POR­VOO, KES­KUS­TA Ru­noi­li­ja El­na Yr­jön­kos­ki, 30, sei­soo la­val­la, tart­tuu mik­ro­fo­niin ja kat­soo ylei­söön. Het­ki on mer­ki­tyk­sel­li­nen. Kä­des­sä hä­nel­lä on esi­kois­ru­no­ko­ko­el­ma "Sy­dän myrs­kys­sä", joka on juu­ri jul­kais­tu.

Te­ok­sen jul­kis­ta­mis­ti­lai­suu­teen Van­ha 123:een on ko­koon­tu­nut kut­sut­tui­na vuo­si sit­ten por­voo­lais­tu­neen su­ku­lai­sia, ys­tä­viä ja kult­tuu­ri­te­ki­jöi­tä. Ly­beck-sali on vii­meis­tä paik­kaa myö­ten täyn­nä.

– El­nan tyy­li poik­ke­aa val­ta­vir­ras­ta, jos sel­lais­ta on­kaan. Hän erot­tui oma­ää­ni­syy­del­lään ja re­hel­li­syy­del­lään jou­kos­ta. Poik­keuk­sel­li­ses­ti mi­nul­le tuli sel­lai­nen olo, et­tei kus­tan­nus­toi­mit­ta­mi­sel­la tai eril­li­sel­lä työ­pa­jal­la läh­de­tä pi­laa­maan sitä, kus­tan­ta­ja Vesa Tom­pu­ri ker­taa en­si­koh­taa­mis­taan por­voo­lais­ru­noi­li­jan kans­sa.

La­val­le nou­se­vat myös näyt­te­li­jä Es­ko Ko­ve­ro ja lau­la­ja–lau­lun­te­ki­jä Ak­sel Kan­kaan­ran­ta.

»» Kat­so täs­tä El­na Yr­jön­kos­ken ru­no­vi­deo Val­hei­den hau­taus­maa (ru­no­ko­ko­el­ma Sy­dän myrs­kys­sä, Avi­a­dor)

Voit­to la­va­ru­no­ki­sas­sa Kot­kan Me­ri­päi­vil­lä

Yr­jön­kos­ki osal­lis­tui ja voit­ti Kot­kan Me­ri­päi­vien ru­no­raa­din la­va­ru­no­kil­pai­lun ke­säl­lä 2024.

– Kir­joi­tin sin­ne ru­non "Pum­pu­lia", joka ker­too lä­hi­suh­de­vä­ki­val­las­ta.

Heti la­val­ta as­tut­tu­aan kus­tan­ta­ja­ni ha­lu­si ta­va­ta ja näh­dä li­sää lu­paa­van ru­noi­li­jan te­ok­sia. Voit­to toi ru­noi­li­jal­le kus­tan­nus­so­pi­muk­sen.

– Lä­he­tin hä­nel­le 35 ru­noa, jois­ta ko­ko­el­mas­sa on jäl­jel­lä enää kak­si. Puo­li­tois­ta vuot­ta kes­tä­neen pro­ses­sin ai­ka­na kir­joi­tin lä­hes kai­ken uu­sik­si, ja ru­no­ja ker­tyi tou­ko­kuu­hun 2025 men­nes­sä yh­teen­sä 66. Li­sä­a­jan jäl­keen syn­tyi vie­lä 22 ru­noa.

Näil­tä osin kir­jap­ro­jek­ti ero­aa ta­va­no­mai­ses­ta ru­no­kir­jo­jen jul­kai­sus­ta.

– Mi­nul­le an­net­tiin ai­ka kir­joit­taa. Vas­ta vii­me vuo­den tam­mi­kuus­sa mi­nul­le il­me­ni, mis­tä kir­joi­tan. Kir­joit­ta­es­sa­ni en kos­kaan ase­ta it­sel­le­ni mi­tään raa­me­ja.

Kat­so­es­saan teks­te­jään, hän huo­ma­si kir­joit­ta­neen­sa eni­ten lä­hi­suh­de­vä­ki­val­las­ta. Li­säk­si ko­ko­el­mas­sa jul­kais­tu­jen ru­no­jen te­ma­tii­kas­sa pu­hu­taan it­sen­sä ra­kas­ta­mi­sen vai­keu­des­ta ja pyy­teet­tö­mäs­tä rak­kau­des­ta. jos­sa El­na kir­joit­taa iso­äi­dis­tään,

– Ai­he löy­tyi, kun olin kir­joit­ta­nut puo­li­tois­ta vuot­ta joka päi­vä. Vä­lil­lä syn­tyi pari sä­et­tä, mut­ta useim­mi­ten aloi­tin il­lal­la kir­joit­ta­maan ja lo­pe­tin aa­mu­seit­se­mäl­tä. Kir­joit­ta­mi­nen vie men­nes­sään täy­sin, hän sa­noo en­si­haas­tat­te­lus­saan.

"Ru­nois­sa ei puhu mi­kään kat­ke­ruus, ei­kä viha"

Hän ha­lu­aa ru­no­jen­sa kaut­ta tuo­da ra­juun ai­hee­seen toi­sen­lai­sen nä­kö­kul­man: lä­hi­suh­de­vä­ki­val­lan ta­ka­na on ai­na yleen­sä kak­si rik­ki­näis­tä ih­mis­tä.

"En­hän minä sitä ra­kas­ta­nut, joka sen kai­ken mi­nul­le teki, vaan hän­tä, joka saa­pui kuin au­rin­ko tam­mi­kui­se­na aa­mu­na tuo­den vies­tin ke­vään saa­pu­mi­ses­ta", hän kir­joit­taa ru­nos­saan "Kat­sei­den tuo­mit­se­ma".

– Ha­lu­an tuo­da omil­la teks­teil­lä­ni esil­le sitä, et­tä ru­nois­sa ei puhu mi­kään kat­ke­ruus, ei­kä viha.

Yr­jön­kos­ki ko­ros­taa, et­tä kaik­ki ru­not ovat hä­nen sie­lun­tuot­teen­sa, mut­ta myön­tää näh­neen­sä ja ko­ke­neen­sa lä­hi­suh­de­vä­ki­val­taa.

– Koen, et­tä ru­not ovat ai­na hen­ki­lö­koh­tai­sia. Ne syn­ty­vät sii­tä myl­ler­ryk­ses­tä, joka si­säl­lä­ni. Tun­ne on pak­ko kir­joit­taa ulos.

Ih­mi­se­nä hän­tä ku­vail­laan ilon an­ta­jak­si, syn­kän sie­lun kan­ta­jak­si.

"Mi­nul­le ru­no­jen kir­joit­ta­mi­nen on sa­man­lais­ta kuin kä­ve­le­mi­nen"

Yr­jön­kos­ki al­koi kir­joit­taa ru­no­ja Po­ris­sa ol­les­saan 8-vuo­ti­as.

– En ole kui­ten­kaan iki­nä aja­tel­lut, et­tä tämä oli­si se jut­tu. Mi­nul­le ru­no­jen kir­joit­ta­mi­nen on sa­man­lais­ta kuin kä­ve­le­mi­nen. Jos olet kä­ve­le­mät­tä pari päi­vää, niin sen huo­maa kro­pas­sa. Mi­nul­la on sama kir­joit­ta­mi­sen suh­teen, hän nau­rah­taa.

Kot­kan Me­ri­päi­vien ru­no­raa­ti oli en­sim­mäi­nen ru­no­ta­pah­tu­ma, mi­hin hän on osal­lis­tu­nut.

– Kus­tan­nus­so­pi­mus syn­tyi jo­ten­kin maa­gi­sel­la ta­val­la.

Kus­tan­nus­toi­mit­ta­jak­si hän sai vii­me syk­syl­lä rii­hi­mä­ke­läi­sen Alek­si Wi­le­niuk­sen (s. 2000), joka on pal­kit­tu ru­noi­li­ja.

– It­sel­le­ni oli tär­ke­ää, et­tä myös kus­tan­nus­toi­mit­ta­ja on taus­tal­taan ru­noi­li­ja, jol­loin meil­lä on yh­tei­nen kie­li.

Runo on kir­jal­li­suus­muo­to­na ar­mo­ton.

– Yh­den sa­nan mer­ki­tyk­sen miet­ti­mi­nen ko­ko­nai­suu­den kan­nal­ta on älyl­li­ses­ti kuor­mit­ta­vaa.

"Kun­nes saa­puu sel­käy­ti­meen lil­ja, joka tain­nut­taa kaik­ki päi­vän­kak­ka­rat."

El­na kir­joit­taa ru­non­sa ai­na ruu­tu­vih­koon

Pöy­tä­laa­tik­koon on ker­ty­nyt usei­ta sa­to­ja ru­no­ja niin rak­kau­des­ta kuin kuo­le­mas­ta.

– Kir­joi­tan ai­na ruu­tu­vih­koon. Jos­kus 10-vuo­ti­aa­na ru­pe­sin nuk­ku­maan niin, et­tä mi­nul­la oli ru­no­vih­ko yö­pö­dän laa­ti­kos­sa. Kun olin 15-vuo­ti­as se oli pyy­he­lii­no­jen si­säl­lä, jot­ta ku­kaan ei vain näe, Yr­jön­kos­ki ker­too.

Pa­ri­kymp­pi­se­nä hän­tä al­koi är­syt­tää se, et­tä ru­no­ja syn­tyi ai­na il­ta-ai­kaan.

– Kamp­pai­lin mon­ta vuot­ta sitä vas­taan. Sen jäl­keen aloin nuk­kua niin, et­tä ru­no­vih­ko on ol­lut sän­gyn vie­res­sä. Jos ru­no­ja tu­lee, niin sit­ten täy­tyy kir­joit­taa.

Yr­jön­kos­ki ei kir­joi­ta kos­kaan val­koi­sel­le pa­pe­ril­le, sil­lä ruu­tu­pa­pe­ril­la sa­nat hah­mot­tu­vat pa­rem­min.

– Kir­joit­ta­mi­nen on sii­nä vai­hees­sa ki­vaa te­ke­mis­tä, ei­kä sil­le an­na lii­kaa pai­nei­ta. Tie­to­ko­neel­le siir­ty­es­sä kir­joit­ta­mi­nen on eri ta­val­la konk­reet­ti­sem­paa.

Ru­no­ko­ko­el­man kus­tan­nus­toi­mit­ta­mi­sen ai­kaan hän huo­ma­si, kuin­ka mer­ki­tyk­sel­li­siä jo­kai­nen kir­joi­tet­tu sana on.

– Ne ko­ros­tu­vat ihan eri ta­val­la pai­net­tu­na kuin pa­pe­ril­la.

En­sim­mäi­set ru­not syn­tyi­vät ke­sä­mö­kil­lä me­ren ää­rel­lä

Yr­jön­kos­ki kir­joit­ti en­sim­mäi­set ru­non­sa per­heen­sä ke­sä­mö­kil­lä me­ren ää­rel­lä.

– Kaik­ki muut per­hees­säm­me lu­ki­vat tosi pal­jon. It­se en ole voi­nut sie­tää lu­ke­mis­ta, kos­ka mi­nul­la on vai­kea lu­ki­häi­riö.

Nuo­ri El­na up­po­si omaan maa­il­maan­sa ru­no­jen kaut­ta.

– Pap­pa­ni oli kir­joit­ta­nut Po­rin Sa­no­miin pa­ki­noi­ta, ja muis­tan ai­na ihail­lee­ni hä­nen kir­joi­tus­ko­net­taan.

El­na us­koo, et­tä kir­joit­ta­mi­nen on hä­nel­le si­sä­syn­tyi­nen jut­tu.

– Taus­tal­la myös se, et­tä tun­nen kaik­ki tun­teet niin voi­mak­kaas­ti, jo­ten kir­joit­ta­mi­nen on tapa jä­sen­tää nii­tä. Tun­ne ei läh­de pois muu­ta kuin kir­joit­ta­mal­la.

Kir­joit­ta­mi­seen on vai­kut­ta­nut myös lap­suu­den­ko­din ym­pä­ris­tö, jos­sa olem­me saa­neet käyt­tää mie­li­ku­vi­tus­ta.

– Äi­tim­me on ol­lut sa­tu­jen luo­ja. Jou­lun ai­kaan hän on pyy­tä­nyt mi­nua van­hem­pia poi­kia leik­ki­mään tont­tu­ja ta­ka­pi­hal­le. Jou­lu­puk­ki on lä­het­tä­nyt meil­lä kir­jei­tä ja sau­na­tont­tu pu­hu­nut.

El­na muis­taa teh­neen­sä lap­se­na näy­tel­miä, joi­ta mum­mi ja pap­pa tu­li­vat kat­so­maan. Iso­van­hem­pien­sa syn­ty­mä­päi­vil­lä hän on lau­su­nut ru­no­ja.

Yr­jön­kos­ken van­hem­mat ei­vät ole tai­teen­te­ki­jöi­tä. Isä on dip­lo­mi-in­si­nöö­ri ja äi­ti var­hais­kas­va­tuk­sen per­he­päi­vä­hoi­ta­jien esi­hen­ki­lö.

– Isä­ni on opet­ta­nut lap­suu­des­sa kuun­te­le­maan suo­ma­lais­ta mu­siik­kia sa­nat edel­lä. Sil­loin olen ym­mär­tä­nyt sa­no­jen mer­ki­tyk­sen.

"Särö Open Mic -ta­pah­tu­ma on yk­si lemp­pa­reis­ta­ni"

Esi­kois­ru­no­ko­ko­el­ma läh­ti pai­noon vii­me jou­lu­kuun lo­pul­la.

– Sii­tä ei ole ol­lut help­po pääs­tä ir­ti, kun sain sen kä­tee­ni, hän hy­mäh­tää.

Nuo­re­na nai­se­na hän on tyy­ty­väi­nen saa­tu­aan ru­non­sa kan­sien vä­liin.

– Ei ru­no­ko­ko­el­mia Suo­mes­sa niin pal­jon vuo­des­sa jul­kais­ta, Yr­jön­kos­ki sa­noo.

Hän toi­voo ja us­koo, et­tä ru­nous elää täl­lä het­kel­lä uut­ta tu­le­mis­taan.

– Tyk­kään käy­dä la­va­ru­no­ta­pah­tu­mis­sa, jois­sa hie­no tun­nel­ma. Por­voos­sa jär­jes­tet­tä­vä Särö Open Mic -ta­pah­tu­ma on yk­si lemp­pa­reis­ta­ni, kos­ka siel­lä on oma­ää­ni­siä ja kos­ket­ta­via ru­noi­li­joi­ta mo­ni­puo­li­ses­ti esil­lä.

Ru­noi­li­jal­la on suun­nit­teil­la uu­si teos, jos­ta on ol­lut pu­het­ta myös kus­tan­ta­jan kans­sa.

Kult­tuu­ri­tuot­ta­ja löy­si Por­voon On­ne­lan ku­vaus­ten kaut­ta

Yr­jön­kos­ki on kou­lu­tuk­sel­taan kult­tuu­ri­tuot­ta­ja (AMK) ja työs­ken­te­lee yrit­tä­jä­nä.

– Ha­lu­an työs­sä­ni mah­dol­lis­taa ih­mi­sil­le tai­teen te­ke­mi­sen rie­mun. Olen teh­nyt te­at­te­ria, sir­kus­ta, ku­va­tai­det­ta ja va­lo­ku­vaus­ta, mut­ta pää­tai­de­muo­to it­sel­lä­ni on ai­na ol­lut ru­nous, hän sa­noo.

Hän oh­jaa täl­lä het­kel­lä lap­sil­le imp­ro­vi­saa­ti­o­te­at­te­ria Por­voon har­ras­ta­mi­sen mal­li -hank­kees­sa Ilo­lan kou­lul­la, Fred­ri­ka-kou­lus­sa ja Pei­pon kou­lus­sa sekä on ve­tä­nyt Tai­de­hal­lil­la Luo­va lau­an­tai -tai­de­pa­jo­ja lap­sil­le.

Hel­mi­kuus­sa hän ve­tää kak­si kai­kil­le avoin­ta ja mak­su­ton­ta ru­no­työ­pa­jaa (3.2. ja 10.2.) Ru­ne­ber­gin ko­ti­mu­se­os­sa.

– En­sin tu­tus­tu­taan Ru­ne­ber­gin his­to­ri­aan ja sen jäl­keen jo­kai­nen pää­see kir­joit­ta­maan sa­mas­sa ym­pä­ris­tös­sä.

Ru­noi­li­ja löy­si ja ihas­tui Por­voo­seen On­ne­la-te­le­vi­si­o­sar­jan kaut­ta. Hän toi­mi kuu­den­nel­la tuo­tan­to­kau­del­la sar­jan tuo­tan­to­koor­di­naat­to­ri­na ja lap­si­näyt­te­li­jöi­den vas­tuu­hen­ki­lö­nä.

– Vaik­ka kir­joi­tan rank­kaa teks­tiä, ih­mi­se­nä ra­kas­tan iloi­ta las­ten kans­sa. Jo­kai­ses­sa ih­mi­ses­sä on mon­ta ker­ros­tu­maa.

Yr­jön­kos­ken mie­les­tä täs­sä maa­il­mas­sa lap­set tar­vit­si­si­vat enem­män sa­dun kal­tais­ta te­ke­mis­tä,

– Näin he sai­si­vat heit­täy­tyä mie­li­ku­vi­tuk­sen­sa va­raan.

Tuot­ta­ja Ilk­ka "Ile" Vai­nio kan­nus­ti kir­joit­ta­maan

Näyt­te­li­jäys­tä­vän­sä Es­ko Ko­ve­ron kans­sa El­nal­la oli Hel­sin­gis­sä asu­es­saan ta­pa­na käy­dä pul­la­kah­veil­la.

– Erään ker­ran va­li­tin hä­nel­le, et­ten ole pääs­syt bii­sin­kir­joi­tus­kurs­seil­le, sil­lä ha­lu­ai­sin op­pia jon­kun uu­den tai­don.

Näyt­te­li­jä­kon­ka­rin ide­as­ta El­na roh­kais­tui lä­het­tä­mään säh­kö­pos­tia tuot­ta­ja Ilk­ka "Ile" Vai­ni­ol­le.

– Vuot­ta myö­hem­min hän vas­ta­si ja pyy­si soit­ta­maan. Olin lä­het­tä­nyt hä­nel­le la­va­ru­no­ta­pah­tu­mas­sa ke­vääl­lä 2022 ku­va­tun vi­de­on.

Ta­paa­mi­ses­sa por­voo­lai­nen luki kir­joit­ta­man­sa ru­non sa­noit­ta­ja­mes­ta­ril­le, jon­ka mie­les­tä El­nal­la on ru­nou­den lah­ja.

– Hän ke­hot­ti mi­nua kes­kit­ty­mään vain ja ai­no­as­taan kir­joit­ta­mi­seen sekä unoh­ta­maan kai­ken muun. Sil­loin tuli us­ko kir­joit­ta­mi­seen.

»» El­na Yr­jön­kos­ki: Sy­dän myrs­kys­sä (Avi­a­dor), 76 si­vua, ISBN 9789523814721. En­si­pai­nos 250 kap­pa­let­ta. En­nak­ko­jul­kai­su­ti­lai­suus pi­det­tiin Kot­kan Ru­nok­lu­bil­la 13.1. ja jul­kai­su­ti­lai­suus Por­voon Van­ha 123:ssa 18.1. Kir­jaa voi os­taa eri verk­ko­kau­pois­ta (Suo­ma­lai­nen Kir­ja­kaup­pa, Aka­tee­mi­nen Kir­ja­kaup­pa, Pris­ma, Ad­lib­ris ja Avi­a­dor).

FAK­TA
El­na Yr­jön­kos­ki
» Syn­ty­nyt Tam­pe­reel­la vuon­na 1995 ja muut­ta­nut heti van­hem­pien­sa ko­ti­kau­pun­kiin Po­riin. . Asu­nut Tu­rus­sa, Sei­nä­jo­el­la ja Hel­sin­gis­sä. Muut­ti Por­voo­seen vuo­si sit­ten, mut­ta ko­kei­li asua kau­pun­gis­sa ke­vääl­lä ja ke­säl­lä 2024.
» Val­mis­tu­nut kult­tuu­ri­tuot­ta­jak­si Sei­nä­jo­en Am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­ta.
» Työs­ken­te­lee yrit­tä­jä­nä. Oh­jaa täl­lä het­kel­lä Por­voon har­ras­ta­mi­sen mal­li -hank­kees­sa Ilo­lan kou­lul­la, Fred­ri­ka-kou­lus­sa ja Pei­pon kou­lus­sa lap­sil­le imp­ro­vi­saa­ti­o­te­at­te­ria. Hän on ve­tä­nyt Tai­de­hal­lil­la Luo­va lau­an­tai -tai­de­pa­jo­ja. Kuu­luu por­voo­lais­ten har­ras­ta­ja­kir­joit­ta­jien Si­vu­pii­ri-ryh­mään.
» Toi­mi­nut elo­ku­va- ja te­le­vi­si­oa­lal­la, muun mu­as­sa tuo­tan­to­koor­di­naat­to­ri­na ja lap­si­näyt­te­li­jöi­den vas­tuu­hen­ki­lö­nä Ma­ria Kal­lio- ja On­ne­la-te­le­vi­si­o­sar­jois­sa.
» Työs­ken­nel­lyt ra­vin­to­la­tar­joi­li­ja­na kau­si­työn­te­ki­jä­nä La­pis­sa ja Tu­run saa­ris­tos­sa. Kir­joit­ti 15-vuo­ti­aa­na TET-har­joit­te­lus­sa Po­rin Sa­no­mis­sa pari leh­ti­jut­tua.

»» Lue myös: Näin Ru­ne­ber­giä juh­li­taan täl­lä vii­kol­la Por­voos­sa