POR­VOO Humb­le­ber­gin park­ki­pai­kal­ta au­ke­aa nä­ky­mä, joka voi­si ol­la suo­raan Ast­rid Lindg­re­nin las­ten­kir­jas­ta: Kor­kei­den kuu­si­met­sien vä­liin pai­nuu veh­reä laak­so, jota hal­koo so­ra­tie. Sen var­rel­la sei­soo rivi vä­rik­käi­tä pik­ku­ta­lo­ja.

Jo­kai­nen ra­ken­nus on oman­lai­sen­sa: on mus­taa ja mo­der­nia, vä­ri­käs­tä ja bo­hee­mia. Ta­lo­jen ni­met­kin ovat kuin sa­dus­ta: Casa Nina, Hum­la­berg, Pil­vi­lin­na, Olo­ti­la…

– Kau­pun­ki on an­ta­nut vuok­ra­lai­sil­le ai­ka va­paat kä­det. Ta­lon pi­tää ol­la al­le 30-ne­li­öi­nen, puu­ra­ken­tei­nen ja huo­pa-, mak­sa­ruo­ho- tai sam­mal­kat­toi­nen, mut­ta muu­ten olem­me saa­neet heit­täy­tyä ai­ka vil­leik­si, Hum­le­ber­gin siir­to­la­puu­tar­ha­yh­dis­tyk­sen hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja Pil­vi Saa­ren­pää ker­too ja joh­dat­taa koh­ti pals­to­ja.

Tont­te­ja on yh­teen­sä 31 ja 18 niis­tä on va­rat­tu. Jos siir­to­la­puu­tar­ha-alu­een suo­sio oli­si suu­rem­pi, tont­tien mää­rä voi­tai­siin kas­vat­taa 60:een.

Tai­mia ja vink­ke­jä ja­e­taan naa­pu­rien kans­sa

Alu­een vuok­ra­lai­set, Tii­na Al­ve ja Satu Sat­to liit­ty­vät po­ruk­kaan. He ker­to­vat ole­van­sa hy­vin tyy­ty­väi­siä siir­to­la­puu­tar­ha­lai­sia. Omas­ta mö­kis­tä on tul­lut oman­lai­nen ja puu­tar­has­sa on pääs­syt to­teut­ta­maan unel­mi­aan.

Hum­le­ber­gis­sä kaik­ki on vie­lä uut­ta, kes­ke­ne­räis­tä­kin.

– Kos­ka olem­me kaik­ki sa­mas­sa vai­hees­sa puu­tar­ho­jem­me kans­sa, meil­le on ol­lut toi­sis­tam­me pal­jon hyö­tyä. Si­vus­ta seu­raa­mal­la op­pii eri ta­val­la kuin kir­jas­ta lu­ke­mal­la, Sat­to ker­too.

Asuk­kaat huik­kai­le­vat tont­ti­ra­jo­jen yli vink­ke­jä toi­sil­leen ja vaih­ta­vat tai­mia. Esi­mer­kik­si vih­re­ä­val­koi­nen maa­hu­ma­la nä­kyy löy­tä­neen tien­sä use­am­paan puu­tar­haan.

Yh­dis­tyk­sem­me so­me­ryh­mäs­sä ja toi­si­naan myös kirp­pis­pöy­dil­lä vaih­de­taan ra­ken­nus­vai­hees­sa yli­jää­miä ma­te­ri­aa­le­ja ja mui­ta tar­peet­to­mak­si jää­nei­tä esi­nei­tä.

– Tääl­lä on kai­ke­ni­käi­siä ih­mi­siä, kaik­ki sa­mal­la vii­val­la. Jo­kai­nen on pals­tal­laan yk­sin, mut­ta sa­mal­la osa ko­ko­nai­suut­ta, Saa­ren­pää ker­too.

Alu­et­ta hoi­de­taan kak­si ker­taa vuo­des­sa jär­jes­tet­tä­vis­sä tal­kois­sa, ja jä­se­nil­le ja­e­taan omia vas­tuu­a­lu­ei­taan. Esi­mer­kik­si Al­ve on tal­koo­vas­taa­va, Saa­ren­pää pu­heen­joh­ta­ja ja Sat­to ym­pä­ris­tö­vas­taa­va.

– Yh­tei­söl­li­syy­tem­me on vas­ta aluil­laan, Al­ve sa­noo.

Suun­nit­teil­la on kui­ten­kin jo kai­ken­lais­ta, ku­ten Avoi­met puu­tar­hat -ta­pah­tu­miin osal­lis­tu­mis­ta.

Vuok­ra noin 560–760 eu­roa vuo­des­sa

Au­rin­gon pais­ta­es­sa ja pääs­kys­ten syök­sy­es­sä il­mas­sa tun­nel­ma on lä­hes hä­vyt­tö­män idyl­li­nen. So­ra­tiel­lä kul­kee naa­pu­ri­mö­kin asu­kas ta­va­ra­kär­ryä työn­tä­en, puu­tar­hois­sa kas­tel­laan is­tu­tuk­sia. Kai­ke­ni­käi­siä vi­her­peu­ka­loi­ta omis­sa as­ka­reis­saan.

Pals­tan vuok­ra on 1,9 eu­roa ne­li­öl­tä eli noin 560–760 eu­roa vuo­des­sa pals­tan koos­ta riip­pu­en.

– Jos saam­me li­sää vuok­ra­lai­sia, vuok­ra­ta­so on mah­dol­lis­ta pi­tää sa­mal­la ta­sol­la, eh­kä jopa las­kea, Saa­ren­pää sa­noo. 

Mök­kien hin­nat voi­vat ol­la mitä vain, ja kol­mik­ko ar­ve­lee hal­vim­man ol­leen al­le 40 000 eu­roa.

Se, on­ko hin­ta pal­jon vai vä­hän, riip­puu nä­kö­vink­ke­lis­tä. Yh­den kur­pit­san hin­nak­si voi las­kea tu­han­sia, jos pals­taa ajat­te­lee oma­va­rai­suu­den läh­tee­nä, mut­ta ke­sä­mök­kei­hin ja oma­ko­ti­ta­loi­hin ver­rat­tu­na hin­nat ovat koh­tuul­li­set. Si­jain­ti­kin on vain muu­ta­man mi­nuu­tin ajo­mat­kan pääs­sä Por­voon kes­kus­tas­ta.

– Ei­hän täl­lais­ta paik­kaa saa mis­tään näin lä­hel­tä kes­kus­taa, Saa­ren­pää sa­noo.

Tu­le­vai­suu­des­sa alue laa­je­nee ja ke­hit­tyy. Jär­ven lä­his­töl­le ra­ken­tuu oma sau­na­kin. Ihan kun­non puu­sau­na kun­nal­li­sel­la vie­mä­röin­nil­lä.

Tois­tai­sek­si osa asuk­kais­ta pe­sey­tyy äm­pä­rien ja ret­ki­suih­ku­jen avul­la. Vesi saa­daan ve­si­pos­teis­ta, jot­ka alu­een vuok­ra­lai­set pys­tyt­ti­vät pari vuot­ta sit­ten tal­koo­voi­min.

Rau­hal­li­nen ja tur­val­li­nen pik­ku­ky­lä

Toi­sin kuin mo­nis­sa siir­to­la­puu­tar­hois­sa, Hum­le­ber­gin siir­to­la­puu­tar­hal­la saa yö­pyä ja oles­kel­la ke­sä­kau­den ul­ko­puo­lel­la­kin. 

– Tääl­lä on tur­val­li­nen olo nuk­kua, Saa­ren­pää sa­noo.

Kos­ka alue si­jait­see päät­ty­vän tien lo­pus­sa ja naa­pu­ris­sa on muu­ta­mat asuin­ta­lot, pai­kal­le ek­syy lä­hin­nä sa­tun­nai­sia koi­ra­nul­koi­lut­ta­jia ja ih­mi­siä, jot­ka et­si­vät lä­heis­tä Staf­fak­sen ui­ma­ran­taa.

Sen si­jaan eläi­na­suk­kai­ta tääl­lä riit­tää. Lin­tu­ja, ket­tu­ja, kau­rii­ta ja vas­kit­so­ja. Al­ven pals­tan mu­taan oli jää­nyt vii­me ke­sä­nä iso pyö­reä jäl­ki, joka saat­taa kuu­lua il­vek­sel­le.

Aa­mul­la tun­nel­ma on alu­eel­la eh­kä par­haim­mil­laan, kun au­rin­ko nou­see Veck­jär­ven ta­kaa ja asuk­kaat nou­se­vat kuis­teil­leen kah­vil­le.

– Nii­tyl­tä ko­ho­aa us­va ja tal­vi­sin huo­pa­ka­tot me­ne­vät kuu­raan, Al­ve sa­noo.

Kos­ka ka­tu­va­lais­tus­ta ei ole, täh­det tuik­ki­vat kirk­kaa­na. Kuin oli­si jos­sain pal­jon kau­em­pa­na kuin vii­den ki­lo­met­rin pääs­sä Por­voon to­ril­ta.

MER­JA FORS­MAN

Humlebergin siirtolapuutarhamökit ovat alle 30 neliön kokoisia. Pilvi Saarenpään mökkiin mahtui pieni keittiökin. Saarenpää toimii Humlebergin siirtolapuutarhan yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana.

Merja Forsman

Pil­vi­lin­na, Pil­vi Saa­ren­pää

Kun saa­vun Hum­le­ber­giin, ve­ren­pai­nee­ni las­kee. Tämä paik­ka te­kee sel­lais­ta mie­lel­le ja ke­hol­le.

Asun siir­to­la­puu­tar­han lä­hel­lä ja vie­tän nyt ke­säl­lä tääl­lä pal­jon ai­kaa. Mitä minä elä­ke­läi­nen ko­to­na kö­köt­täi­sin! Mat­ka­kaan ei ole pit­kä: au­tol­la se vie noin kuu­si mi­nuut­tia, säh­kö­a­vus­tei­sel­la pyö­räl­lä al­le 15.

Mie­tin ai­koi­naan, et­tä oli­si hie­noa omis­taa täl­lai­nen mök­ki ihan ko­din lä­hel­tä. En tie­dä, us­kal­tai­sin­ko ol­la ihan omin päin jos­sain syr­jäi­ses­sä mö­kis­sä. Siir­to­la­puu­tar­hal­la lä­hel­lä on ai­na mui­ta. Kaik­ki saa­vat ol­la ha­lu­tes­saan omis­sa olois­saan, mut­ta tois­ten lä­hei­syys tuo tur­vaa.

POPS ry on pe­rus­tet­tu vuon­na 2012 ja lii­tyin sii­hen vuon­na 2017. Meni pit­kä tovi, et­tä pää­sim­me tä­hän pis­tee­seen: mök­ke­jä pääs­tiin ra­ken­ta­maan siir­to­la­puu­tar­ha-alu­eel­lem­me noin kol­me vuot­ta sit­ten.

Siir­to­la­puu­tar­ha­mök­ki­ni nimi on Pil­vi­lin­na, kos­ka tämä oli mi­nul­le pit­kään sel­lai­nen pil­vi­lin­na ja ni­me­ni on Pil­vi. Ai­ka haus­kaa, ei­kö? Mö­kin piir­si ark­ki­teh­ti ja sei­nä­e­le­men­tit tuo­tiin val­mii­na pai­koil­leen. Si­sä­työt sit­ten vie­lä oli teh­tä­vä. Vä­rik­si ha­lu­sin kel­tai­sen, en ai­na­kaan pu­nais­ta, kun olen asu­nut mon­ta vuot­ta pu­nai­ses­sa tu­vas­sa ja ai­em­pi ke­sä­mök­ki­kin Poh­jan­maal­la oli jo pu­nai­nen.

Ton­tin ta­ka­o­sas­sa on pie­ni met­sä­kais­ta­le, mikä on mie­les­tä­ni vie­hät­tä­vää.

Siir­to­la­puu­tar­ha kas­vat­taa kär­si­väl­li­syyt­tä. Pi­tää malt­taa odot­taa, et­tä kas­vit kas­va­vat ja sie­tää sitä, et­tei kaik­ki ai­na on­nis­tu­kaan. Nyt pi­tää vie­lä ope­tel­la, et­tei koko ajan tar­vit­se teh­dä jo­tain. Eläk­keel­lä saa loi­si­a­kin.

Tiina Alve kuvailee itseään järjestelmälliseksi ihmiseksi, mikä näkyy myös hänen puutarhassaan. Alve on Porvoon siirtolapuutarha POPS ry:n talkoovastaava.

Merja Forsman

Vil­la Sal­vo, Tii­na Al­ve

Olin pit­kään haa­veil­lut omas­ta siir­to­la­puu­tar­has­ta. Ko­ti­kau­pun­kii­ni Ke­ra­val­le suun­ni­tel­tiin alu­et­ta, jos­ta toi­voin pals­taa, mut­ta kau­pun­gin suun­ni­tel­mat ka­riu­tui­vat.

Erää­nä unet­to­ma­na yö­nä se­lai­lin net­tiä ja löy­sin tä­män pai­kan. Kun ta­ju­sin, et­tei pals­tan saa­dak­seen tar­vit­se ol­la por­voo­lai­nen, in­nos­tuin.

Ita­li­a­lai­ses­ta kak­ko­sa­sun­nos­ta haa­vei­le­va mie­he­ni vän­kä­si vas­taan, mut­ta kun luim­me POPS ry:n sään­nöis­tä, et­tä tääl­lä vie­te­tään il­ta­päi­vä­sies­taa – kuin Ita­li­as­sa –, mie­li muut­tui. Hum­le­ber­gis­sä ei pä­ris­tel­lä tai pau­ku­tel­la kel­lo 12–14, pait­si jos ra­ken­taa. 

Va­sa­ran muo­toi­nen rin­ne­tont­tim­me on haas­ta­va ja pals­tam­me maan­siir­to­töis­tä tuli alu­een mit­ta­vim­mat. En­sim­mäi­sen ke­sän muok­ka­sim­me tont­tia ja ra­ken­sim­me ki­vi­muu­ria. Toi­se­na ko­ti­mai­nen val­mis­mök­kim­me nos­tet­tiin pai­koil­leen. Kol­man­te­na ra­ken­sim­me va­ras­to­ja ja kär­rä­sim­me se­pe­liä sekä mul­taa. Nyt nel­jän­te­nä pää­sem­me vih­doin upot­ta­maan sor­met kun­nol­la mul­taan.

Ai­om­me tuo­da Hum­le­ber­giin il­ma­täyt­tei­sen ka­ja­kin, jol­la me­lom­me Has­sel­hol­maan sau­no­maan. Pi­hal­le ra­ken­nam­me ke­sä­keit­ti­ön. Vaik­ka tääl­lä saa yö­pyä tal­vel­la­kin, siir­to­la­puu­tar­has­tam­me tu­lee ke­sä­jut­tu.

Ita­li­an kak­ko­sa­sun­toa em­me siis hank­ki­neet, mut­ta nyt vie­täm­me elo­kuun tääl­lä ja syys­kuuk­si ajam­me Ita­li­aan.

Satu Satto halusi mahdollisimman ympäristöystävällisen siirtolapuutarhan ja mökin. Satto toimii POPS ry:n ympäristövastaavana.

Merja Forsman

Olo­ti­la, Satu Sat­to

Hum­le­ber­gin siir­to­la­puu­tar­has­sa mi­nua vie­hät­tää ka­tu­va­lot­to­muus, säh­köt­tö­myys ja se, et­tä vesi pi­tää kan­taa ve­si­pis­tees­tä ja läm­mit­tää tis­kien pe­sua var­ten – kaik­ki tämä kuu­luu tääl­lä ole­mi­seen.

Olen ol­lut puu­sep­pä ja kor­jaus­ra­ken­ta­ja, mut­ta vii­mei­sim­mäk­si siis­tis­sä si­sä­työs­sä. Kai­pa­sin kä­sil­lä te­ke­mis­tä ja ha­lu­sin myös ko­keil­la kas­vat­taa it­se jo­tain syö­tä­vää. 

Siir­to­la­puu­tar­ha­ni on mah­dol­li­sim­man ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­ses­ti ra­ken­net­tu. Puu­ta­va­ran han­kin as­ko­la­lai­sel­ta Ee­ro Kos­ke­lal­ta ja lä­hei­sel­tä San­nais­ten sa­hal­ta. Puu­tar­has­sa suo­sin luon­non­mu­kai­sia ma­te­ri­aa­le­ja. Tuen mie­luum­min pai­kal­li­sia toi­mi­joi­ta kuin iso­ja ket­ju­ja.

Pai­kal­li­nen tim­pu­ri ra­ken­si ra­ken­nuk­sen run­gon ja ul­ko­pin­nat, si­sä­pin­nat ja eris­tyk­set tein it­se. Har­maan­num­me siir­to­la­puu­tar­ha­mök­ki­ni kans­sa. En ole kä­si­tel­lyt pin­taa mil­lään ai­neil­la.

Ha­lu­an teh­dä jo­tain, mikä vai­kut­taa po­si­tii­vi­ses­ti ym­pä­ris­töön. Uu­den ra­ken­ta­mi­nen ra­sit­taa ym­pä­ris­töä, mut­ta alu­een kas­vis­ton mo­ni­puo­lis­ta­mi­nen toi­vot­ta­vas­ti kom­pen­soi hai­tan ja lo­pul­ta ri­kas­taa ym­pä­ris­töä ja tuot­taa hy­vää miel­tä. 

Tääl­lä pää­sen nä­ke­mään, mikä vai­ku­tus omal­la te­ke­mi­sel­lä­ni on. Näen kas­vun ih­meen.

Merja Forsman

Por­voon siir­to­la­puu­tar­ha­yh­dis­tys POPS ry
» toi­mii mo­nien mui­den­kin siir­to­la­puu­tar­ho­jen ta­voin yh­dis­tys­poh­jai­ses­ti
» on voit­toa ta­voit­te­le­ma­ton
» vuok­raa maat kau­pun­gil­ta ja vuok­raa pals­tat jä­se­nil­leen
» si­jait­see osoit­tees­sa: Hum­le­ber­gi­tie 147, Por­voo
» kool­taan 2,5 heh­taa­ria
» 31 pals­taa
» pals­to­jen koot on noin 300–400 ne­li­ö­met­riä.
» Lue li­sää: www.pops.fi

Hum­le­ber­gin siir­to­la­puu­tar­ha osal­lis­tuu avoi­miin puu­tar­hoi­hin
Avoi­met puu­tar­hat jär­jes­te­tään sun­nun­tai­na 6.7. klo 10–17. Tänä vuon­na tee­ma­päi­vä­nä voi tu­tus­tua myös Hum­le­ber­gin siir­to­la­puu­tar­ha­pals­toi­hin ja -mök­kei­hin. Alu­eel­la on myös kirp­pu­to­re­ja ja pie­ni­muo­tois­ta myyn­tiä, jos sää sal­lii.