Muis­tan, kuin­ka vii­me vuon­na lu­ki­os­sa kat­soin pian al­ka­van ve­nä­jän kurs­si­ni opis­ke­li­ja­lis­taa ja huo­ma­sin ole­va­ni toi­sek­si ai­nut koko ryh­mäs­sä ja ai­noa, jon­ka ko­ti­kie­le­nä oli Suo­mi. Ve­nä­jän kie­len opis­ke­li­joi­den vä­hen­ty­nyt mää­rä nä­kyy lu­ki­o­ni li­säk­si myös yli­o­pis­tois­sa. Ylen mu­kaan esi­mer­kik­si Itä-Suo­men yli­o­pis­ton 25:ssä ve­nä­jän kie­len opis­ke­lu­pai­kas­sa vuon­na 2019 aloit­ti 25 opis­ke­li­jaa, jois­ta 15:lla äi­din­kie­le­nä oli Suo­mi, kun taas 2024 sa­mois­ta pai­kois­ta vain 7 täyt­tyi ja näis­tä vain yh­del­lä opis­ke­li­jal­la oli Suo­mi äi­din­kie­le­nään. Tämä ke­hi­tys­suun­ta joh­tuu tie­tys­ti Ve­nä­jän aloit­ta­mas­ta hyök­käys­so­das­ta Uk­rai­naan. Suo­ma­lai­set ha­lu­a­vat vas­tus­taa Ve­nä­jää ja väl­tel­lä Ve­nä­jään liit­ty­viä asi­oi­ta eli tie­tys­ti myös kiel­tä.

Mie­les­tä­ni ve­nä­jän kie­len opis­ke­lu ei tar­koi­ta Ve­nä­jän val­ti­on aja­man po­li­tii­kan tu­ke­mis­ta. Esi­mer­kik­si eng­lan­nin kiel­tä opis­kel­les­sa ih­mi­set ei­vät var­maan­kaan ajat­te­le tu­ke­van­sa Iso-Bri­tan­ni­an pää­mi­nis­te­rin po­li­tiik­kaa. Ve­nä­jän opis­ke­li­ja ei siis ole mil­lään ta­paa myös­kään Pu­ti­nin hal­lin­non tu­ki­ja. Ve­nä­jän kiel­tä voi it­se­a­si­as­sa käyt­tää ja käy­te­tään Ve­nä­jän vas­tai­seen toi­min­taan ku­ten esi­mer­kik­si so­ti­las­tie­dus­te­luun. Mi­kä­li ha­lu­aa ym­mär­tää vas­tus­ta­jan­sa toi­min­taa, on tun­net­ta­va se ja mi­kä­li ha­lu­aa ym­mär­tää ve­nä­jän kult­tuu­ria sy­vem­min, on osat­ta­va kiel­tä.

Suo­men pi­tää luo­da Uk­rai­nan so­dan pää­tyt­tyä luul­ta­vas­ti uu­det suh­teet Ve­nä­jään. Ve­nä­jän kie­len pro­fes­so­ri La­ri­sa Lei­si­ön mu­kaan Suo­men on tun­net­ta­va Ve­nä­jä sy­väl­li­ses­ti, mi­kä­li Suo­mi ha­lu­aa luo­da riip­pu­mat­to­mat suh­teet Ve­nä­jään. Olen täs­tä sa­maa miel­tä ja juu­ri esi­mer­kik­si tie­dus­te­lus­sa sekä val­ti­oi­den vä­lis­ten suh­tei­den luo­mi­ses­sa on suo­ma­lai­sil­le ve­nä­jän kie­len osaa­jil­le tar­vet­ta. Näi­hin teh­tä­viin ha­lu­taan ni­me­no­maan suo­ma­lai­sia, kos­ka hei­tä pi­de­tään luo­tet­ta­vim­pi­na kuin ve­nä­läis­taus­tai­sia hen­ki­löi­tä, sik­si oli­si hyö­dyl­lis­tä, et­tä use­am­mat suo­ma­lai­set opis­ke­li­si­vat ja osai­si­vat ve­nä­jää.

Ve­nä­jän kie­len osaa­mis­ta tul­laan tu­le­vai­suu­des­sa tar­vit­se­maan myös muu­al­la, sil­lä esi­mer­kik­si juu­ri Uk­rai­nan so­dan myö­tä Suo­meen on tul­lut ve­nä­jää pu­hu­via pa­ko­lai­sia. Kie­lel­le on siis käyt­töä Suo­mes­sa yhä enem­män esi­mer­kik­si uk­rai­na­lais­ten ja ve­nä­läis­ten ko­tout­ta­mi­ses­sa. Uk­rai­nas­sa it­ses­sään pys­tyy myös hyö­dyn­tä­mään Ve­nä­jän kiel­tä, sil­lä sitä käy­te­tään siel­lä myös laa­jal­ti. Ve­nä­jän etu Uk­rai­nan omaan kie­leen ver­rat­tu­na on kui­ten­kin se, et­tä sii­tä hyö­tyy enem­män mat­kus­ta­es­sa muu­al­la Itä-Eu­roo­pas­sa, kos­ka sitä käy­te­tään use­am­mas­sa maas­sa. Ve­nä­jän osaa­mi­ses­ta on konk­reet­tis­ten paik­ko­jen li­säk­si hyö­tyä myös in­ter­ne­tis­sä, sil­lä se on yk­si eni­ten ver­kos­sa käy­te­tyis­tä kie­lis­tä.

MA­TI­AS TIS­SA­RI
» Kir­joit­ta­ja on Lin­nan­kos­ken lu­ki­on 2. vuo­si­kurs­sin opis­ke­li­ja