Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
Sano se!
A-
A+
Kuvituskuva.
Arkisto/Mika Laine
Juttu kouluverkostosta (Itäväylä 15.2.) sai miettimään, syitä asua Porvoossa. Työskentelemme Helsingissä, jossa asuvat myös ystävämme ja sukulaiset, toisinaan mielessä käykin ajatus paluumuutosta.
Lapsia katsoessa muistaa valinnan olevan tietoinen, meille Porvoon pitovoima on Kulloon sivistyskeskus. Olemme hyväksyneet sen, että kauppaan ei kävellä ja lasten harrastuksiin pääsy edellyttää kuljettamista.
Lapsillamme on vain yksi lapsuus, arki vietetään päiväkodissa ja koulussa. Valinta asuinpaikasta on ensisijaisesti valinta lastemme arjesta. Tällä hetkellä nuorempi on päiväkodissa ja vanhempi alakoulussa. Päiväkodissa kuuluu luontevasti niin suomen kuin ruotsin kielikin.
Samassa pihapiirissä ovat kaikki kylän lapset, kieliryhmästä riippumatta. Päiväkodin ja koulun myötä myös meille vanhemmille on alkanut muodostua verkostoja kylälle. Koululainen kulkee sulalla kelillä pyörällä koulumatkan ja lumisina aikoina meillä on mahdollisuus kuljettaa, osana työmatkaa.
On helppo olla töissä tietäessään lasten kokevan olonsa turvallisiksi ja aikuisten huomioivan heidät kaikkine puolineen.
Sivistysjohtaja Sari Gustafssonille voin vanhempana vain todeta, etten voisi toivoa ”laadukkaampaa peruspalvelua” kuin mitä lapsemme nyt saavat. Asuessamme Porvoon läntisimmässä kylässä tarkoittaisi sivistyskeskuksen lakkauttaminen arkeemme sen verran haasteita jo kuljetusten vuoksi, että olisi syytä vakavamminkin miettiä onko syytä asua Porvoossa, ”unelmien kotikaupungissa”.
TANJA PELTTARI,
PORVOO
»» Kirjoittaja on kahden alle 10-vuotiaan lapsen äiti.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot