POR­VOO Mitä jos jou­tui­sit läh­te­mään ko­dis­ta­si niin no­pe­as­ti, et­tet eh­ti­si ot­taa kaik­kia ta­va­roi­ta­si tai ko­tie­läi­mi­ä­si­kään mu­kaan? Jou­tui­sit et­si­mään uu­den ko­ti­seu­dun, ja kun sen löy­täi­sit, koh­tai­sit ra­sis­mia?

Tal­vi­so­dan ja jat­ko­so­dan ai­kaan yli 400 000 suo­ma­lais­ta jou­tui jät­tä­mään ko­ti­seu­tun­sa. Mer­kit­tä­väl­tä ka­las­tus- ja me­ren­kul­ku­paik­ka­kun­nal­ta, Koi­vis­tos­ta, läh­det­tiin en­sin vuon­na 1940 ja sit­ten uu­del­leen vuon­na 1944. Kaik­ki­aan noin 7 000 koi­vis­to­lais­ta eva­kuo­i­tiin ym­pä­ri Suo­mea, ja Por­voon seu­dus­ta tuli yk­si kes­kei­sis­tä asu­tus­pai­kois­ta.

Yh­tei­sen ko­ke­muk­sen ja­ka­neet koi­vis­to­lai­set jär­jes­täy­tyi­vät yh­dis­tyk­sik­si. Myös Por­voo­seen pe­rus­tet­tiin oma Por­voon Seu­dun Koi­vis­to­lai­set ry.

"Mie­len­kiin­toi­nen mat­ka lap­suu­den muis­toi­hin"

Ku­nin­kaan­por­tin Shel­lin ko­kous­huo­nees­sa on iloi­nen tun­nel­ma. Es­ko Po­ra­la, Rai­ner Mon­to­nen ja Sep­po Man­no­nen vaih­ta­vat vilk­kaas­ti kuu­lu­mi­sia tai ”haas­te­le­vat”, ku­ten kar­ja­lai­sil­la on ta­pa­na sa­noa.

Kol­mi­kon tar­koi­tuk­se­na on ker­toa Itä­väy­läl­le työs­tä­mäs­tään uu­des­ta Lei­ke­kir­jo­jen ker­to­maa -kir­jas­ta.

Kir­ja ker­too Por­voon Seu­dun Koi­vis­to­lai­set -yh­dis­tyk­sen 50-vuo­ti­ses­ta his­to­ri­as­ta, ko­kouk­sis­ta, juh­lis­ta ja mat­kois­ta. Ide­an kir­jaan sai Mon­to­nen, kir­joit­ta­jak­si pyy­det­tiin Po­ra­laa.

– Kun mi­nua pyy­det­tiin sen kir­joit­ta­jak­si, to­te­sin et­tä tuol­lai­seen en läh­de. Vai­mo sa­noi, et­tei mi­nul­la ole muu­ta työ­tä kuin golf, jo­ten ota sii­tä it­sel­le­si tal­vek­si hy­vää te­ke­mis­tä, Po­ra­la nau­raa.

Al­koi rei­lun kah­den vuo­den pro­jek­ti, jon­ka ai­ka­na Po­ra­la, Mon­to­nen ja Man­no­nen ta­pa­si­vat lu­ke­mat­to­mia ker­to­ja ja kä­vi­vät val­ta­vat mää­rät ai­neis­toa läpi.

Lo­pul­ta syn­tyi yli 300-si­vui­nen kir­ja, ja uu­si ys­tä­vyys.

– Sii­tä tuli mie­len­kiin­toi­nen mat­ka lap­suu­den muis­toi­hin. Sa­mal­la sain kak­si uut­ta hy­vää ys­tä­vää, Po­ra­la viit­too vie­reen­sä.

– Toi­vot­ta­vas­ti kir­ja he­rät­tää po­si­tii­vi­sia aja­tuk­sia mei­dän jä­se­nis­tös­sä, Mon­to­nen sa­noo.

Työn yhteydessä digitoitiin lähes 900 valokuvaa, joista noin puolet on valikoitu rikastuttamaan kirjan kertomaa.

Merja Forsman

"Mi­nul­la on siel­tä hy­viä muis­to­ja!"

Mon­to­nen läh­ti Koi­vis­tos­ta en­sim­mäi­sen ker­ran vii­si­kui­se­na nyyt­ti­nä äi­tin­sä kai­na­los­sa. Oli vuo­si 1939, kun ju­nan här­kä­vau­nu vei per­heen Ori­ve­den ase­man kaut­ta Kuh­moi­siin. Kol­me vuot­ta myö­hem­min ko­ti­seu­tu­rak­kaus pa­laut­ti per­heen Koi­vis­toon.

– Mi­nul­la on siel­tä hy­viä muis­to­ja! Muis­tan vii­den ki­lo­met­rin pi­tui­sen hiek­ka­ran­nan ja lai­vat, jot­ka tu­li­vat ha­ke­maan pölk­ky­jä. Lai­vaan­han piti pääs­tä, jo­ten kii­pe­sim­me serk­ku­ni kans­sa lai­tu­ril­ta paat­tiin, Mon­to­nen nau­raa. 

Al­ku­ke­säs­tä 1944 Mon­to­nen is­tui ky­lä­kau­pan ki­vi­ra­puil­la ka­ra­mel­lia syö­den ja kat­soi, kun ve­nä­läis­ten len­to­ko­neet len­si­vät Suo­meen. Seu­raa­va­na ke­sä­nä tuli toi­nen läh­tö.

– Sin­ne jäi­vät mo­net ta­va­rat. Ko­tie­läi­mis­tä vain leh­mä läh­ti mu­kaan, siat ja ka­nat läk­si­vät met­sään, kun koi­vis­to­lai­set ava­si­vat kar­si­noi­den ovet, Mon­to­nen ker­too.

Per­he muut­ti Kis­koon, kun­nes löy­si so­pi­van maa­ti­lan Por­voon Epoos­ta vuon­na 1949.

– Paik­ka oli kes­kel­lä kor­pea, ei­kä naa­pu­ria nä­ky­nyt. Isä pyö­räi­li aa­mul­la töi­hin 10 ki­lo­met­riä ja tuli il­lal­la ko­tiin. Vas­ta­sin jo 13-vuo­ti­aa­na maa­töis­tä. Ran­nik­ko­ruot­sa­lai­sel­la seu­dul­la ei juu­ri suo­mea pu­hut­tu. Kou­lu­mat­ka­ni oli seit­se­män ki­lo­met­riä, ja se piti teh­dä po­ru­kas­sa, kos­ka vä­lil­lä tuli nyrk­kiä ja oli ruot­sa­lais­ten kans­sa pien­tä rii­taa, Mon­to­nen muis­te­lee.

Kun tei­ni-iäs­sä nuo­ri mies kävi seu­ran­ta­lol­la kat­so­mas­sa tyt­tö­jä, al­koi ys­tä­vyys ky­län suo­men­ruot­sa­lais­ten­kin kans­sa.

Myös Po­ra­la muis­taa, mi­ten vai­ke­aa kar­ja­lai­sen oli so­peu­tua uu­del­le asui­na­lu­eel­le.

– Asuim­me mo­nen muun Kar­ja­las­ta saa­pu­neen kans­sa Van­han Veck­jär­ven­tien tie­noil­la ja ko­ti­mat­ka piti oi­koa met­sän kaut­ta ka­hi­noi­den ta­kia. Lo­pul­ta jal­ka­pal­lo­har­ras­tus yh­dis­ti mei­dät.

– Me­hän olim­me nii­tä evak­ko­ja. Van­hem­mis­ta­han se epä­luu­lo oli läh­töi­sin. Piti unoh­taa ”miet” ja ”siet” ja mur­re, sit­ten pär­jät­tiin hy­vin, Mon­to­nen sa­noo.

Kirjan on toimittanut Olli Itkonen.

Merja Forsman

Ko­ti­ta­lo tar­kas­tet­tiin pom­mien va­ral­ta

Mo­nen muun kar­ja­lai­sen ta­voin Man­no­nen muut­ti vuon­na 1943 het­kek­si ta­kai­sin ko­ti­seu­dul­leen. Koti oli kum­ma kyl­lä edel­leen lä­hes en­ti­sel­lään, mut­ta oven pääl­lä oli kylt­ti.

– Sii­nä luki, et­tä ta­loa ei ole tar­kas­tet­tu, si­sään ei saa men­nä, Man­no­nen ker­too.

Vas­ta kun so­ti­las oli ik­ku­nas­ta si­sään as­tu­en tar­kis­ta­nut huo­lel­li­ses­ti hel­laa ja sa­vu­piip­pua myö­ten, et­tei ta­los­sa ole pom­me­ja, Hän teki jopa tu­let hel­laan. Per­he pää­si asut­ta­maan ko­ti­aan vas­ta seu­raa­va­na päi­vä­nä.

Vuo­den pääs­tä tuli uu­si läh­tö, ja muu­ta­maa vuot­ta myö­hem­min per­he löy­si uu­den ko­din Bergs­tan kar­ta­non mail­ta Suo­men­ky­läs­tä.

Mo­nien koi­vis­to­lais­ten ta­voin Man­no­sen su­ku­lai­set jat­koi­vat ka­las­tu­sam­mat­ti­aan ran­nik­ko­kau­pun­geis­sa, mut­ta Man­no­sen per­he al­koi vil­jel­lä maa­ta.

Ai­ka ajoin Man­no­nen mat­kus­ti Por­voon Seu­dun Koi­vis­to­lai­set ry:n mu­ka­na ym­pä­ri Suo­mea. Reis­su­ja teh­tiin myös Koi­vis­toon.

– Yh­dis­tyk­sen en­sim­mäi­sel­lä vi­ral­li­sel­la reis­sul­la vuon­na 1992 pää­sin käy­mään lap­suus­ko­dis­sa­ni. Ta­los­ta oli jäl­jel­lä ki­vi­ja­lan li­säk­si vain alin laho hir­si. Hir­si­ta­lot on help­po pur­kaa ja käyt­tää uu­des­taan, Man­no­nen ker­too.

Koi­vis­to oli use­an vuo­si­kym­me­nen ajan so­ti­la­sa­lu­ee­na, jol­le pää­si vain sa­laa.

– An­noim­me rup­lia tak­si­kus­keil­le, jot­ka ajoi­vat mei­dät alu­eel­le La­doil­laan. Tun­tui ikä­väl­tä men­nä van­hoil­le ko­ti­seu­duil­le, kun ko­deis­ta oli jäl­jel­lä vain ki­vi­ja­lat, Mon­to­nen sa­noo.

Myös ko­ti­ky­län kau­pas­ta oli­vat jäl­jel­lä vain ki­vi­ra­put, joil­la Mon­to­nen oli pie­ne­nä is­tu­nut syö­mäs­sä ka­ra­mel­lia.

– Meil­lä oli enem­män on­nea: Ta­lot oli­vat pai­koil­laan ja ome­na­puut­kin. Ta­lon asuk­kaat pääs­ti­vät si­säl­le kat­so­maan ja oli­vat hy­vin ys­tä­väl­li­siä, Po­ra­la ker­too.

Vuon­na 2019 yh­dis­tys teki vii­mei­sen ret­ken Koi­vis­toon.

– Saim­me jät­tää vie­lä jää­hy­väi­set, Mon­to­nen sa­noo.  

Porvoon seudulla asuvia koivistolaisia kutsuttiin perustamaan yhdistystä ravintola Camenaan Piispankadulle 25.9.1978.

Merja Forsman

Ko­rei­ta kat­tauk­sia ja kyyk­kä, jos­ta Kek­ko­nen­kin in­nos­tui

Haas­te­lus­ta ei mei­naa lop­pua tul­la, kun kol­mik­ko pää­see vauh­tiin. Mie­het ker­to­vat, et­tä kir­jan te­ke­mi­nen oli kova mut­ta mie­lui­sa urak­ka.

– Rai­ner lait­toi pöy­dän ai­na ko­re­ak­si. Tar­jol­la oli suo­lais­ta ja ma­ke­aa, Po­ra­la ker­too.

Pöy­dän ko­re­ak­si lait­ta­mi­nen on kuu­lu­nut myös yh­dis­tyk­sen ko­kouk­siin, jot­ka ovat isos­sa roo­lis­sa Lei­ke­kir­jo­jen ker­to­maa -kir­jaa.

Ko­kouk­set al­koi­vat koi­vis­to­lai­sel­la lau­lul­la ja jat­kui­vat usein pit­käl­le il­taan.

Ko­kouk­siin kut­sut­tiin joh­to­kun­ta ja va­ra­jä­se­net­kin, ja nii­tä pi­det­tiin vuo­ro­tel­len kun­kin joh­to­kun­nan jä­se­nen ko­to­na.

– Meil­lä oli kova kisa, kuka lait­taa pöy­dän ko­reim­mak­si. Pu­heen­joh­ta­ja­na toi­mi­nut Ris­to-eno­ni sa­noi ai­na, et­tä ”pie­tään ko­kous no­pees­ti, jot­ta pääs­tään koh­vil­le ja haas­ta­maan”, Mon­to­nen sa­noo.

Oman ti­lan kir­jas­sa saa kyyk­kä, mo­ni­sa­ta­vuo­ti­nen kar­ja­lai­nen pe­rin­ne.

– Kyyk­kä otet­tiin niin to­sis­saan, et­tä la­jia har­joi­tel­tiin kol­me­kin ker­taa vii­kos­sa, Po­ra­la sa­noo.

Pe­sä­pal­loa muis­tut­ta­vas­ta kyy­käs­tä in­nos­tui myös Ur­ho Kek­ko­nen, joka oli len­kil­lään tör­män­nyt la­jiin ja ky­sy­nyt, ”saaks mie­kin ko­keil­la”.

Ta­ri­nan mu­kaan it­se­näi­syys­päi­vän aat­to­na Kek­ko­nen oli ha­lun­nut mu­kaan pe­liin, ja pre­si­den­tin ad­ju­tant­ti oli ho­pu­tel­lut, mut­ta Kek­ko­nen oli sa­no­nut, et­tä vas­ta kun kisa on ohi. Pe­lis­tä tu­lee vah­va käsi, jol­la sit­ten kä­tel­lä vie­rai­ta.

Kirjassa on valokuvia myös koivistolaisten tapaamisista 2000-luvulta.

Merja Forsman

Kir­ja jul­kis­te­taan 29.7.

Lei­ke­kir­jo­jen ker­to­maa -kir­jan jul­kis­ta­mis­ti­lai­suus jär­jes­te­tään juh­la­ti­lai­suu­des­sa on tiis­tai­na 29.7. Pai­kal­le on kut­sut­tu kun­ni­a­jä­se­niä, spon­so­rei­ta, me­di­aa ja jä­se­nis­töä.

– Lip­pu ja ter­ve­tu­li­ais­mal­jat nos­te­taan ja me kol­me mus­ket­ti­so­tu­ria is­tum­me ri­vis­sä ja ker­rom­me työs­täm­me kir­jan pa­ris­sa ja vas­taam­me ky­sy­myk­siin, jos ke­nel­lä sel­lai­sia on, Rai­ner Mon­to­nen sa­noo.

» Lei­ke­kir­jo­jen ker­to­maa -kir­jan tie­dus­te­lut ja ti­lauk­set: ar­jak­heik­ki­la@gmail.com tai p.met­so­vai­nio@gmail.com. Hin­ta 35 eu­roa + pos­ti­ku­lut.