AS­KO­LA Kun as­tuu his­sis­tä As­ko­las­sa si­jait­se­van Män­ty­rin­teen pal­ve­lu­kes­kuk­sen toi­seen ker­rok­seen, vas­tas­sa on iloi­nen näky. Kes­ki­viik­koil­ta­päi­vä­nä käy­tä­vil­lä rai­kaa Ei­la Pel­li­sen kap­pa­lei­den kal­tai­set hi­tit, ja au­la on muut­tu­nut tans­si­lat­ti­ak­si. Pal­ve­lu­kes­kuk­ses­sa vie­te­tään pe­rin­tei­siä Syys­kar­ke­loi­ta, jon­ka mer­keis­sä asuk­kaat ja hoi­ta­jat ovat ko­koon­tu­neet tans­sah­te­le­maan ja naut­ti­maan yh­des­sä­o­los­ta.

Syys­kar­ke­lot ovat op­pi­so­pi­mu­so­pis­ke­li­ja Tai­ja Pel­to­lan kä­si­a­laa. Noin vuo­den pal­ve­lu­kes­kuk­ses­sa op­pi­so­pi­muk­sel­la työs­ken­nel­lyt lä­hi­hoi­ta­ja­o­pis­ke­li­ja on tans­sit­ta­nut jo usei­ta asuk­kai­ta, ja kuu­ma­kin on tul­lut.

– On tär­ke­ää, et­tä tääl­lä on jo­tain päi­vä­ru­tii­nis­ta poik­ke­a­vaa, hän sa­noo.

Ai­kai­sem­min ra­vin­to­la-alal­la työs­ken­nel­leel­le Pel­to­lal­le lä­hi­hoi­ta­jak­si kou­lut­tau­tu­mi­nen on ol­lut ai­na unel­ma. Nyt, kun elä­män­ti­lan­ne sen sal­li, hän pää­si vih­doin to­teut­ta­maan sen. Ih­mis­lä­hei­ses­tä työs­tä naut­ti­va opis­ke­li­ja ker­too, et­tä Syys­kar­ke­loi­den tyy­li­set ta­pah­tu­mat ovat toi­vot­tu­ja sekä asuk­kai­den, omais­ten et­tä hen­ki­lö­kun­nan ar­keen.

– Näis­tä sit­ten myös pu­hu­taan jäl­keen­päin. Vaik­ka ei osal­lis­tui­si­kaan, on tär­ke­ää, et­tä olem­me tääl­lä kaik­ki yh­des­sä, hän sa­noo.

Kap­pa­le kap­pa­leen jäl­keen au­la täyt­tyy tans­si­vis­ta ih­mi­sis­tä, oli ky­sees­sä sit­ten rau­hal­li­nen vals­si tai Len­tä­vä Ka­la­kuk­ko. Vaik­ka kaik­ki ei­vät läh­de tans­si­lat­ti­an vi­li­nään, ja­lat ja kä­det lyö­vät tah­tia myös reu­na­mail­la py­syt­te­le­vil­lä asuk­kail­la. Tans­sin pyör­tei­siin jo use­aan ot­tee­seen an­tau­tu­nut Ee­va Aho­nen lau­laa vuo­sien­ta­kai­sia kap­pa­lei­ta her­kis­ty­en.

– Nämä ovat ol­leet tut­tu­ja ihan Van­ho­jen­tans­seis­ta as­ti, hän hy­myi­lee.

Mil­tei joka päi­vä Män­ty­rin­teel­lä käy­vä Aho­nen omaa pal­jon ko­ke­mus­ta tans­si­mi­ses­ta. Ja se myös nä­kyy; hän on jat­ku­vas­ti vie­jän roo­lis­sa.

Tanssilattia täyttyi kappale toisensa jälkeen.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Mu­ka­na kar­ke­lo­tun­nel­mas­sa on myös use­am­pia asuk­kai­den omai­sia. Tert­tu Hoik­ka­la on tul­lut ta­paa­maan puo­li­so­aan Ta­pa­nia. Ta­pa­ni on asu­nut Män­ty­rin­tees­sä noin kol­me vuot­ta, ja on ol­lut erit­täin tyy­ty­väi­nen sen yh­tei­söl­li­syy­teen sekä hoi­ta­jien ih­mis­läh­töi­seen toi­min­taan.

– Ruo­kaa hän ai­na ke­huu. Ja hoi­ta­jat ovat mu­ka­via, Tert­tu ker­too.

Jois­sa­kin pal­ve­lu­kes­kuk­sis­sa vie­rai­luil­le ase­te­taan ai­ka­tau­lu­ra­joit­tei­ta. Tert­tu on iloi­nen, et­tä hän voi ai­na tul­la vie­rai­le­maan Ta­pa­nin luo­na, kun se so­pii hä­nen ai­ka­tau­lui­hin­sa. Hän ker­too käy­vän­sä vie­rai­lul­la use­am­man ker­ran vii­kos­sa ja naut­ti­van­sa ta­pah­tu­mis­ta yh­des­sä puo­li­son­sa kans­sa. Vaik­ka mo­lem­mat ovat tois­tai­sek­si py­sy­tel­leet taka-alal­la, hy­myt kas­voil­la vies­ti­vät ta­pah­tu­neen on­nis­tu­neen sen pi­ris­tä­mi­seen pyr­ki­vis­sä ta­voit­teis­ta.

Ky­sy­mys kui­ten­kin kuu­luu, ai­koo­ko Ta­pa­ni läh­teä vie­lä pyö­räh­te­le­mään tans­si­lat­ti­al­le?

– Se on sii­nä ja sii­nä, hän nau­rah­taa vai­mon­sa nau­ra­es­sa mu­ka­na.

Rei­lu vuo­den pal­ve­lu­kes­kuk­ses­sa asu­nut Kaa­ri­na Jäp­pi­lä pai­not­taa ta­pah­tu­mien jär­jes­tä­mi­sen yli­voi­mais­ta vai­ku­tus­ta siel­lä elä­mi­seen.

– Näi­tä voi­si ol­la enem­män­kin. Oli­si iha­naa, jos tän­ne tu­li­si vaik­ka lap­sia lau­la­maan tai jo­tain mui­ta kier­tu­ei­ta, hän toi­voo.

Jäp­pi­lä osal­lis­tuu it­se ak­tii­vi­ses­ti usei­siin hoi­ta­jien ja va­paa­eh­tois­ten jär­jes­tä­miin toi­min­toi­hin. Hän ker­too lenk­kei­lys­tä, mu­sii­kin sii­vit­tä­mis­tä ul­koi­luis­ta ja ke­vääl­lä jär­jes­te­tyis­tä vap­pu­kar­ke­lois­ta ja toi­voo, et­tä pää­si­si jos­kus esi­mer­kik­si te­at­te­riin jär­jes­te­tyl­le vie­rai­lul­le. Pal­ve­lu­kes­kuk­sen ar­jes­sa ei ni­mit­täin ak­tii­vis­ta te­ke­mis­tä ole lii­ak­si.

– On ai­na kiva, kun tääl­lä ta­pah­tuu, sil­lä yleen­sä ei ta­pah­du mi­tään. On iha­naa, et­tä hoi­ta­jat ja va­paa­eh­toi­set jär­jes­tä­vät toi­min­taa. Tääl­lä on ah­ke­ria ih­mi­siä, hän sa­noo.

Va­paa­eh­toi­sia voi­si Jäp­pi­län puo­les­ta ol­la enem­män­kin, ja eri­lai­siin ta­pah­tu­miin vain mie­li­ku­vi­tus on ra­ja­na. Lau­lu- ja te­at­te­rie­si­tyk­sien li­säk­si pal­ve­lu­kes­kuk­seen voi­si tuo­da esi­mer­kik­si lau­sun­taa ja ker­ron­taa, hän poh­tii.

Syk­sy on nyt vi­ral­li­ses­ti käyn­nis­tet­ty Män­ty­rin­teen pal­ve­lu­kes­kuk­ses­sa. Noin 30:ä asu­kas­ta pal­ve­le­va kes­kus jää kar­ke­loi­maan vie­lä het­kek­si, en­nen kuin lu­vas­sa on juh­la­tun­nel­maan so­pi­vas­ti kah­vit­te­lua. Pal­ve­lu­kes­kuk­sen asuk­kai­den ja hoi­ta­jien vä­li­ses­tä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta sä­tei­lee ai­to vä­lit­tä­mi­nen ja luot­ta­mus. Op­pi­so­pi­mu­so­pis­ke­li­ja Pel­to­la toi­voo, et­tä pie­nem­pien kun­tien pal­ve­lu­kes­kuk­siin kes­ki­tyt­täi­siin nii­den tar­vit­se­mien re­surs­sien ta­kaa­mi­sek­si.

– On tär­ke­ää, et­tä on oman alu­een pai­kal­li­sia pal­ve­lu­kes­kuk­sia. Niin asuk­kai­den kuin omais­ten­kin kan­nal­ta, hän sa­noo.

//Jut­tua kor­jat­tu 23.9.klo 15.01: Muu­tet­tu Tai­ja Pel­to­lan nimi oi­ke­ak­si