen edel­ly­tyk­siä.

Im­mo­sen teks­ti vah­vis­ti epäi­ly­ä­ni vir­ka­kun­nan – tar­kem­min, joh­ta­vas­sa ase­mas­sa ole­van – ky­vys­tä näh­dä pal­ve­lu­jen ke­hit­tä­mis­tä ta­lou­teen vai­kut­ta­va­na te­ki­jä­nä. Vai mitä sa­not­te täs­tä: ”Rat­kai­su­jen tu­lee pe­rus­tua re­a­lis­ti­seen ar­vi­oon pal­ve­lu­tar­pees­ta ja käy­tet­tä­vis­sä ole­vis­ta re­surs­seis­ta.” Tu­lot ja me­not hän bud­je­toi näin ajat­te­luoh­jeek­si. Sa­maa nä­kö­a­lat­to­muut­ta kuin hy­vin­voin­ti­joh­ta­ja Lön­nq­vis­til­lä. Hä­nen mu­kaan jo­kai­nen ly­hy­en ai­ka­vä­lin sääs­tö (=leik­kaus hen­ki­lö­kun­nas­ta ja pal­ve­luis­ta) ei saa ai­heut­taa li­sä­kus­tan­nuk­sia pi­dem­mäl­lä ai­ka­vä­lil­lä. Kum­mal­ta­kaan ei heru aja­tuk­sen aja­tus­ta oman toi­min­nan ar­vi­oin­nis­ta, toi­sin te­ke­mi­sen mah­dol­li­suuk­sis­ta ja tätä kaut­ta au­ke­a­vien pal­ve­lu­jen riit­tä­vyy­den, laa­dun ja kus­tan­nus­ten hal­lin­nas­ta.

Es­ko­lan, po­liit­ti­sen vai­kut­ta­jan, toi­vo­mus hen­ki­lö­kun­nas­ta huo­leh­ti­mi­ses­ta kuu­luu sar­jaan hurs­kas­te­lua. Sa­mal­la sii­hen liit­tyy pei­tel­ty lu­paus: uu­sia vä­hen­nyk­siä on tu­los­sa, jo­ten ”työ­nan­ta­jan” on hä­nen­kin lu­val­laan syy­tä teh­dä leik­kauk­set tai­ten.

Edul­li­sem­min te­ke­mi­nen on sekä so­si­aa­li- et­tä ter­veys­pal­ve­luis­sa mah­dol­lis­ta. Esi­mer­kik­si ”lem­pi­lap­se­ni” las­ten­suo­je­lu ry­pee toi­min­ta- ja ta­lous­vai­keuk­sis­sa his­to­ri­al­li­sis­ta syis­tä; muu­tok­sia muu­tos­ten jäl­keen or­ga­ni­saa­ti­o­muu­tok­sil­la ja uu­sil­la esi­mie­hiä. Tu­los: vai­kut­ta­vaa asi­a­kas­työ­ai­kaa ei juu­ri ole, pro­ses­sit pi­te­ne­vät, per­heet ha­jo­a­vat, huos­taa­no­tot li­sään­ty­vät ja jäl­ki­huol­lon tar­ve kas­vaa.

Alu­ei­den ra­hoi­tus­tu­ki ei lä­hi­ai­koi­na kas­va. Pal­ve­lu­jen to­teu­tus­mal­li on omis­sa kä­sis­sä. Se to­sin edel­lyt­tää ky­kyä joh­taa ta­voit­teel­li­sia muu­tosp­ro­ses­se­ja. Eri yh­teyk­sis­sä olen mai­ni­tuil­le joh­ta­jil­le, mut­ta myös pai­kal­lis­po­lii­ti­kol­le, ku­vail­lut eri­lai­sia muu­tos­mal­le­ja ja nii­den ta­lou­del­li­sia vai­ku­tuk­sia – mil­joo­na­sääs­töt per vuo­si – unoh­ta­mat­ta osal­lis­tu­van so­si­aa­li­työn po­si­tii­vis­ta mer­ki­tys­tä per­heil­le ja huos­taan ote­tul­le lap­sel­le.

Hei­dän teks­teis­tään ja te­ke­mi­sis­tään pää­tel­leen ju­tus­te­lu ei ole vai­kut­ta­nut. Eli huo­noa esit­te­lyä mi­nul­ta tai vas­taa­not­ta­jien ky­vyt­tö­myyt­tä/ha­lut­to­muut­ta ryh­tyä muu­tos­työ­hön. Näin se ”kor­va­puus­ti” jää Lai­hol­le, pal­ve­lu­jen käyt­tä­jil­le ja hen­ki­lö­kun­nal­le.

MAT­TI LE­HES­NIE­MI,
EX-ERI­TYIS­SUUN­NIT­TE­LI­JA,
KUL­LOO