POR­VOO Ne­pa­li­lai­nen po­lii­si Ba­san­ta Ghi­mi­re pää­si 1990-lu­vul­la kier­tä­mään maa­il­maa il­mi­ö­mäis­ten juok­si­jan­lah­jo­jen­sa vuok­si. Kun Ne­pa­lis­sa syt­tyi si­säl­lis­so­ta, Ghi­mi­re lä­he­tet­tiin on­nen­kau­pal­la Suo­meen juok­su­ki­soi­hin, jos­sa hän pää­si ha­ke­maan tur­va­paik­kaa.

Por­voo­lai­sen ra­vin­to­la Khu­ku­rin pe­rus­ta­ja Ba­san­ta Ghi­mi­ren ta­ri­na al­kaa pie­nes­tä vuo­ris­to­ky­läs­tä Ne­pa­lis­ta. Mies syn­tyi Pok­ha­ran suur­kau­pun­gin lie­peil­lä per­heen­sä maa­ti­lal­le vuon­na 1966. Ghi­mi­re ker­too lap­suu­ten­sa ol­leen ko­vaa työn­te­koa maa­ti­lal­la ja juok­se­mis­ta juok­se­mi­sen pe­rään.

– Ko­to­na­ni oli pal­jon leh­miä, vuo­hia ja ka­no­ja. He­rä­sin aa­mui­sin kuu­del­ta ja me­nin töi­hin ka­na­laan, hän ker­too.

Ghi­mi­re muis­te­lee teh­neen­sä töi­tä usein niin pit­kään, et­tä oli jo val­miik­si myö­häs­sä kou­lus­ta. Mut­ta kou­lu­mat­kat oli­vat ne, mit­kä tu­li­vat mää­rit­tä­mään Ghi­mi­ren elä­mää pit­kään.

– Kou­luun piti juos­ta kak­si tun­tia. Ja il­lal­la piti juos­ta kak­si tun­tia ta­kai­sin, hän ker­too.

– Lai­toin san­da­lit jal­kaan ja otin toi­set mu­kaan. Jos yh­det me­ni­vät rik­ki, lai­toin toi­set jal­kaan, Ghi­mi­re muis­te­lee ko­vaa lap­suut­taan Hi­ma­la­jan vuo­ris­tos­sa.

Chicken tikka on suosittu annos Khukurissa. Ruokien raaka-aineina käytetään myös Ghimiren Nepalista tuomia raaka-aineita.

Niki Viheriävaara

Ghi­mi­res­tä kas­voi voit­ta­ma­ton juok­si­ja. En­sik­si hän voit­ti lu­kui­sia alu­e­mes­ta­ruuk­sia Ne­pa­lis­sa. Myö­hem­min hä­net lä­he­tet­tiin Pa­kis­ta­niin ja In­ti­aan juok­se­maan ult­ra­ma­ra­to­ne­ja. Tuol­loin Ghi­mi­re työs­ken­te­li po­lii­si­na ja pe­rus­ti per­heen vai­mon­sa De­ba­kan kans­sa.

Vuon­na 1995 Ghi­mi­re ot­ti osaa en­sim­mäis­tä ker­taa jär­jes­tet­tyyn Hi­ma­la­jan 100-ki­lo­met­ri­seen ult­ra­ma­ra­to­niin. Ur­hei­lu­vaa­te­val­mis­ta­ja Ni­ken jär­jes­tä­mäs­sä kil­pai­lus­sa muut ei­vät mah­ta­neet Ghi­mi­rel­le mi­tään. Ta­val­li­sel­le ret­kei­li­jäl­le mo­nen päi­vän vuo­ris­to­reit­ti vei Ghi­mi­rel­tä niu­kas­ti al­le 12 tun­tia.

– Sain voi­tos­ta hy­vän pal­kin­non­kin, hän ke­hai­see.

Sen jäl­keen vuon­na 1996 Ghi­mi­re pää­si tiet­tä­väs­ti en­sim­mäi­se­nä ne­pa­li­lai­se­na juok­si­ja­na osal­lis­tu­maan Isoon Bri­tan­ni­aan 80-mai­li­sel­le, eli 128-ki­lo­met­ri­sel­le ult­ra­ma­ra­to­nil­le. Sus­se­xis­sa jär­jes­tet­ty kisa meni Ghi­mi­ren osal­ta kui­ten­kin pa­has­ti pen­kin al­le, kun hän ek­syi kes­ken mat­kan ja saa­pui lo­pul­ta maa­liin si­jan 40. tun­tu­mas­sa.

Sa­ma­na vuon­na Ghi­mi­re pää­si en­sim­mäis­tä ker­taa tu­tus­tu­maan myös Suo­meen, kun hän osal­lis­tui Hel­sin­gin ma­ra­to­nil­le. Hän muis­te­lee häm­mäs­tel­leen­sä Suo­men upe­aa luon­toa.

– Tun­tui tosi hie­nol­ta ol­la Suo­mes­sa. Oli kesä, ja vih­re­ää oli joka puo­lel­la, Ghi­mi­re ku­vai­lee.

– Se oli mi­nul­le yl­lät­tä­vää. Olin kuul­lut muis­ta Poh­jois­mais­ta ai­kai­sem­min, mut­ta Suo­mes­ta en mi­tään, hän ker­too.

Brittilehti uutisoi ensimmäisestä Himalajan 100-kilometrisestä ultramaratonista ja Ghimiren voitosta vuonna 1996.

Kotialbumi

Vuon­na 1996 po­liit­ti­nen ti­lan­ne Ne­pa­lis­sa ke­hit­tyi kui­ten­kin huo­les­tut­ta­vaan suun­taan, ja maas­sa puh­ke­si si­säl­lis­so­ta. Si­säl­lis­so­dan ai­kaan ei ol­lut tur­val­lis­ta ol­la am­ma­til­taan po­lii­si.

– Ih­mi­set va­roit­ti­vat mi­nua, et­tä älä mene ulos. Per­he pel­kä­si isän puo­les­ta, ja myös minä pel­kä­sin, Ghi­mi­re ker­too.

Kun suo­ma­lai­set juok­si­jat kut­sui­vat Ghi­mi­ren ta­kai­sin Suo­meen kil­pai­lui­hin, hän ar­va­si ti­lai­suu­ten­sa tul­leen. Ghi­mi­re mars­si lä­he­tys­töön ja haki vii­su­mia Suo­meen. Vi­ra­no­mai­set us­koi­vat kil­pai­lun ole­van hy­vin tär­keä ja myön­si­vät vii­su­min no­pe­as­ti. Suo­meen pääs­ty­ään Ghi­mi­re haki tur­va­paik­kaa.

Basantha Ghimire

Niki Viheriävaara

Ghi­mi­re ajat­te­li saa­van­sa tur­va­pai­kan Suo­mes­ta hel­pom­min, jos hän te­ki­si töi­tä. Hän oli työs­ken­nel­lyt Ne­pa­lis­sa ai­kai­sem­min myös kok­ki­na ja pää­tyi Suo­mes­sa nyt sa­moi­hin hom­miin.

– Ha­lu­sin per­hee­ni mu­kaa­ni. Tein töi­tä ja yri­tin aut­taa hei­tä, Ghi­mi­re ker­too en­sim­mäi­sis­tä vuo­sis­taan Suo­mes­sa.

Vuon­na 2000 Ghi­mi­rel­le myön­net­tiin tur­va­paik­ka, ja vuon­na 2002 hä­nel­le osoi­tet­tiin asun­to Por­voos­ta. Vuot­ta myö­hem­min myös hä­nen per­heen­sä pää­si muut­ta­maan Suo­meen.

Ghi­mi­re ker­too myös opis­kel­leen­sa tuol­loin jon­kin ai­kaa Edu­po­lis­sa au­to­maa­ti­oa­sen­ta­jak­si. To­del­li­suu­des­sa hän ha­lu­si kui­ten­kin pe­rus­taa oman ra­vin­to­lan.

– Osa­sin kai­ken ja sain vai­mo­ni mu­kaan aja­tuk­seen. Me mo­lem­mat yri­tim­me pe­rus­taa ra­vin­to­lan, hän ker­too.

Vuon­na 2009 unel­ma kävi to­teen, kun Khu­ku­ri ava­si oven­sa.

– Olim­me en­sin kah­des­taan ja teim­me mo­lem­mat ruo­kaa. Kii­re oli kau­hea kai­ken ai­kaa, ja lap­set­kin oli­vat pie­niä, hän muis­te­lee.

– Asi­ak­kaat oli­vat kui­ten­kin tyy­ty­väi­siä ja pi­ti­vät ruu­as­ta.

Basanta Ghimire perusti Khukurin vaimonsa Debakan kanssa vuonna 2009.

Niki Viheriävaara

Ghi­mi­ret sin­nit­te­li­vät ra­vin­to­lan al­ku­vai­keuk­sien läpi, ja vuo­sien myö­tä Khu­ku­ris­ta muo­dos­tui kaik­kien tun­te­ma paik­ka Por­voos­sa. Ghi­mi­ren mu­kaan ra­vin­to­lal­la me­nee nyt hy­vin, vaik­ka Ve­nä­jän hyök­käys­so­ta on vä­hen­tä­nyt tu­ris­tien mää­rää ja pa­hin­ta kii­ret­tä.

– Ny­ky­ään meil­lä on myös tar­peek­si työn­te­ki­jöi­tä, Ghi­mi­re nau­raa.

Myös per­heen kol­me las­ta, Si­ri­a­na, Sak­ti ja Sus­mi, ovat tut­tu näky Khu­ku­rin tis­kin ta­ka­na. Koko per­he työs­ken­te­lee ra­vin­to­las­sa edel­leen sil­loin täl­löin, mut­ta jo­kai­sen työ­pa­nok­sel­le ei ole enää päi­vit­täin tar­vet­ta.

Haas­tat­te­lun ai­kaan Ghi­mi­re on val­mis­tau­tu­mas­sa Ne­pa­liin läh­töön, mis­sä asi­at ovat ny­ky­ään rau­hal­li­sem­min. Hän ker­too ha­ke­van­sa ko­ti­maas­taan tar­vik­kei­ta ra­vin­to­laan sil­loin täl­löin.

Ghi­mi­re ker­too Ne­pa­lis­sa ole­van par­hail­laan val­mis­teil­la elo­ku­va hä­nen hur­jas­ta elä­mäs­tään. Sen on tar­koi­tus val­mis­tua pa­rin vuo­den si­säl­lä.

– Elä­mäs­sä on jos­kus vai­ke­aa ja jos­kus haus­kaa, mut­ta me olem­me kaik­ki iloi­sia, Ghi­mi­re päät­tää iloi­ses­ti.

KAL­LE HYT­TI­NEN

NE­PAL
» Noin 31 mil­joo­nan asuk­kaan si­sä­maa­val­tio Hi­ma­la­jal­la, Kii­nan ja In­ti­an vä­lis­sä.
» Maan poh­joi­so­sis­sa si­jait­se­vat maa­il­man kor­keim­mat vuo­ret.
» Vuon­na 1996 ma­o­lai­nen kom­mu­nis­ti­puo­lue aloit­ti ka­pi­nan ku­nin­gas­ta ja hal­li­tus­ta vas­taan.
» Si­säl­lis­so­ta kes­ti kym­me­nen vuot­ta ja vaa­ti noin 13 000 ih­mis­hen­keä.
» Ne­pal kuu­luu mail­man vä­hi­ten ke­hit­ty­neim­pien val­ti­oi­den ryh­mään, mut­ta YK ar­vi­oi sen voi­van nos­taa luo­ki­tus­taan lä­hi­vuo­si­na.
» Läh­de: Glo­ba­lis