LO­VII­SA Ka­la­keit­to po­ri­see kat­ti­las­sa ja kah­vi höy­ry­ää pan­nul­la. Koh­ta syö­dään kah­del­la eu­rol­la ter­veel­lis­tä ko­ti­ruo­kaa.

Lo­vii­san seu­ra­kun­ta­ko­dil­la on jo kym­me­nen vuo­den ajan tiis­tai­sin kel­lo 11–13 jär­jes­tet­ty Kah­den eu­ron kup­pi­la, jos­sa saa lou­nas­ta, lei­pää ja juo­maa edul­li­seen hin­taan.  

Ag­ri­co­lan suo­ma­lai­sen seu­ra­kun­nan van­hus­työp­ro­jek­tin koor­di­naat­to­ri Je­an­net­te Sjö­gård-An­ders­son ker­too, et­tä ruo­kai­lu­het­ki on tar­koi­tet­tu kai­ke­ni­käi­sil­le.

– Pa­ras­ta tääl­lä on yh­tei­söl­li­syys; ih­mi­set saa­vat tul­la tän­ne ja syö­dä yh­des­sä tois­ten kans­sa ja pa­ran­nel­la maa­il­maa. Ko­to­na voi ol­la tyl­sä is­tua yk­sin syö­mäs­sä, hän ker­too.

Seija, Else ja Marjaleena eli Male nauttivat vapaaehtoistyöstään. – Me ollaan vielä hyvässä kunnossa eikä haluta jäädä sohvanpohjalle pyörittämään peukaloita, Seija kertoo.

Merja Forsman

Hel­ku­tin hyvä po­ruk­ka

Ala­ker­ran keit­ti­ös­sä on jo pie­ni hop­pu, kun lou­nas­ta­jat al­ka­vat pian saa­pua. Kok­ki­vuo­ros­sa ole­vat Mar­ja­lee­na eli Male, El­se ja Sei­ja ker­to­vat teh­neen­sä va­paa­eh­tois­töi­tä Kah­den eu­ron kup­pi­las­sa koko sen ole­mas­sa­o­lon ajan.   

– Meil­lä on tääl­lä hel­ku­tin hyvä po­ruk­ka, Mar­ja­lee­na ker­too.

– Me ol­laan vie­lä hy­väs­sä kun­nos­sa ei­kä ha­lu­ta jää­dä soh­van­poh­jal­le pyö­rit­tä­mään peu­ka­loi­ta. Kun sin­ne jää tar­peek­si kau­ak­si, ei koh­ta läh­de siel­tä enää mi­hin­kään, Sei­ja li­sää.

Sel­vi­ää, et­tä Sei­jal­la on ta­ka­naan 40 vuo­den ura kok­ki­na, jo­ten kup­pi­las­sa tar­jo­taan ihan ra­vin­to­la­ta­son lou­nas­ta.

Va­paa­eh­tois­ten keit­ti­ö­vas­taa­vien työt al­ka­vat yleen­sä jo maa­nan­tai­na esi­val­mis­te­luin ja jat­ku­vat tiis­tai­na aa­mu­kah­dek­sas­ta läh­tien.

– Nuo mei­dän asi­ak­kaat ovat ai­van iha­nia. Kun mie­het tu­lee tän­ne keit­ti­öön as­ti kiit­tä­mään ruo­as­ta, se ot­taa sy­dä­mes­tä, Mar­ja­lee­na ker­too.

– Täs­tä työs­tä tu­lee niin hyvä mie­li! Sei­ja sa­noo.

– Näin se on, El­se to­te­aa ja koko kol­mik­ko lii­kut­tuu.  

Vapaaehtoiset voitelevat lahjoituksena saatuja leipiä. Urakkana on saada 100 leipää valmiiksi. – Tänään saa juustoakin, kun on soppapäivä, he kertovat. Kuvassa vasemmalta Brita, Helena ja Marlene.

Merja Forsman

Sa­dan pro­sen­tin hin­nan­nou­su 

Kah­den eu­ron kup­pi­la aloit­ti kym­me­nen vuot­ta sit­ten Eu­ron kup­pi­la­na. Aluk­si tar­jol­la oli puu­roa, mut­ta vä­hi­tel­len ko­kit päät­ti­vät val­mis­taa muu­ta­kin ruo­kaa. Hin­nat ko­ki­vat sa­dan pro­sen­tin hin­nan­nou­sun ja kup­pi­la sai uu­den ni­men: Kah­den eu­ron kup­pi­la.  

Mi­ten kah­del­la eu­rol­la voi saa­da näin mah­ta­van lou­naan?

– Em­me tar­joa kal­lii­ta ruo­kia, ja kok­kim­me tie­tä­vät ta­san tark­kaan, mitä te­ke­vät, Sjö­gård-An­ders­son ker­too.

Kup­pi­la saa lah­joi­tuk­se­na lei­piä ja kah­vi­pul­laa pai­kal­li­ses­ta S-Mar­ke­tis­ta, mut­ta muut ruo­ka-ai­nek­set os­te­taan asi­ak­kail­ta saa­duil­la va­roil­la.

Tar­jol­la on pe­rin­teis­tä ko­ti­ruo­kaa ja ker­ran kuus­sa keit­toa. Ke­väi­sin ja syk­syi­sin on kas­vis­ruo­ka­päi­vä, joka on saa­nut pelk­kää po­si­tii­vis­ta pa­lau­tet­ta.

– Kun tar­jo­sim­me ke­sä­keit­toa, mei­tä tul­tiin oi­kein ke­hu­maan, et­tä se on pa­ras­ta ke­sä­keit­toa, mitä on syö­ty. Kas­vis­ruo­ka­päi­vään ryh­dyim­me, kos­ka ha­em­me seu­ra­kun­nal­le ym­pä­ris­tö­dip­lo­mia, ja kup­pi­lan­kin pi­tää osal­lis­tua sii­hen jol­lain ta­val­la, Sjö­gård-An­ders­son sa­noo.

Hetki lepoa ennen asiakasvirtaa. Kuvassa Kahden euron kuppilan vapaaehtoiset Gunnel, Marlene, Helena, Brita, Orvokki ja Soli.

Merja Forsman

Ylä­ker­ras­sa Brita, He­le­na, Mar­le­ne, Soli, Or­vok­ki ja Gun­nel hen­gäh­tä­vät het­ken en­nen asi­ak­kai­den saa­pu­mis­ta.

– Kun muu­tin kol­me vuot­ta sit­ten Lo­vii­saan, ha­lu­sin vä­hän ac­ti­o­nia elä­mään, sik­si tu­lin mu­kaan Kah­den eu­ron kup­pi­laan. Viih­dyn tääl­lä. Tie­dän, et­tä tiis­tai­sin on oh­jel­maa, Mar­le­ne ker­too.

Or­vok­ki ker­too ol­leen­sa toi­min­nas­sa mu­ka­na alus­ta as­ti. 

– Tyk­kään, kun saan pas­sa­ta ih­mi­siä, tar­joi­li­jan uran teh­nyt Or­vok­ki ker­too.  

Nai­set ko­ke­vat kup­pi­lan tär­ke­äk­si alu­een yh­tei­söl­li­syy­del­le.

– Tän­ne tu­lee pal­jon ih­mi­siä ta­paa­maan toi­si­aan. Il­man Kah­den eu­ron kup­pi­laa puut­tui­si hyvä koh­taa­mis­paik­ka, He­le­na ker­too.

– Kup­pi­las­sa on upea tun­nel­ma ja iloi­set asi­ak­kaat. Kun nä­em­me asi­ak­kai­den tyy­ty­väi­syy­den, tu­lee tun­ne, et­tä olen oi­ke­as­sa pai­kas­sa aut­ta­mas­sa, Gun­nel li­sää.

Kahden euron kahvila on syntynyt Agricolan suomalaisen seurakunnan ja Agricola svenska församlingin yhteistyönä. Kuvassa Karin Åstrand ja Jeannette Sjögård-Andersson.

Merja Forsman

Les­ki­mie­hel­le ko­ti­ruo­kaa ja ruo­ka­seu­raa ker­ran vii­kos­sa 

Jo viit­tä vail­le yh­del­tä­tois­ta oven ta­ka­na on pa­ri­sen kym­men­tä lou­nas­ta­jaa. En­sim­mäis­ten jou­kos­sa saa­pu­vat Aa­ro ja Bör­je.

– Olen tain­nut käy­dä tääl­lä niin kau­an kuin tätä on jär­jes­tet­ty, Aa­ro poh­tii. – Teen kyl­lä it­se­kin ruo­kaa ko­to­na, mut­ta tääl­lä on ihan kiva po­ruk­ka. Nämä va­paa­eh­toi­set ovat iha­nia, kun pas­saa­vat mei­tä.

– Minä aloin käy­dä tääl­lä, kun vai­mo­ni kuo­li. Hän lait­toi ai­na ruo­kaa. Kah­den eu­ron kup­pi­las­sa saan ker­ran vii­kos­sa kun­non ko­ti­ruo­kaa, Bör­je ker­too.

Mie­het ker­to­vat, et­tä kup­pi­las­sa nä­kee usein sa­mo­ja kas­vo­ja, jot­ka ovat vuo­sien mit­taan tul­leet tu­tuik­si.

– Ne tu­le­vat tän­ne, jot­ka jak­sa­vat tul­la. Moni ei jak­sa, ja he tar­vit­si­si­vat enem­män ruo­kaa kuin minä. Se on paha jut­tu se, Bör­je sa­noo.  

Vie­rei­ses­tä pöy­däs­tä Pek­ka osal­lis­tuu kes­kus­te­luun:

– Yk­si­näi­sel­le ih­mi­sel­le tämä on so­si­aa­li­nen ta­pah­tu­ma. On hy­vin tär­keä sil­lä vii­siin. Jos jää yk­sin, se on ikä­vä olo­ti­la.

Pek­ka ker­too tu­le­van­sa La­pin­jär­vel­tä saak­ka Lo­vii­san kes­kus­taan lou­naal­le.

– Minä les­ki­mie­he­nä nau­tin, kun pää­sen ker­ran vii­kos­sa val­mii­seen pöy­tään sa­ma­ni­käis­ten jouk­koon. Moni meis­tä pys­tyi­si koos­ta­maan kyl­lä it­se­kin päi­vän ruo­kan­sa, mut­ta van­ho­jen tut­tu­jen koh­taa­mi­nen on tär­ke­ää. Ja ruo­ka on eri­no­mais­ta!

Kirkkoherra Mikko ja Pekka nauttivat Kahden euron kuppilan yhteisöllisyydestä. Mihin vain pöytään täällä istuu, saa aina juttua aikaiseksi, Mikko kertoo.

Merja Forsman

Yh­tei­söl­li­syy­del­le ja edul­li­sel­le lou­naal­le on tar­vet­ta

Kah­den eu­ron kup­pi­las­ta on tul­lut erit­täin suo­sit­tu. Vii­me vii­kol­la se teki kä­vi­jä­en­nä­tyk­sen­sä, 102 lou­nas­ta­jaa. Sil­loin ruo­ka­sa­lia jat­ket­tiin pap­pi­lan puo­lel­le.

Kä­vi­jöi­tä saa­puu Lo­vii­san li­säk­si muun mu­as­sa Tes­jo­el­ta, La­pin­jär­vel­tä, Lil­jen­dah­lis­ta ja Per­na­jas­ta.

Lo­hi­keit­toa kun on mais­ta­nut, ei ole vai­kea ym­mär­tää suo­si­on syy­tä. Ruo­ka on älyt­tö­män hy­vää.

Toki yk­si tär­keä syy Kah­den eu­ron kup­pi­lan suo­si­oon löy­tyy ki­re­ne­väs­tä ta­lou­des­ta. Je­an­net­te Sjö­gård-An­ders­son ja Ag­ri­co­la svens­ka för­sam­lin­ge­nin di­a­ko­ni­työn­te­ki­jä Ka­rin Åst­rand ker­to­vat, et­tä hal­li­tuk­sen leik­kauk­set nä­ky­vät di­a­ko­nia-avun tar­peen mää­räs­sä ja tie­tys­ti myös kup­pi­las­sa.

– Yh­tei­söl­li­syy­del­le on sel­väs­ti tar­vet­ta ja tän­ne kai­kil­la on va­raa tul­la lou­naal­le, Åst­rand sa­noo.

– Mo­nil­la van­huk­sil­la on tosi pie­ni elä­ke, jos­ta ei juu­ri rii­tä ra­haa ruo­kaan. Kyl­lä­hän se aut­taa, et­tä saa edes ker­ran vii­kos­sa syö­dä kah­del­la eu­rol­la, Sjö­gård-An­ders­son ker­too.

Kahden euron kuppilassa käy noin seitsemästä kymmenstä sataan ihmistä joka tiistai.

Merja Forsman

Ai­na saa jut­tu­seu­raa

Kirk­ko­her­ra Mik­ko Ala­va on is­tu­nut lo­hi­keit­toi­neen ik­ku­na­pöy­tään. Hän ker­too käy­vän­sä tääl­lä sil­loin täl­löin lou­naal­la.

– Tämä on ihan huip­pu­jut­tu. Ku­ten nä­kee, tupa on ihan täyn­nä. Täl­le oli ti­laus­ta. Ih­mi­set saa­vat jut­tu­ka­ve­rin ja tie­tys­ti hy­vää ruo­kaa edul­li­ses­ti, hän ker­too.

Ala­va se­lit­tää, et­tä Kah­den eu­ron kup­pi­la on seu­ra­kun­nan suo­si­tuin yk­sit­täi­nen ta­pah­tu­ma vii­kos­sa.

– Kyl­lä­hän ruo­ka mais­tuu pa­rem­mal­ta hy­väs­sä seu­ras­sa. Mi­nus­ta mie­li­kin vir­kis­tyy, kun saa ju­tel­la ja ja­kaa aja­tuk­sia. Se on eri­tyi­sen hie­no jut­tu niil­le, jot­ka asu­vat yk­sin. Mi­hin vain pöy­tään tääl­lä is­tuu, saa ai­na jut­tua ai­kai­sek­si.

MER­JA FORS­MAN

Kahden euron lounaaseen kuuluu kahvi ja pientä makeaa purtavaa. Marjaleena tuo kahvit pöytään juuri ennen asiakkaiden saapumista.

Merja Forsman