POR­VOO – TUR­KU 90-lu­vun puo­li­vä­lis­sä Luon­to­lii­tos­sa vai­kut­ta­nut Jani Kaa­ro kir­joit­ti en­sim­mäi­set ar­tik­ke­lin­sa Nuor­ten luon­to -leh­teen. Sii­tä al­koi mo­ni­kym­men­vuo­ti­nen, edel­leen jat­ku­va ura tie­de­toi­mit­ta­ja­na, jol­le hän pää­tyi puo­li­va­hin­gos­sa.

– Muu­tin Hel­sin­kiin, ja mi­nut pal­kat­tiin sii­hen leh­teen pie­nel­lä pal­kal­la. Kä­vin läpi kaik­ki as­teet; toi­mit­ta­ja, toi­mi­tus­sih­tee­ri ja pää­toi­mit­ta­ja, hän muis­te­lee.

Nuor­ten luon­to -leh­des­sä työs­ken­te­ly ava­si ovia uu­sil­le apa­jil­le. Erää­nä il­ta­na nuo­ri toi­mit­ta­ja päät­ti lä­het­tää Hel­sin­gin Sa­no­mil­le yh­den ar­tik­ke­leis­taan, jon­ka vas­taa­no­tet­tu­aan leh­den toi­mi­tus pyy­si hän­tä kir­joit­ta­maan li­sää. Nyt sekä toi­mit­ta­jan et­tä tie­to­kir­jai­li­jan ural­la me­ri­toi­tu­nut Kaa­ro on saa­vut­ta­nut uu­den kir­jal­li­suus­pal­kin­non, las­ten tie­to­kir­jal­li­suu­den pa­ris­sa an­si­ok­kaas­ti työs­ken­te­lys­tä myön­net­tä­vän Tie­to­pöl­lön.

Kaa­ron pol­ku tie­de­kir­jai­li­jak­si ja -toi­mit­ta­jak­si oli kai­ken kaik­ke­aan poik­keuk­sel­li­nen. Lu­ki­on en­sim­mäi­se­nä vuon­na kes­ken jät­tä­nyt lin­tu- ja hyön­teis­har­ras­ta­ja on op­pi­nut tie­tees­tä oma-aloit­tei­sin ot­tein, ei­kä laa­jas­ta tie­tä­myk­ses­tä ole näyt­töä tut­kin­to­to­dis­tuk­sen muo­dos­sa.

– Toi­mit­ta­jan ura oli ikään kuin oma yli­o­pis­to­ni. Kir­joi­tin tie­tees­tä, ja pör­rä­sin koko ajan yli­o­pis­tol­la. Ajat­te­lin, et­tä ei­hän mi­nun tar­vit­se tän­ne ha­kea, kun olen tääl­lä muu­ten­kin koko ajan, hän ker­too.

Mo­nes­sa muus­sa muo­dos­sa näyt­tei­tä kui­ten­kin on. Usei­siin eri jul­kai­sui­hin kir­joi­te­tut ar­tik­ke­lit ja ko­lum­nit sekä sekä ai­kui­sil­le et­tä lap­sil­le suun­na­tut tie­to­kir­jat on huo­mi­oi­tu muun mu­as­sa Vuo­den tie­de­toi­mit­ta­ja -tun­nus­tuk­sel­la vuon­na 2015 et­tä tie­don­jul­kis­ta­mi­sen val­ti­on­pal­kin­nol­la vuon­na 2012. Kaa­ro ko­kee­kin, et­tä hä­nen oma pol­kun­sa oli hä­nel­le var­sin so­pi­va.

– Kun työs­ken­te­lin toi­mit­ta­ja­na, saa­toin soit­taa pro­fes­so­reil­le ja ky­syä sitä sun tätä. Sa­maan ai­kaan opis­ke­le­vat ikä­to­ve­ri­ni ei­vät us­kal­ta­neet lä­hes­tyä pro­fes­so­re­jaan, hän sa­noo.

Jani Kaaro kirjoittaa monipuolisia tiedeartikkeleita sekä lasten ja aikuisten tietokirjoja.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Las­ten- ja nuor­ten tie­to­kir­jo­ja Kaa­ro pää­tyi kir­joit­ta­maan aja­tuk­se­naan haas­taa it­se­ään. Elo­kuus­sa vii­mei­sim­män te­ok­sen­sa, gee­neis­tä ker­to­van las­ten tie­to­kir­ja Mis­tä mi­nut on teh­ty? (In­to Kus­tan­nus) jul­kais­sut kir­jai­li­ja ko­kei­lee las­ten tie­to­kir­jo­jen pa­ris­sa in­nois­saan, sai­si­ko mo­ni­mut­kai­si­a­kin asi­oi­ta tii­vis­tet­tyä ym­mär­ret­tä­vän las­ten­kir­jan muo­toon.

– Esi­mer­kik­si gee­nit on hir­ve­än vai­kea ja abst­rak­ti asia. Sii­tä sit­ten he­rää aja­tus, et­tä pys­tyi­sin­kö­hän tii­vis­tä­mään tä­män ai­van pie­nek­si. Sit­ten ko­kei­len, jo­kin joko toi­mii, tai sit­ten ei, hän se­lit­tää.

Kol­men lap­sen isä­nä Kaa­ro on myös saa­nut ins­pi­raa­ti­o­ta lu­ke­mis­taan las­ten­kir­jois­ta, ja yhä ala­kou­lui­käi­nen jäl­ki­kas­vu on­kin ah­ke­ra ah­mi­maan isän­sä uu­sia tuo­tok­sia. Van­hin on jo len­tä­nyt pe­säs­tä, mut­ta yk­si­tois­ta­vuo­ti­aat kak­so­set ovat oi­kei­ta lu­ku­touk­kia.

– Edel­li­nen tai­si men­nä kak­so­sil­la yh­des­sä il­las­sa, isä hy­myi­lee.

Kir­jat ovat yleen­sä­kin Kaa­ron ins­pi­raa­ti­on läh­de sekä toi­mit­ta­jan et­tä kir­jai­li­jan työs­sä. Mo­ni­puo­li­ses­ti kir­jal­li­suut­ta ku­lut­ta­va kir­jai­li­ja et­sii­kin uu­sia ai­hei­ta eng­lan­nin­kie­li­ses­tä kir­jal­li­suu­des­ta, jot­ta voi tuo­da Suo­meen suo­mek­si ide­at, joi­ta tääl­lä ei vie­lä ole saa­tu. Myös Por­voos­sa asu­mi­nen on jo it­ses­sään ins­pi­roi­vaa kau­nii­ne kä­ve­ly­maas­toi­neen, vaik­ka suu­rin osa aja­tus­työs­tä teh­dään­kin soh­van nur­kas­sa ja pit­käl­ti pään si­säl­lä.

– Olen aja­tel­lut sel­lais­ta te­le­vi­sio oh­jel­maa, jos­sa toi­nen ka­me­ra ku­vaa soh­van nur­kas­sa työs­ken­te­le­vää toi­mit­ta­jaa ja toi­nen huo­ne­kas­via. Ylei­sö voi­si sit­ten miet­tiä, kum­man elä­mä on mie­len­kiin­toi­sem­paa, hän nau­rah­taa.

Porvoossa asuvan Jani Kaaron meritoitunut toimittajan ura lähti käyntiin puolivahingossa.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Tie­to­pöl­lö-pal­kin­to myön­net­tiin Kaa­rol­le Tu­run kir­ja­mes­suil­la lau­an­tai­na 5.10.2024. Ko­pi­os­ton ke­rää­mil­lä te­ki­jä­noi­keus­kor­vauk­sil­la ja­et­tu pal­kin­to on myön­net­ty an­si­ok­kaas­ti las­ten tie­to­kir­jo­ja jul­kais­sel­le kir­jai­li­jal­le tai ryh­mäl­le jo vuo­des­ta 1999 as­ti. Vaik­ka tun­nus­tus tu­li­kin las­ten­kir­jal­li­suu­des­ta, seu­raa­va teos on suun­nat­tu ai­kui­sem­mil­le lu­ki­joil­le. Sitä saa odot­taa en­si vuo­den ke­vää­seen saak­ka.