Kau­pun­ki mark­ki­noi it­se­ään ”unel­mien Por­voo­na”, mut­ta kun kat­soo ym­pä­ril­leen, al­kaa näyt­tää sil­tä, et­tei tämä slo­gan enää vas­taa to­del­li­suut­ta.

Mo­nien lap­si­per­hei­den ja mui­den­kin unel­mat ovat sitä, et­tä be­to­ni­kort­te­lei­den si­jaan voi­si asua pie­nes­sä yh­tei­sös­sä. Pai­kas­sa, jos­sa on tut­tu­ja naa­pu­rei­ta, lap­sil­le ka­ve­rin­sa, pal­ve­lut lä­hie­täi­syy­del­lä, jos­sa kau­pun­gin kes­kus­ta­kin on vain ki­ven­hei­ton pääs­sä, ja jos­sa on myös luon­toa ja rau­haa. Täl­lais­ta on Por­voon ky­lis­sä ja saa­ris­tois­sa - ja voi­si ol­la myös sen lä­hi­öis­sä ja kes­kus­tas­sa­kin.

Nyt näyt­tää kui­ten­kin sil­tä, et­tä kau­pun­ki on ly­hyt­nä­köi­sel­lä sääs­tö­po­li­tii­kal­laan ja be­to­ni­kes­kus­toil­laan huk­kaa­mas­sa omaa yli­voi­maan­sa ja kil­pai­lu­e­tu­aan uu­sis­ta asuk­kais­ta ja ve­ron­mak­sa­jis­ta.

Por­voon tu­han­sien - jol­lei sa­to­jen tu­han­sien mat­kai­li­ja­mää­rät, useim­mi­ten hel­sin­ki­läi­set, käy­vät vuo­des­ta toi­seen ihai­le­mas­sa van­han kau­pun­gin nos­tal­gi­aa, kä­ve­le­mäs­sä sen pie­nil­lä ku­jil­la, poik­ke­a­mas­sa pik­ku­liik­keis­sä ja kah­vi­lois­sa – en­ti­sa­jan asun­nois­sa. Tämä ”ul­koil­ma­mu­se­om­me” kort­te­lei­neen ja pi­ha­pii­rei­neen on lois­ta­va mal­li yh­tei­söl­li­ses­tä, in­hi­mil­li­ses­tä asu­mi­ses­ta.

Mut­ta - kun kat­se­lee Por­voon kes­kus­taa ja sen lä­hiym­pä­ris­töä, kat­se­lee vie­ri vie­reen ah­det­tu­ja be­to­ni­ta­lo­ja ja täy­teen tun­get­tua Tai­de­teh­taan alu­et­ta. On siel­lä sen­tään joki, mut­ta ovat­ko sen ran­ta­mai­se­mat ”unel­mien Por­voo­ta”?

Kau­pun­gil­la on va­raa la­pi­oi­da ra­haa val­ta­vaan ur­hei­lu­kes­kuk­seen, jät­ti­mäi­siin kou­lui­hin ja mil­joo­nia ra­ken­nus­työ­maan ti­la­päis­ra­ken­nuk­siin, muut­taa asun­to­po­li­tii­kal­laan lä­hi­öt slum­meik­si ja luo­pua ken­ties tär­keim­mis­tä -ve­to­voi­ma­te­ki­jöis­tään.

Su­rul­lis­ta – ja lo­pul­ta ly­hyt­nä­köis­tä.

SARI GLAD,
POR­VOO