En­sim­mäi­nen Ad­vent­ti ja sun­nun­tai, ei muu­ta kuin kirk­koon! Kuin­ka hie­noa oli kuul­la kir­kon täy­del­tä lau­let­ta­van “Hoo­si­an­na”! Sen myö­tä oli hyvä läh­teä päi­vän as­ka­rei­siin ja il­ta­päi­väl­lä reip­paal­le kä­ve­ly­len­kil­le omal­la asui­na­lu­eel­la Horn­hat­tu­las­sa.

Olem­me saa­neet kau­an odo­te­tut pen­kit kä­ve­ly­tien var­teen, kii­tos kau­pun­gil­le! Mut­ta jo oli en­sim­mäi­nen sot­ket­tu maa­lil­la. Joku vä­hem­män lah­ja­kas “pi­cas­so” oli ve­tä­nyt sii­hen kä­den jäl­ken­sä. Pu­hu­mat­ta­kaan sii­tä, et­tä joku oli heit­tä­nyt van­han val­koi­sen sän­kyn­sä Van­han Hel­sin­gin­tien ku­peel­le, ojaan, lä­hel­le Län­ti­sen Man­ner­hei­min­tien lii­tyn­tä­park­kia.

Jos­kus käy mie­les­sä: Oi ai­ko­ja, oi ta­po­ja!

Niin­pä, en tie­dä mis­tä kai­kes­ta täl­lai­nen yh­tei­sen omai­suu­den ja luon­non sot­ke­mi­nen kum­pu­aa. Luu­li­si, et­tä “van­has­sa si­vis­tys­kau­pun­gis­sa” osat­tai­siin täl­lai­set asi­at hie­man pa­rem­min. Van­han sän­gyn vien­ti Do­mar­går­diin ei pi­täi­si ol­la mah­do­ton­ta – oli­han se mah­dol­lis­ta rou­da­ta ojaan­kin.

Mitä pi­täi­si teh­dä: en­sin­nä­kin jo­kai­sen mei­dän tu­lee kan­taa oma vas­tuum­me ja pi­tää huol­ta eli­nym­pä­ris­tös­täm­me. On siis syy­tä kat­soa pei­liin, mi­ten it­se elän ja mil­lai­sen esi­mer­kin an­nan. Toi­sek­si Por­voon kau­pun­gin tu­lee seu­raa­vas­sa kau­pun­kist­ra­te­gi­as­sa laa­tia sel­keä suun­ni­tel­ma mah­dol­lis­ten val­von­ta­ka­me­roi­den asen­ta­mi­seen eri puo­lil­le kau­pun­kia – sot­ki­jat tu­lee saa­da vas­tuu­seen. Lo­pul­ta me ve­ron­mak­sa­jat mak­sam­me yh­des­sä sen, et­tä kau­pun­kim­me säi­lyy viih­tyi­sä­nä ja tur­val­li­se­na kai­kil­le asuk­kail­le.

PIRK­KO PAR­JA­NEN ,
VA­RA­VAL­TUU­TET­TU (KD.),
POR­VOO