Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
LOVIISA, VANHA RANTA Loviisan uudessa koirapuistossa Vanhassa Rannassa käy huiske ja kuhina. Pienten puolella innostuneen kuhinan aiheuttaa aamutuimaan kolme suloista pikkukoiraa, mutta näyttää yksi koirien omistajistakin juoksentelevan joukossa.
Anne Hedström on tullut koirapuistoon söpön chihuahuan Heisun kanssa, joka on hoidossa ”mummilla”. Hedströmin poika Antti Ahokas on verkon takana isojen koirien puolelle kauniin kultaisennoutajan Elmon kanssa.
Koirapuistoon kuuluu eteinen, josta voi vapauttaa koiransa isojen tai pienten puolelle rauhassa. Määrlahden vanhassa koiratarhassa ei ollut eroteltu toisistaan pieniä ja isoja koiria. Hedström pitää uutta systeemiä hyvänä. Omaa koiraa hänellä ei ole ollut kolmeen vuoteen, joten hänestä on mukavaa käydä tyttärentyttären pikkukoiran kanssa koirapuistossa.
– Onhan tämä tosi kiva paikka koirille. Vaikka Loviisassa on paljon luontoa, niin koirien tulee pääsääntöisesti olla kiinni. On hienoa katsella, kuinka innokkaasti ne juoksevat vapaana täällä uudessa puistossa, joka vielä sijaitsee upealla paikalla meren äärellä, Hedström kiittää.
Kun katsoo Heisun, Morriksen ja Nikin touhuja, ei voi olla hymyilemättä. Ihan kuin nämä kaverukset olisivat aina leikkineet ja telmineet yhdessä. Morriksella ja Nikillä alkaa pian – miten sen nyt sanoisi – koiramaiset elkeet, kun toisen selkäpuoli kiinnostaa. Heisu katselee ihmeissään, mutta ei aikaakaan kuin sekin jo pääsee jyvälle, mistä on kyse. Ehkä tämä on juuri sitä vapauden riemua, kun saa antaa käpälien laulaa kilpaa kavereiden kanssa. Pian kolmen kimppa säntää taas juoksuun ympäri puistoa.
– Yleensä koirat tulevat hyvin toimeen keskenään vapaudessa. Hihnassa ollessaan niillä voi olla enemmän tarvetta ärhennellä, Hedström pohtii.
Antti Ahokas käy Elmo-koiran kanssa isojen koirien puolella pari kertaa viikossa.
Reija Kokkola
Kierros koirapuistossa näyttää, että koirien mieltymyksiä on ajateltu. Haukkumiseen ei siis ole aihetta. Puistoa kiertää leveähkö hiekka- ja hakepolku, jota on helppo ihmisten kävellä ja koirien vipeltää.
– Tässä on varmaan ajateltu sitä, ettei tule kovasti kuraa tassuihin, Hedström arvelee.
Heisu näyttää olevan samaa mieltä, sillä sen naama näyttää hymyilevän kuin Naantalin aurinko. Sitten se säntää taas kavereiden luokse. Sen ei tarvitse kulkea polkua pitkin, vaan se voi pomppia metsäkaistaleesta jäljelle jätettyjen puunrunkojen, pienten mättäiden ja kivien yli puita ja pensaita kierrellen. Olemassa olevaa puustoa on säilytetty, ja sehän koirille sopii. Se tuntuu sopivan myös ihmisille. Puistossa on penkkejä, joilla voi istuskella katselemassa lemmikkien touhuja. Hedström istahtaa kahden ison kivipaasin väliin asetetulle leveälle puulankulle.
– Tämä on mukavan korkealla. Äsken tässä oli rouva koiransa kanssa. Hän oli ottanut mukaan aamukahvit ja eväät. Tämä on hyvä paikka nauttia aamu-, päivä- tai iltakahvit. Samalla lemmikki saa riittävästi liikuntaa ja sosiaalisia kontakteja.
Sosiaalisia kontakteja koirapuistossa voivat saada myös lemmikkien omistajat. On mukava jutella koirista ja miksei kaikesta muustakin.
– Yleensä tiedämme koiran nimen, mutta omistajan nimeä emme edes kysy, Hedström naurahtaa.
Hedström ja Ahonen sanovat, että koirapuistoa on odotettu jo niin pitkään, että se otettiin vihdoin vastaan kiitollisina, kun aiempi Määrlahden koirapuisto jäi asuntomessujen takia parkkipaikan alle. Vanha koirapuisto ehti mennä jo huonoon kuntoon.
– Silti moni oli siihenkin tyytyväinen. Oli edes jokin paikka koirille vapaana juosta, Hedström sanoo.
Hänen mielestään uusi koirapuisto on ”kympin arvoinen” lisä loviisalaiskoirien elämään. Tosin Facebook-ryhmästä on kuultu myös valituksen ääntä. Missä ovat vesipisteet koirille, entä kakkalapiot? Elmo-koiralle onkin nyt tullut jano, ja Ahokas antaa sille juotavaa koirien juomapullosta. Latkina vain kuuluu, kun Elmo hörppii vettä.
– Tämä on kätevä tapa juottaa koiraa puistossa. Mielestäni koiranomistajalla on velvollisuus huolehtia itse koiransa juomisesta, Ahokas huomauttaa.
Myös kakkalapioiden puuttumiseen on reagoitu. Puiston kulmassa on iso jäteastia, jonka viereen on asetettu iso ja pieni lapio kunkin tarpeen mukaisesti. Aitaan on kiinnitetty Mehukatti-muovipulloja, joista on leikattu pois osa. Näin niitä voi käyttää jätösten keräämiseen. Loviisan kaupungin nettisivuilla kerrotaan, että myös vesipiste on tuloillaan. Vaikka Hedström on tyytyväinen koirapuistoon, hän jää pohtimaan talven tuloa.
– Illat ovat jo nyt kovin pimeitä. Voimakas valaistus on suunnattu jääkiekkokaukaloon, ja niistä ehkä karkaa valoa hieman myös koirapuiston puolelle. Mutta talvella voi olla liian pimeää, ellei koirapuistoonkin saada jonkinlaista valaistusta.
REIJA KOKKOLA
Mehukattipullojen uusiokäyttöä.
Reija Kokkola
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot