ITÄ-UU­SI­MAA Tä­män vii­kon Itä­väy­län pai­ne­tun leh­den ja sen nä­köis­leh­den Ker­ro se ku­vin! -pals­tal­la jul­kais­tu mar­ja­ku­va ai­heut­ti pa­lau­te­ryö­pyn toi­mi­tuk­seen.

Al­ku­pe­räi­sen ku­van ot­ta­nut ja lä­het­tä­nyt Jor­ma Koi­vu­luo­ma ker­toi löy­tä­neen­sä met­säs­tä kes­kel­tä ry­teik­köä va­rik­sen­mar­jan.

Leh­den toi­mi­tuk­seen yh­teyt­tä ot­ta­neet ovat tun­nis­ta­neet mar­jan hy­vin myr­kyl­li­sek­si su­den­mar­jak­si, jota ei kan­na­ta läh­teä ke­rää­mään syö­tä­väk­si.

– Su­den­mar­ja on ih­mi­sel­le myr­kyl­li­nen: jo muu­ta­mas­ta mar­jas­ta voi saa­da oi­rei­ta. Mar­jo­jen äl­löt­tä­vä maku es­tää on­nek­si te­hok­kaas­ti koh­ta­lok­kaan mää­rän syö­mi­sen. Lin­nut voi­vat syö­dä mar­jo­ja hai­tat­ta ja ne le­vit­tä­vät su­den­mar­jan sie­me­niä, Luon­to­Port­ti-pal­ve­lun verk­ko­si­vuil­la ker­ro­taan.

– Lat­vaan ke­hit­ty­vä si­ni­sen­mus­ta mar­ja muis­tut­taa jät­ti­läis­mäis­tä mus­tik­kaa, et­tä saat­taa mus­ti­kan­var­pu­jen se­as­ta pil­kis­tä­es­sään jou­tua ereh­dyk­ses­sä poi­mi­jan suu­hun tai mar­ja­kop­paan.

Van­ha kan­sa kut­sui mar­jaa kuo­le­man­mar­jak­si

Su­den­mar­ja eli leh­to­su­den­mar­ja (Pa­ris qu­ad­ri­fo­lia) on tuo­reis­sa met­sis­sä ja leh­dois­sa kas­va­va mo­ni­vuo­ti­nen, ruo­ho­var­ti­nen kas­vi. Myr­kyl­li­ses­tä kas­vis­ta käy­te­tään myös kan­sa­no­mai­sia ni­mi­tyk­siä kar­hun-, kuo­le­man-, käär­meen-, mö­rön-, noi­tu- ja pi­run­mar­ja.

Su­den­mar­ja kas­vaa 10–35 sent­ti­met­riä kor­ke­ak­si. Sen tun­nis­taa ehyt­reu­nai­ses­ta leh­des­tä kieh­ku­ra­na var­ren ylä­o­sas­sa. Leh­tiä voi ol­la vii­si tai use­am­pia, vaik­ka kas­vin tie­teel­li­sen ni­men jäl­kim­mäi­nen osa viit­taa ne­li­leh­ti­syy­teen.

Su­den­mar­ja kuk­kii tou­ko­kuun ja ke­sä­kuun vaih­tees­sa. Ku­kas­ta ke­hit­tyy hei­nä­kuus­sa myr­kyl­li­nen, hie­man mus­ti­kan nä­köi­nen mar­ja. Mar­ja, ku­ten kas­vin muut­kin osat, si­säl­tää sa­po­nii­ni­ryh­män yh­dis­tet­tä, joka ai­heut­taa aluk­si pa­hoin­voin­tia, ok­sen­te­lua ja ri­pu­lia, sit­ten pään­sär­kyä ja hui­maus­ta sekä sil­mä­te­rien voi­ma­kas­ta su­pis­tu­mi­nen ja jopa se­ka­vuus­ti­lan.

Va­ka­va myr­ky­tys seu­raa ai­kui­sel­le noin 30 mar­jan syö­mi­ses­tä, mut­ta pik­ku­lap­sel­le koh­ta­lo­kas an­nos on vain kym­men­kun­ta su­den­mar­jaa.

Suu­ri­na pi­toi­suuk­si­na tai ve­reen jou­tu­es­saan sa­po­nii­nit voi­vat ha­jot­taa pu­na­so­lu­ja.

»» Al­ku­pe­räi­nen jul­kai­su pai­ne­tus­sa Itä­väy­läs­sä (12.8., sivu 9) löy­tyy tääl­tä

»» Lue li­sää su­den­mar­jas­ta tääl­tä

»» Va­rik­sen­mar­jas­ta eli kaar­ni­kas­ta voi lu­kea tääl­tä