Olet­ko aja­tel­lut, et­tä ko­ti­seu­dul­la­si on asi­oi­ta, joi­ta pi­täi­si hoi­taa pa­rem­min? Ja et­tä mo­net asi­at ovat huo­nos­ti ja nii­hin pi­tää puut­tua?

Seu­raa­vat loo­gi­set ky­sy­myk­set, joi­ta toi­von kun­nol­la si­nun miet­ti­vän, ovat: Luu­let­ko et­tä on joku muu kuin sinä, joka nämä asi­at olet huo­man­nut, voi­si ne voi hoi­taa kun­toon? Tai et­tä on joku, jol­le juu­ri ne asi­at oli­si­vat niin tär­kei­tä? Niin kyse on vai­kut­ta­mi­ses­ta po­liit­ti­ses­ti. Ja sik­si ih­mi­set Suo­men de­mok­ra­ti­as­sa – on­nek­si – po­li­tiik­kaan läh­te­vät muut­taak­seen jo­tain pa­rem­mak­si.

Useim­mil­la on kym­me­nen syy­tä, mik­si juu­ri sinä et voi­si läh­teä vai­kut­ta­maan. Ha­lu­an va­kuut­taa juu­ri si­nul­le, et­tä to­den­nä­köi­ses­ti nos­tai­sit pää­tös­ten ta­soa läh­te­mäl­lä mu­kaan. Ei sik­si, et­tä kaik­ki ny­kyi­set päät­tä­jät oli­si­vat huo­no­ja tai pää­tök­set ai­na sur­kei­ta, vaik­ka luo­kat­to­mi­a­kin kyl­lä ta­pah­tuu. Vaan sik­si, et­tä jo­kai­nen in­nos­tu­nut uu­si val­tuu­tet­tu tuo oman tär­ke­än ja uu­den nä­ke­myk­sen­sä, jota il­man to­den­nä­köi­ses­ti jo­tain jäi­si puut­tu­maan ja huo­maa­mat­ta – ai­na­kin niis­sä si­nul­le tär­keis­sä asi­ois­sa.

“Mut­ta kun en­hän minä osaa.” Asi­at ei­vät ole vai­kei­ta ja muut val­tuu­te­tut ja vi­ra­no­mai­set aut­ta­vat ja vas­taa­vat ky­sy­myk­siin (tämä on oma ko­ke­muk­se­ni). Ja si­nul­la on oman val­tuus­to­ryh­mä eli sa­man puo­lu­een jä­se­net val­tuus­tos­sa, joi­den kans­sa on ai­na ti­lai­suus käy­dä kaik­kia asi­oi­ta avoi­mes­ti läpi (tai ai­na­kin mi­nus­ta se on val­tuus­to­ryh­män tär­kein ole­mus). Tär­kein­tä on in­nos­tus ja halu vie­dä kun­ta­lais­ten asi­aa eteen­päin! Yh­teis­työn ja vas­ta­vuo­roi­sen ar­vos­tuk­sen­kin mer­ki­tyk­sen tu­let huo­maa­maan.

Mo­net pel­kää­vät ole­van­sa lii­an suo­ra­sa­nai­sia. Minä edus­tan kan­san­lii­ket­tä, jos­sa suo­ra­sa­nai­suus on hyve. Mut­ta on toki eri asia se, mitä sa­not kah­den kes­ken ka­ve­rin kans­sa ja mitä pos­taat so­meen tai sa­not muu­ten jul­ki­ses­ti. En­kä us­ko, et­tä se ero on oi­ke­as­taan ke­nel­le­kään vai­kea hah­mot­taa.

Kuin­ka pal­jon sit­ten ai­kaa se vie? Kun­nan­val­tuus­to tai alu­e­val­tuus­to vie noin il­lan kuus­sa ja ryh­mä­ko­kous on sen li­säk­si. Eli ei ol­len­kaan koh­tuut­to­mas­ti. Mui­ta­kin luot­ta­mus­toi­mia voi toki ker­tyä, mut­ta nii­hin yleen­sä sit­ten oma kiin­nos­tus­kin kas­vaa, kun al­kaa ym­mär­tää lau­ta­kun­tien mer­ki­tys­tä pää­tök­sen­te­os­sa. Ra­hal­li­nen kor­vaus ei ole suu­ri, mut­ta on sii­tä nor­maa­li­tu­loi­sel­le per­heel­le apu­a­kin.

On va­li­tet­ta­van mo­nia, jot­ka pel­kää­vät po­liit­ti­sen vä­rin osoit­ta­mi­sen joh­ta­vaan han­ka­luuk­siin yrit­tä­jä­nä tai työ­pai­kal­la. Mut­ta mitä meil­le mer­kit­see de­mok­ra­tia, jos am­ma­tin­har­joit­ta­ja, yrit­tä­jä tai esi­mies­kään ei us­kal­la osal­lis­tua kun­ta- tai alu­e­po­li­tiik­kaan? Hy­vin­voin­ti­a­lu­e­vaa­leis­sa 2022 sote-alan ih­mi­set pär­jä­si­vät erit­täin hy­vin – ei­kä sii­nä mi­tään. Tar­vi­taan val­tuus­toi­hin kui­ten­kin mo­nen­lai­sia kan­sa­lai­sia: duu­na­rei­ta, yrit­tä­jiä, nuo­ria, elä­ke­läi­siä ja äi­te­jä – ai­van kaik­kia – ei­kä tar­vi­ta eri­tyi­sa­si­an­tun­ti­ja­o­saa­mis­ta, kos­ka se on vir­ka­mies­ten roo­li. Val­tuu­te­tut edus­ta­vat pai­kal­li­sia kan­sa­lai­sia ja hei­dän on syy­tä osa­ta ker­toa kan­san­kie­lel­lä pää­tet­tä­vis­tä asi­ois­ta. Tämä on edus­tuk­sel­li­sen de­mok­ra­ti­an edel­ly­tys. Ota roh­ke­as­ti yh­teyt­tä puo­lu­ee­seen, joka ajaa si­nul­le tär­kei­tä asi­oi­ta.

Teh­dään Suo­mes­ta pa­rem­pi osal­lis­tu­mal­la ja an­ta­mal­la kan­sa­lais­ten re­hel­li­sen ää­nen kuu­lua niin vaa­liu­ur­nil­la kuin sit­ten val­tuus­tois­sa­kin!

ILK­KA SIL­LAN­PÄÄ,
FI­LO­SO­FI­AN TOH­TO­RI,
KUN­NAN­VAL­TUU­TET­TU (PS.),
SI­POON PE­RUS­SUO­MA­LAIS­TEN PU­HEEN­JOH­TA­JA