SI­POO Au­rin­ko po­rot­taa rin­ne­ton­tin lou­hik­koon. Vil­ho Zel­ler, 14, kii­pe­ää va­ro­vas­ti loh­ka­rei­den pääl­le ja kat­soo nii­den ko­loi­hin.

– Tääl­lä nii­tä pi­täi­si nä­kyä. Kyi­tä on ny­ky­ään pi­hal­lam­me lä­hes päi­vit­täin, hän sa­noo.

Toi­sin kuin mo­nel­le, Vil­hol­le kyi­den bon­gaa­mi­nen omal­la pi­hal­la on po­si­tii­vi­nen asia.

– Kyy on ai­ka hyö­dyl­li­nen. Se syö hii­riä ja myy­riä. Naa­pu­ri­kin ker­toi, et­tä sen jäl­keen, kun kyi­tä on ol­lut täs­sä pi­hal­la, myy­rät ovat läh­te­neet pois, hän ker­too.

Kyyt viihtyvät aurinkoisissa ja lämpimissä paikoissa, joissa on suojia piiloutumiseen.

Merja Forsman

Säh­kö­pyö­räl­lä kyy­kei­kal­le

Kyyn­siir­to­pal­ve­lu Zel­le­rin Vil­ho pe­rus­ti 1,5 vuot­ta sit­ten äi­tin­sä kan­nus­ta­ma­na ja rak­kau­des­ta käär­mei­siin.

– Ha­lu­an, et­tei­vät kyyt kuo­le su­ku­puut­toon, kos­ka ih­mi­set tap­pa­vat nii­tä, Vil­ho to­te­aa.

Yh­den kyyn siir­tä­mi­nen mak­saa 15 eu­roa, ja Vil­ho tu­lee pai­kal­le säh­kö­pyö­räl­lään tai van­hem­pien­sa kyy­dil­lä. Sik­si pal­ve­lua on tar­jol­la vain Si­poos­sa.

– Ker­ran yk­si asi­a­kas tuli ha­ke­maan, sil­loin voin to­del­la­kin läh­teä kau­em­mas­kin, Vil­ho ker­too.

Vilho käy siirtämässä käärmeitä sähköpyörällään. Mukana on ämpäri, jossa on rei'itetty kansi

Merja Forsman

Hän pe­las­taa kyy­käär­mei­tä myös va­paa-ajal­laan. Esi­mer­kik­si Nik­ki­län kar­ta­non alu­eel­la, jos­sa aloi­tet­tiin ra­ken­nus­työt ke­vääl­lä 2025, Vil­ho on käy­nyt pe­las­ta­mas­sa usei­ta käär­mei­tä.

– Kar­ta­non alue oli kyi­den tal­vi­pe­sä­paik­ka, siel­lä oli nii­tä tosi pal­jon. Ha­lu­sin saa­da nii­tä ra­ken­ta­mi­sen al­ta pois. Kä­vim­me ai­kai­sem­min kat­so­mas­sa, kun kyyt he­rä­si­vät ke­vääl­lä. Ra­ken­nus­työ­maa oli­si ol­lut nii­den lo­run lop­pu.

Vilhon lemmikki, viljakäärme Johnny, nauttii kiipeilystä ja kietoutumisesta.

Merja Forsman

Kyyn pu­re­ma oli kiin­nos­ta­va ko­ke­mus

Vil­ho ym­mär­tää, et­tä käär­meet ai­heut­ta­vat pel­koa. Voi­vat­han ne pur­ra ja pur­res­saan tui­ka­ta myrk­kyä. Eten­kin kis­soil­le, koi­ril­le ja pie­nil­le lap­sil­le ne ovat vaa­ral­li­sia.

– Vaa­ral­li­sim­pia ovat poi­ka­set, kun ne ei­vät osaa sää­del­lä myrk­kyä. Ne voi­vat an­taa sitä tosi ison mää­rän, Vil­ho ker­too.

Hän ha­lu­aa kui­ten­kin muis­tut­taa, et­tä käär­meet pel­kää­vät ih­mi­siä ja en­si­si­jai­ses­ti ha­lu­a­vat pa­koon. Jos käär­meet jä­te­tään rau­haan, ne jät­tä­vät ih­mi­sen rau­haan – ei­kä pu­re­ma­kaan ai­na ole vaa­rak­si. Osa kyi­den pu­re­mis­ta on ni­mit­täin kui­via eli myr­kyt­tö­miä.

– Mi­nu­a­kin on ker­ran pur­rut kyy, Vil­ho ker­too.

Vilhon mielestä käärmeet ovat kiehtovia ja väärinymmärrettyjä eläimiä.

Merja Forsman

Hän oli mat­kal­la kou­lus­ta ko­tiin huo­man­nut kyyn ja päät­tä­nyt siir­tää sen tur­vaan.

– Kyy oli kie­tou­tu­nut puun­run­gon ym­pä­ril­le, ja kun yri­tin nos­taa sitä, se puri sor­meen.

Käsi al­koi tur­vo­ta mut­ta vä­hi­tel­len pa­la­si en­nal­leen. Per­he seu­ra­si ti­lan­net­ta, mut­ta kan­nus­taa kaik­kia, joi­ta käär­me pu­ree, ha­keu­tu­maan heti lää­kä­riin.

– Se oli kiin­nos­ta­va tun­ne. Mi­nua ei ol­lut kos­kaan en­nen myrk­ky­käär­me pur­rut, Vil­ho muis­te­lee.

Siir­to 5 ki­lo­met­rin pää­hän

Käär­meen Vil­ho siir­tää hän­näs­tä nos­ta­mal­la tai pih­deil­lä kes­kel­tä nap­paa­mal­la. Jos pih­te­jä ei ole saa­ta­va­na, hän suo­sit­te­lee mitä vain pit­kä­var­tis­ta apu­vä­li­net­tä.

– Nos­ta­mi­seen kan­nat­taa käyt­tää esi­mer­kik­si ha­ra­vaa tai la­pi­o­ta, hän vink­kaa.

Käär­me tu­li­si nos­taa äm­pä­riin tai vas­taa­vaan säi­ly­ty­sas­ti­aan, jo­hon saa kan­nen. As­ti­as­sa tu­li­si ol­la rei­kiä, et­tä käär­me saa hap­pea.

Vilho siirtää käärmeitä pihdeillä tai hännästä kiinni ottamalla.

Merja Forsman

Äm­pä­rin ja pih­tien li­säk­si Vil­hol­la on käy­tös­sään myös pak­sut nah­kai­set suo­ja­hans­kat ja tuu­bi­hui­vi.

– Kyil­tä pää­see jos­kus hä­tä­kak­ka, joka hai­see, Vil­ho nyr­pis­tää ne­nään­sä.

Kun käär­me on sa­ti­mes­sa, se kul­je­te­taan yli 5 ki­lo­met­rin pää­hän siir­to­pai­kas­ta, et­tei se löy­dä ta­kai­sin. Pai­kan tu­li­si ol­la sel­lai­nen, jos­sa kyyt viih­ty­vät eli au­rin­koi­nen ja suo­jai­sa.

Pi­han voi pi­tää kyy­va­paa­na aja­mal­la nur­mi­kon ly­hy­ek­si, hank­kiu­tu­mal­la eroon ki­vi­kois­ta ja ri­su­ka­sois­ta ja lait­ta­mal­la ti­he­ää verk­koa ra­ken­nus­ten auk­koi­hin, jot­ka ovat lä­hel­lä maan pin­taa.

Vaik­ka käär­mei­tä saa siir­tää it­se, Vil­ho suo­sit­te­lee ai­na kään­ty­mään ko­ke­nei­den siir­tä­jien puo­leen. Tar­vit­ta­es­sa pai­kal­le voi myös hä­lyt­tää pai­kal­li­sen eläin­suo­je­lu­yh­dis­tyk­sen.

Vilho kyy kädessään. Kuvan on ottanut hänen isänsä Wolfgang Zeller.

Wolfgang Zeller

Kyy­vi­ha on sy­väl­le juur­tu­nut

Vil­ho toi­voo, et­tei­vät ih­mi­set vi­hai­si ja tap­pai­si kyi­tä.

– En tie­dä, voi­ko ih­mi­siä opet­taa sie­tä­mään kyi­tä. Kyy­vi­ha on niin sy­väl­lä, Vil­ho har­mit­te­lee.

Hän it­se ker­too ra­kas­ta­van­sa kaik­kia eläi­miä ja pe­las­ta­van­sa mie­lel­lään mui­ta­kin kuin kyi­tä, esi­mer­kik­si sam­ma­koi­ta.

– Ra­kas­tan kaik­kia eläi­miä, pait­si ötö­köi­tä. Punk­ke­ja ja hyt­ty­siä en pe­las­ta, hän to­te­aa.

KYY ON RAU­HOI­TET­TU – NÄMÄ POIK­KEUK­SET LAKI SAL­LII
» Kyy on ol­lut rau­hoi­tet­tu vuo­des­ta 2023.
» Rau­hoi­te­tun kyyn tap­pa­mi­ses­ta voi­daan mää­rä­tä 70 eu­ron sak­ko.
» Kyi­tä ta­pe­taan edel­leen ja vain pie­ni osa ta­pauk­sis­ta tu­lee vi­ra­no­mais­ten tie­toon.
» Poik­keus on mah­dol­li­nen vaa­ra­ti­lan­tees­sa: Jos kyy ai­heut­taa vä­li­tön­tä vaa­raa ih­mi­sel­le tai ko­tie­läi­mel­le ei­kä sen kiin­ni­ot­ta­mi­nen ja siir­tä­mi­nen ole mah­dol­lis­ta, sen saa lain mu­kaan tap­paa.

Vilho toivoo, etteivät ihmiset tappaisi kyitä. – En tiedä, voiko ihmisiä opettaa sietämään kyitä. Kyyviha on niin syvällä.

Merja Forsman