LO­VII­SA, MALM­GÅRD Kun Malm­går­din kar­ta­non luo­mu­vil­je­li­jä, krei­vi Hen­rik Creutz as­tui aa­mul­la kar­ta­non suu­reen sa­liin, hän huo­ma­si, et­tä Sel­ma oli taas yön ai­ka­na käy­nyt temp­pui­le­mas­sa. Suu­ret tuo­lit pyö­re­än pöy­dän ym­pä­ril­lä oli kään­net­ty ihan vää­rään suun­taan. Eh­kä Sel­mal­la oli ol­lut omat yöl­li­set munk­ki­kes­tit­kin, sil­lä tark­kaan kat­sot­tu­na pöy­dän pin­nal­la oli pie­nen­pie­niä so­ke­ri­mu­ru­sia. On­nek­si Sel­ma on kilt­ti, vaik­ka vä­lil­lä se in­nos­tuu­kin siir­te­le­mään ta­va­roi­ta.

Malmgårdin kartanossa kuvattiin keväällä Maajussille morsian -ohjelmaa.

Mika Laine

Eteisestä pääsee suoraan suureen saliin.

Mika Laine

Jo­kai­ses­sa ar­vok­kaas­sa kar­ta­nos­sa on toki oma ko­ti­kum­mi­tuk­sen­sa, Malm­går­dis­sa siis Sel­ma. Kään­ty­vil­le tuo­leil­le tai so­ke­ri­mu­ruil­le voi ol­la myös luon­nol­li­nen se­li­tys. Malm­gård edus­taa häi­käi­se­vän upe­aa kar­ta­no­mil­jöö­tä ja on kiin­nos­ta­va vie­rai­lu­koh­de, mut­ta se on myös Creut­zien koti. Yk­si Suo­men suu­rim­mis­ta yk­si­tyis­ko­deis­ta on…suu­ri.

– Sa­no­taan, et­tä meil­lä on huo­nei­ta yh­tä pal­jon kuin on viik­ko­ja vuo­des­sa ja ik­ku­noi­ta yh­tä mon­ta kuin on vuo­des­sa päi­viä, Creutz vas­taa ne­li­ö­ky­se­lyi­hin.

Kirjastossa on historian havinaa.

Mika Laine

Avarat käytävät kylpevät valossa.

Mika Laine

Jo saa­pu­mi­nen Malm­går­din uus­re­nes­sans­si­lin­naan kir­voit­taa ihas­tuk­sen huo­kauk­sia. Pit­kä, iki­van­ho­jen tam­mien reu­nus­ta­ma tie hal­koo maa­lais­mai­se­maa, kun­nes lin­nan rau­ta­por­tit tu­le­vat vas­taan. Pi­hal­la on val­ta­va suih­ku­läh­de, ja vie­raat ote­taan vas­taan pu­nais­ta mat­toa pit­kin. Malm­gård on ol­lut Creut­zien su­vun omis­tuk­ses­sa kaik­ki­aan 400 vuot­ta, ja Hen­rik Creutz edus­taa 13:tta omis­ta­ja­su­ku­pol­vea. Creut­zin van­hem­mat, Kris­ti­na ja Jo­han Creutz asu­vat myös yhä Malm­går­dis­sa. Ym­mär­tä­vät­kö ne tu­han­net ih­mi­set, jot­ka tu­le­vat tu­tus­tu­maan his­to­ri­al­li­seen kar­ta­noon ja kar­ta­no­mil­jöö­seen, et­tä tääl­lä myös asu­taan?

– Esit­te­ly­kier­ros kar­ta­nos­sa on ra­jat­tu, ja kyl­lä ih­mi­set ihan hy­vin ym­mär­tä­vät sen. Per­heen kes­ken ol­les­sam­me otam­me pois opas­te­tun kul­ku­väy­län nau­hat, Creutz sa­noo.

Näin nukuttiin entisaikaan kartanossa.

Mika Laine

Henrik Creutz esittelee vanhaa työvuorolistaa kirjastossa.

Mika Laine

Henrik Creutzista on hauskaa kertoa tarinoita kartanon historiasta.

Mika Laine

Jo 1800-lu­vul­la muu­ra­rin am­mat­ti oli ar­vos­saan. Se käy il­mi, kun Creutz näyt­tää kir­jas­to­huo­nees­sa en­ti­sa­jan päi­vä­työ­lis­to­ja. Muu­ra­ri an­sait­si vii­si mark­kaa vii­kos­sa, ja jos­sain vai­hees­sa lin­nan ra­ken­ta­mis­ta muu­ra­reil­le myön­net­tiin 10 pen­nin pal­kan­ko­ro­tus­kin. Kaik­ki työ­päi­vät on mer­kit­ty siis­tis­ti lis­toi­hin, ja niis­tä käy il­mi, et­tä vä­lil­lä työn­te­ki­jät pi­ti­vät myös va­paa­päi­viä. Ny­kyi­nen kar­ta­no ra­ken­net­tiin, kun al­ku­pe­räi­nen tu­hou­tui tu­li­pa­los­sa. Tii­let saa­tiin omas­ta tii­li­teh­taas­ta.

– Vi­ral­lis­ten tie­to­jen mu­kaan tämä lin­na ra­ken­net­tiin kol­mes­sa vuo­des­sa vuo­sien 1882 ja 1885 vä­lil­lä, mut­ta kyl­lä ra­ken­ta­mi­seen meni to­del­li­suu­des­sa pi­tem­pään. Si­sään pääs­tiin muut­ta­maan vuon­na 1889, Creutz ker­too.

Ja ker­too hän pal­jon muu­ta­kin. Creutz on luon­nol­li­ses­ti kas­va­nut kar­ta­non his­to­ri­an kes­kel­lä, vaik­ka hän on­kin asu­nut myös pit­kään ul­ko­mail­la sekä opis­kel­lut so­si­o­lo­gi­aa ja val­ti­o­tie­tei­tä Tu­rus­sa. Creut­zin isä krei­vi Jo­han Creutz pi­tää yhä vä­lil­lä poi­kan­sa ta­paan opas­tet­tu­ja kier­rok­sia lin­nas­sa. Tau­lut, pat­saat ja muu esi­neis­tö al­ka­vat elää kuun­te­li­jan sil­mis­sä, kun kiin­nos­ta­vat ta­ri­nat seu­raa­vat toi­si­aan. Hen­rik Creut­zin ol­les­sa nuo­rem­pi, isä pyy­si hän­tä kuun­te­le­maan opas­tus­kier­rok­si­aan.

– Ei­hän se sil­loin kiin­nos­ta­nut, mut­ta ny­ky­ään mi­nus­ta on erit­täin mu­ka­vaa teh­dä opas­tet­tu­ja kier­rok­sia. Ne ovat ai­na in­te­rak­tii­vi­sia, ja kä­vi­jöil­lä saat­taa ol­la oma­koh­tai­sia yh­teyk­siä kar­ta­noon. Ky­syn mie­lel­lä­ni vie­rail­ta myös hei­dän taus­tois­taan.

Mitä sit­ten suur­ta, upe­aa kar­ta­no­ra­ken­nus­ta ih­met­te­le­mään tul­leet mat­kai­li­jat ky­sy­vät?

– Ihan konk­reet­ti­sia asi­oi­ta, ku­ten läm­mi­tyk­seen liit­ty­viä. Usein kau­kaa ul­ko­mail­ta tul­leet tun­te­vat ih­meen hy­vin Suo­men his­to­ri­aa, ja tääl­lä asi­at sit­ten konk­re­ti­soi­tu­vat heil­le. Olen erit­täin kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä me itä­uus­maa­lai­set pi­däm­me yh­tä mat­kai­lu­mark­ki­noin­nis­sa. Sii­tä hyö­ty­vät lo­pul­ta kaik­ki. Ei­vät­kä mat­kai­li­jat tun­ne kun­tien ra­jo­ja. Vi­sit Kot­ka-Ha­mi­na-mark­ki­noin­ti on toi­mi­nut lois­ta­vas­ti, Creutz pai­not­taa.

Luomutuotteet ovat esillä näteissä pusseissa.

Mika Laine

Luomupuodin sisustukseen on panostettu.

Mika Laine

Kesä saa tie­ten­kin ih­mei­tä ai­kaan suu­ren kar­ta­non mail­la ja ra­ken­nuk­sis­sa. Tal­vel­la­kin puo­ti ja sen yh­tey­des­sä si­jait­se­va oma olut­pa­ni­mo ja pa­ni­mo­ra­vin­to­la ovat au­ki, mut­ta toki sil­loin on hil­jai­sem­paa.

– Kiih­keä ke­sä­kau­si al­kaa ny­ky­ään jo tou­ko­kuus­sa ja jat­kuu pit­käl­le syk­syyn. Se­son­ki on pi­den­ty­nyt vii­me vuo­si­na, Creutz ker­too.

Sit­ten hän ker­too uu­ti­sen. Malm­gård on ura­nuur­ta­ja luo­mu­vil­je­lys­sä, ja tänä vuon­na kar­ta­no voi juh­lia 30-vuo­tis­juh­la­vuot­taan luo­mu­vil­je­ly­ti­la­na. On yk­si­jy­vä­veh­nää, em­me­riä ja spelt­tiä sekä lä­hi­tuot­ta­jien tuot­tei­ta. Puo­din suo­sik­ki­tuo­te on kuu­le­ma ter­veel­li­nen kau­ra­hiu­ta­le. Uu­tuu­te­na on olu­en ja sii­de­rin kyl­keen saa­tu omis­ta ome­nois­ta val­mis­tet­tu ome­na­vii­ni.

Uutuusviiniä tehdään omista omenoista.

Mika Laine

Luomupastaa tarjolla Malmgårdin kartanon puodissa.

Mika Laine

– Olen it­se ol­lut toi­min­nas­sa mu­ka­na vain luo­mu­ai­kaan. Olen op­pi­nut val­ta­vas­ti isäl­tä­ni sekä äi­dil­tä­ni, joka on tut­ki­nut pal­jon mui­nais­vil­ja­la­je­ja. Ny­ky­ään osaan lu­kea ym­pä­röi­vää luon­toa ja tark­kail­la sää­tä. Tie­dän, mil­loin pel­lol­le voi men­nä trak­to­ril­la. Luon­non kans­sa ei voi kii­reh­tiä, Creutz pai­not­taa.

Vaik­ka hän on luon­teel­taan so­si­aa­li­nen, hän ra­kas­taa myös yk­si­näis­tä työ­tä pel­loil­la. Creutz nou­see aa­mu­var­hai­sel­la trak­to­rin kyy­tiin ja lait­taa ra­di­on pääl­le. Äk­kiä voi hu­rah­taa kym­me­nen­kin tun­tia vil­je­li­jän töis­sä.

– Kun ra­dio-oh­jel­ma tu­lee uu­sin­ta­na, huo­maan, et­tä nor­mi­päi­vä on jo ku­lu­nut. Pel­to­töis­sä kuun­te­len mie­lel­lä­ni myös Avi­ciin mu­siik­kia, Creutz ker­too.

Jos nä­et­te Malm­går­din tai Myrs­ky­län suun­nil­la mie­hen juok­se­van, Creutz se sii­nä vii­let­tää. Mat­kaa ker­tyy kym­me­ni­sen ki­lo­met­riä. Ta­voi­te on 100 ki­lo­met­riä kuu­kau­des­sa.

– Sil­loin en kuun­te­le mu­siik­kia. Juok­se­mi­nen on mi­nun ta­pa­ni ren­tou­tua, Creutz hy­myi­lee.

REI­JA KOK­KO­LA

Mika Laine