Ke­vät on saa­pu­nut Itä-Uu­del­le­maal­le, ja alu­een maan­vil­je­li­jöi­den ke­vät­työt käyn­nis­ty­vät vä­hi­tel­len. Maan­vil­je­li­jöi­den kova työ vuo­den jo­kai­se­na päi­vä­nä on edel­ly­tys sil­le, et­tä voim­me naut­tia ko­ti­mai­sis­ta elin­tar­vik­keis­ta. Ei ole it­ses­tään sel­vää, et­tä kaup­po­jen hyl­lyt ovat täyn­nä ko­ti­mai­sia vi­han­nek­sia, lei­pää, li­haa tai ka­laa. Maa­il­man puh­tain ruo­ka ei syn­ny it­ses­tään.

Suo­ma­lai­nen maa­ta­lous on jo pit­kään kär­si­nyt kan­nat­ta­vuusk­rii­sis­tä. Ti­lan­ne on täl­lä het­kel­lä akuut­ti. Kes­ki­mää­rin yk­si maa­ti­la lo­pet­taa toi­min­tan­sa joka päi­vä Suo­mes­sa. Tämä ke­hi­tys on py­säy­tet­tä­vä. Kyse ei ole pel­käs­tään mah­dol­li­suu­des­ta os­taa ko­ti­mais­ta ruo­kaa tu­le­vai­suu­des­sa, vaan myös oma­va­rai­suu­den ja krii­si­val­miu­den tur­vaa­mi­ses­ta.

Mut­ta il­man tuot­ta­jil­le kan­nat­ta­vaa mark­ki­naa ti­lan­net­ta ei saa­da kään­net­tyä. Täl­lä het­kel­lä vil­je­li­jät saa­vat ai­van lii­an pie­nen osuu­den elin­tar­vik­keen lo­pul­li­ses­ta hin­nas­ta. Maan­vil­je­li­jöi­den on saa­ta­va pa­rem­pi kor­vaus työs­tään. Kun mi­kään muu ei ole aut­ta­nut, on nyt teh­tä­vä muu­tok­sia lain­sää­dän­töön. Sik­si hal­li­tus on an­ta­nut la­kie­si­tyk­sen elin­tar­vi­ke­mark­ki­na­lain muut­ta­mi­sek­si oi­keu­den­mu­kai­sem­pien pe­li­sään­tö­jen luo­mi­sek­si.

Suo­men päi­vit­täis­ta­va­ra­kaup­paa hal­lit­se­vat muu­ta­mat suu­ret ket­jut, mikä an­taa kau­pal­le vah­van neu­vot­te­lu­a­se­man suh­tees­sa maan­vil­je­li­jöi­hin, tuot­ta­jiin ja elin­tar­vi­key­ri­tyk­siin. Kau­poil­la on myös kak­sois­roo­li, sil­lä ne myy­vät sekä mui­den brän­de­jä et­tä omia tuot­tei­taan, niin sa­not­tu­ja pri­va­te la­bel -tuot­tei­ta. La­ki­muu­tok­sel­la py­ri­tään es­tä­mään kil­pai­lua vää­ris­tä­vä käyt­tö, ku­ten omien tuot­tei­den suo­si­mi­nen tai koh­tuut­to­mat vaa­ti­muk­set tuot­ta­jil­le.

On tär­ke­ää ko­ros­taa, et­tä la­kie­si­tys ei kiel­lä edul­li­sem­pia tuot­tei­ta tai kaup­po­jen omia merk­ke­jä. Kyse on tuot­ta­jien suo­je­le­mi­ses­ta. Olen iloi­nen, et­tä tämä laki, jon­ka eteen olem­me RKP:ssä pit­kään työs­ken­nel­leet, on vih­doin saa­pu­nut edus­kun­taan.

Työ ei kui­ten­kaan lopu tä­hän. On mui­ta­kin la­ke­ja, jot­ka on kor­jat­ta­va. Maan­vil­je­li­jät, am­mat­ti­ka­las­ta­jat ja saa­ris­to­lai­set ovat jo lii­an pit­kään odot­ta­neet me­ri­met­soa ja val­ko­pos­ki­han­hea kos­ke­vien on­gel­mien rat­kai­se­mis­ta. Val­ko­pos­ki­han­het ai­heut­ta­vat suur­ta va­hin­koa pel­loil­la ja me­ri­met­so puo­les­taan ka­las­tuk­sel­le ja saa­ris­ton luon­nol­le. Sik­si la­kia on muu­tet­ta­va niin, et­tä suo­je­lu­poik­keus­lu­pia eli va­hin­ko­jen eh­käi­se­mi­seen täh­tää­vää met­säs­tys­tä voi­daan hel­pot­taa.

Jos tämä on jo mah­dol­lis­ta Ah­ve­nan­maal­la, Ruot­sis­sa ja muis­sa mais­sa, sen täy­tyy ol­la mah­dol­lis­ta myös Suo­mes­sa. Omas­ta puo­les­ta­ni jat­kan työ­tä sen eteen, et­tä hal­li­tus sai­si la­ki­muu­tok­sen edus­kun­taan vie­lä tä­män vaa­li­kau­den ai­ka­na. Nyt tar­vi­taan ter­vet­tä maa­lais­jär­keä.

OT­TO AN­DERS­SON
Kir­joit­ta­ja on itä­uus­maa­lai­nen kan­sa­ne­dus­ta­ja ja RKP:n edus­kun­ta­ryh­män pu­heen­joh­ta­ja