Lap­si pak­kaa re­pun ja pu­kee la­pa­set. Rei­pas as­kel­lus ja iloi­nen pu­heen­so­ri­na sii­vit­tää kou­lu­mat­kaa. Huol­ta huo­mi­ses­ta ei näy. Kou­lu­mat­ka on ly­hyt ja tien toi­sel­la puo­lel­la ys­tä­vä vil­kut­taa. Seu­raan luot­ta­vai­sin mie­lin, kuin­ka lap­si mat­kaa tut­tuun ja tur­val­li­seen ky­lä­kou­luun­sa.

Kou­lu­lai­set ohit­ta­vat päi­vä­ko­din, jos­sa pie­nem­mät lap­set juok­se­vat ai­dan vie­reen vil­kut­te­le­maan. Päi­vä­ko­din ai­kui­nen ter­veh­tii, tut­tu­ja kun ovat. Nä­mä­kin lap­sil­le tär­ke­ät ih­mi­set ovat seu­ran­neet las­ten as­ke­lei­ta vau­vas­ta kou­lu­lai­sek­si ja ol­leet ta­kaa­mas­sa tätä tur­val­lis­ta mat­kaa elä­mäs­sä.

Kou­lu­lai­sia vas­tas­sa on opet­ta­jia, ai­kui­sia ja hen­ki­lö­kun­taa, jot­ka tun­te­vat lap­set etu­ni­mil­tä. Heil­lä on ai­kaa koh­da­ta jo­kai­nen lap­si yk­si­lö­nä. Ryh­mät ovat so­pi­van ko­koi­sia, kaik­ki tun­te­vat toi­sen­sa ja saa­vat ol­la siel­lä juu­ri omia it­se­jään. Vä­li­tun­nil­la pi­hal­ta kuu­luu ilon kil­jah­duk­sia ja ää­niä pe­lien tuok­sin­nas­ta, tun­tuu et­tei ke­tään jä­te­tä yk­sin. Ai­kui­nen huo­maa, aut­taa ja opet­taa, rii­dat sel­vi­te­tään yh­des­sä. Lap­si voi hy­vin. Elin­tär­keä elä­män­pol­ku on saa­nut ar­vok­kaan ja tur­val­li­sen alun.

Kou­lun jäl­keen lap­sel­la on mu­ka­na ys­tä­vä. Muu­ta­man as­ke­leen pääs­sä heil­lä on edes­sään suu­ret seik­kai­lu­pai­kat. Ky­län met­sät, pel­lot, pien­ta­reet ja mai­se­mat ruok­ki­vat pien­tä mie­li­ku­vi­tus­ta. Mikä voi­si ol­la pa­rem­min?”

Ker­to­kaa mitä vas­taam­me lap­sil­le, jot­ka ih­met­te­le­vät mi­hin voi­vat jou­tua? Poh­ti­vat, en­kö näe enää kou­lus­sa tai vä­li­tun­neil­la ys­tä­vi­ä­ni?

Miet­ti­vät, ei­vät­kö saa enää kul­kea kä­vel­len tai pyö­räil­len tur­val­lis­ta kou­lu­mat­kaa? Ih­met­te­le­vät, mik­si ku­kaan ei kysy heil­tä mil­tä tämä tun­tuu ja mi­ten se hei­hin vai­kut­taa.

Ajat­te­le­vat, kuun­te­lee­ko ku­kaan enää hei­tä ja riit­tää­kö ai­kui­sil­la ai­ka.

Kul­loon­ky­läs­sä on vuon­na 2009 val­mis­tu­nut si­säil­mal­taan ter­ve si­vis­tys­kes­kus, jos­ta löy­tyy kak­si­kie­li­nen päi­vä­ko­ti sekä mo­lem­pien kie­lien ala­kou­lut sa­mas­sa pi­ha­pii­ris­sä. Kaik­ki "kol­me yk­sik­köä" käyt­tä­vät osit­tain sa­mo­ja ti­lo­ja. Kul­loos­sa kaik­ki lap­set saa­vat siis ol­la vuo­sia sa­mas­sa pi­ha­pii­ris­sä kie­les­tä riip­pu­mat­ta. Tämä on rik­kaus.

Tämä hy­vin­voi­va ko­ko­nai­suus on vaa­ras­sa ka­do­ta kar­tal­ta, joka tun­tuu kä­sit­tä­mät­tö­mäl­tä!

Sa­ma­nai­kai­ses­ti moni tus­kai­lee sen kans­sa, et­tä ra­ken­nus­lu­pia ei myön­ne­tä. Kaa­voi­tus on ol­lut au­ki vuo­sia, ei­kä lop­pua näy. Ky­lään oli­si muut­ta­jia, jos se teh­täi­siin mah­dol­li­sek­si. Kul­loo on Por­voon län­ti­sin kylä, jos­ta ajaa n. 15 mi­nuut­tia Kehä 3:lle.

Ky­läs­sä ole­vat ovat va­lin­neet asua ky­läs­sä hy­väk­sy­en sen, et­tä kau­pat ja käy­tän­nös­sä kaik­ki pal­ve­lut ovat kau­em­pa­na. Ky­län lap­si­per­heil­le Por­voon tär­kein pal­ve­lu on Kul­loon si­vis­tys­kes­kus, pi­ha­pii­ri, jos­sa lap­sem­me saa­vat val­ta­o­san lap­suu­sa­jas­taan viet­tää. Jos se vie­dään pois, niin mitä sel­lais­ta Por­voo meil­le tar­jo­aa, et­tä mei­dän on syy­tä jää­dä?

KUL­LOON KOU­LUN VAN­HEM­PAI­NYH­DIS­TYS