POR­VOO – Kis­so­jen edes­sä täy­tyy ol­la nöy­rä, Han­ne­le Luuk­kai­nen ku­jei­lee ja va­roit­taa lyö­mäs­tä pää­tä ko­tin­sa pi­hal­la ole­van ai­tan oven ylä­kar­miin.

Suo­men en­sim­mäi­sen ja tiet­tä­väs­ti ai­no­an kis­sa­mu­se­on si­säl­lä tu­li­jaa tui­jot­ta­vat tu­han­net kis­san­sil­mät.  Nii­tä on vit­rii­nien ko­ris­te-esi­neis­sä, ko­ruis­sa, kos­me­tiik­ka­pak­kauk­sis­sa, mu­keis­sa, mag­nee­teis­sa, vii­ni­pul­lois­sa ja jopa kon­do­mi­pak­kauk­ses­sa.

Näi­tä kis­sa­e­si­nei­tä Luuk­kai­nen on ke­rän­nyt koko elä­män­sä lap­suu­des­taan saak­ka, os­ta­nut ym­pä­ri maa­il­maa ja kuo­lin­pe­sis­tä sekä saa­nut lah­joi­tuk­se­na.

Kaik­ki­aan eri­lai­sia kis­sa­e­si­nei­tä on kym­me­niä tu­han­sia, jois­ta vain osa on esil­lä ai­tas­sa. Lo­put odot­ta­vat kel­la­ris­sa vuo­ro­aan.

Kis­sa­mu­se­on pe­rus­ta­mi­nen oli Luuk­kai­sen pit­kä­ai­kai­nen haa­ve. Hän oli näh­nyt 1980-lu­vul­la, et­tä Ba­se­lis­sa on kis­sa­mu­seo ja ta­jun­nut, et­tä hä­nel­lä­kin oli­si ko­to­naan koos­sa mel­kein mu­se­on ver­ran kis­sa­e­si­neis­töä.

Kun Hel­sin­ki täyt­ti 450 vuot­ta vuon­na 2000, Luuk­kai­nen teki aloit­teen Kis­sa­mu­se­os­ta, mut­ta kos­ka vir­ka­mie­het ei­vät in­nos­tu­neet, hän päät­ti pe­rus­taa mu­se­on it­se jo­nain päi­vä­nä. Se päi­vä koit­ti vuon­na 2017, kun Luuk­kai­nen oli muut­ta­nut Her­man­nin­saa­reen Por­voo­seen.

Kis­sa­mu­se­on ava­jai­set pi­det­tiin ke­sä­kuus­sa, ja juh­la­pu­heen piti mu­se­on suo­je­li­ja Sir­pa Pie­ti­käi­nen.

– Pie­ti­käi­nen sa­noi, et­tä tu­let­te muut­ta­maan it­se tuo­hon ait­taan ja mu­seo muut­taa asuin­ra­ken­nuk­seem­me. Vie­lä asum­me täs­sä pää­ta­los­sa, Luuk­kai­nen nau­raa.

Al­ku­vuo­si­na mu­se­os­sa kävi bus­si­las­teit­tain vie­rai­li­joi­ta ym­pä­ri Suo­men ja jopa Aust­ra­li­as­ta as­ti, mut­ta ko­ro­nan jäl­keen kä­vi­jä­mää­rät ovat ta­soit­tu­neet. Ny­ky­ään mu­se­oon löy­tä­vät kai­ke­ni­käi­set kis­sa­nys­tä­vät.

Noin 30 ne­li­öi­sen mu­se­on ta­ka­hyl­lyl­lä is­tuu ita­li­a­lais­kis­so­ja, mu­se­on ar­vok­kaim­pia esi­nei­tä. Nii­den pääl­lä on eng­lan­ti­lai­sia kip­si­siä lai­va­kis­so­ja, joi­ta me­ri­mies­ten vai­mot aset­ti­vat ai­koi­naan ik­ku­noil­le.

– Jos kis­sa kat­soi ik­ku­nas­ta ulos, me­ri­mie­het oli­vat me­ril­lä. Jos ne kat­soi­vat si­sään, me­ri­mies oli ko­to­naan, Luuk­kai­nen ker­too.

Nä­ke­mis­tä riit­tää, ja jo­kai­sen vit­rii­nin koh­dal­la voi­si viet­tää pit­kiä ai­ko­ja kis­so­ja ih­me­tel­len. Ai­na löy­tää jo­tain uut­ta.

– Mo­nes­ti kä­vi­jät huo­maa­vat mu­se­oe­si­nei­den jou­kos­sa jo­tain tut­tua lap­suu­des­taan ja miet­ti­vät, mi­hin­hän se­kin esi­ne on men­nyt, Luuk­kai­nen ker­too.

– Tämä on täl­lai­nen hy­vän mie­len mu­seo.

Vaik­ka mu­seo he­rät­tää sym­pa­ti­aa ja muis­to­ja, sen pääl­lim­mäi­se­nä tar­koi­tuk­se­na on li­sä­tä kä­vi­jöit­ten ar­vos­tus­ta kis­so­ja koh­taan. Ar­vos­tus­ta kis­sat Luuk­kai­sen mie­les­tä an­sait­si­si­vat mo­nin ver­roin enem­män.

– Kis­sat ovat kieh­to­via ja sa­la­pe­räi­siä. Vaik­ka koko ikän­sä yrit­täi­si opis­kel­la kis­so­ja, kaik­kea ei opi. Jo­kai­nen kis­sa on luon­teel­taan eri­lai­nen, mut­ta jo­kai­ses­sa on sama mys­ti­syys, Luuk­kai­nen sa­noo.

Hä­nen mu­kaan­sa koi­ril­la on isän­nät ja emän­nät, mut­ta kis­soil­la on pal­ve­li­jat, jot­ka ne it­se va­lit­se­vat.

– Sää­lik­si käy nii­tä, joil­la ei ole kos­ke­tus­ta kis­soi­hin, elä­mä va­luu tie­tyl­lä ta­val­la huk­kaan, Luuk­kai­nen to­te­aa.

Kis­sat ovat Luuk­kai­sen mie­les­tä hy­vin vää­ri­nym­mär­ret­ty­jä eläi­miä.

– Mo­nis­sa mais­sa on jär­jes­tö­jä, jot­ka pe­las­ta­vat ko­dit­to­mia koi­ria, vaan ei kis­so­ja. Kis­sat jää­vät var­joon ja nii­den hätä huo­maa­mat­ta. Nii­den la­ji­tyy­pil­lis­tä tar­vet­ta liik­kua va­paas­ti ul­ko­na ei myös­kään ym­mär­re­tä, var­sin­kaan Suo­mes­sa, Luuk­kai­nen har­mit­te­lee.

Sik­si Luuk­kai­nen on ol­lut myös mu­ka­na pe­rus­ta­mas­sa Kis­so­jen oi­keu­det -yh­dis­tys­tä, jon­ka pu­heen­joh­ta­ja­na hän myös toi­mii. Yh­dis­tys puo­lus­taa ni­men­sä mu­kai­ses­ti kis­so­jen oi­keuk­sia ja tie­dot­taa nii­den la­ji­tyy­pil­li­ses­tä käyt­täy­ty­mi­ses­tä ja tar­peis­ta.  

Täl­lä het­kel­lä yh­dis­tyk­sen yk­kös­ta­voit­tee­na on tur­va­ta kis­so­jen oi­keus liik­kua va­paa­na.  

–Ei­hän kis­saa voi kah­li­ta si­sä­ti­loi­hin, kos­ka sil­lä on sie­lul­li­ses­ti ja la­ji­tyy­pil­li­ses­ti tar­ve liik­kua, Luuk­kai­nen sa­noo.

Kis­sat vei­vät po­li­tiik­kaan

Kis­sa­mu­seo jat­kuu ai­tan ylä­ker­taan. Luuk­kai­nen avaa oven huo­nee­seen, jon­ka ta­ka­sei­nää ko­ris­ta­vat lu­ke­mat­to­mat kis­sa-ai­hei­set kir­jat.

– Täs­sä on eh­kä maa­il­man kat­ta­vin kis­sa­kir­jas­to, hän sa­noo.

Kir­jas­ton nur­kas­sa ole­vas­sa ar­kus­sa on ma­keis­pa­ket­te­ja kis­sa­ku­vi­neen ja nur­kas­sa oma hyl­ly Kar­vi­sil­le.

Huo­nees­sa on kis­soil­la ko­ris­tet­tu­ja pan­nu­lap­pu­ja- ja mys­sy­jä, vaat­tei­ta, pe­le­jä, le­lu­ja ja pu­he­li­mi­a­kin. Toi­ses­sa pääs­sä on soh­va täyn­nä eri­lai­sia eläin­peh­mo­ja, mut­ta het­ki­nen, myös mui­ta kuin kis­so­ja?

 – Olen ot­ta­nut vä­hän ta­kai­sin sitä, et­tä lap­suu­des­sa­ni 50-lu­vul­la ei ol­lut pal­jon peh­mo­ja, Luuk­kai­nen hy­myi­lee.

Kis­so­jen grand old la­dyk­si tai Suo­men omak­si kis­sa­nai­sek­si­kin ti­tu­lee­rat­tu Luuk­kai­nen on kul­ke­nut kis­so­jen pe­räs­sä koko elä­män­säF. Kis­sat joh­dat­ti­vat hä­net va­paa­eh­toi­seen eläin­suo­je­lu­työ­hön vuon­na 1975, ja siel­tä tie vei muun mu­as­sa Ani­ma­li­an pu­heen­joh­ta­jak­si ja Hel­sin­gin eläin­suo­je­lu­yh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­jak­si.

Kissamuseo sijaitsee Luukkaisen kotitalon pihassa sijaitsevassa aitassa.

Merja Forsman

Kis­sat joh­dat­ti­vat Luuk­kai­sen myös po­li­tiik­kaan 90-lu­vul­la.

– Van­han met­säs­tys­lain ai­ka­na kis­san sai tap­paa, kun se oli yli 150 met­rin pääs­sä asu­tuk­ses­ta. Kis­sa oli täy­sin lain­suo­ja­ton! Ke­rä­sim­me la­kia vas­taan yli 100 000 ni­meä, mut­ta ym­mär­sin, et­tei mi­kään muut­tui­si, jos joku ei vei­si asi­aa eteen­päin edus­kun­nas­sa, Luuk­kai­nen ker­too.

Hän toi­mi kan­sa­ne­dus­ta­ja­na Vih­reä lii­ton ri­veis­sä vuo­si­na 1991–1995. Ja kyl­lä, met­säs­tys­la­kiin saa­tiin muu­tos.

Luuk­kai­nen oli yk­si Vih­re­än puo­lu­een pe­rus­ta­jis­ta. 

– Kak­si­kym­men­tä vuot­ta vie­räh­ti vih­reis­sä ja nyt on tul­lut toi­set kak­si­kym­men­tä vuot­ta täy­teen Ko­koo­muk­ses­sa, Luuk­kai­nen sa­noo. 

Vii­me val­tuus­to­kau­del­la Luuk­kai­nen toi­mi Por­voos­sa va­ra­val­tuu­tet­tu­na ja lupa- ja val­von­ta­lau­ta­kun­nan jä­se­ne­nä sekä yli­kun­nal­li­sen ym­pä­ris­tö­ter­veys­ja­os­ton va­ra­pu­heen­joh­ta­ja­na. Täl­lä kau­del­la hän hoi­taa vain jäl­kim­mäis­tä pes­tiä. 

Lasagnea rakastavalle ja laiskana tunnetulle Karviselle on pyhitetty oma kulmauksensa museosta.

Merja Forsman

Kel­la­ris­sa kirp­pu­to­ri kis­so­jen hy­väk­si

Kier­ros ai­tas­sa on ohi. Luuk­kai­nen sul­kee mu­se­on ovet, kii­pe­ää ai­tan tik­kaat alas ja pyy­tää seu­raa­maan ko­tin­sa kel­la­riin.

Val­ta­va kel­la­ri on täyn­nä koon mu­kaan jär­jes­tet­ty­jä vaat­tei­ta, as­ti­oi­ta, kir­jo­ja ja ko­ris­te-esi­nei­tä.

– Pi­dän tääl­lä hy­vän­te­ke­väi­syys­kirp­pu­to­ria, jon­ka kaik­ki myyn­ti­tu­lot oh­ja­taan kis­soil­le, Luuk­kai­nen se­lit­tää. 

Myy­tä­vät ta­va­rat hän on saa­nut lah­joi­tuk­se­na, ja noin tu­han­nen eu­ron jo­ka­kui­nen myyn­ti­tuot­to oh­ja­taan joka kuu­kau­si uu­teen koh­tee­seen. Lä­hi­vuo­si­na tuot­to on suun­nat­tu usein Uk­rai­nan kis­soil­le.

– Lä­hes jo­kai­sel­la uk­rai­na­lai­sel­la on kis­sa tai koi­ra, ja har­vat ovat voi­neet ot­taa lem­mik­kin­sä mu­kaan. Ti­lan­ne on ikä­vä. Uk­rai­nan pa­him­mil­la so­ta­toi­mi­a­lu­eil­la ei ole eläin­lää­kä­rei­tä ja ai­noa, mitä pai­kal­li­set voi­vat teh­dä, on yrit­tää an­taa ruo­kaa ko­dit­to­mil­le eläi­mil­le, Luuk­kai­nen ker­too.

Kirp­pu­to­rin tuo­tot käy­te­tään usein ka­tu­kis­so­jen leik­kaa­mi­seen.

– Jos kis­so­ja ei lei­ka­ta, on­gel­ma mo­nin­ker­tais­tuu.

Kier­ros on päät­ty­nyt. Vie­lä on yk­si teh­tä­vä: ta­lon kis­so­jen ter­veh­ti­mi­nen. Pol­vis­tun nii­den eteen, mut­ta ei­pä nii­tä kiin­nos­ta. Kyl­lä kis­sa on oma­päi­nen eläin! 

– Luot­ta­mus on an­sait­ta­va, Luuk­kai­nen to­te­aa.

Luukkainen esittelee erilaisia kissa-aiheisia vaatteita ja vaateripustimia museonsa yläkerrassa.

Merja Forsman

KIS­SA­MU­SEO
» Ale­xand­ran­tie 10, 06400 Por­voo
» Kis­sa­mu­se­os­sa on vie­rail­la ke­säi­sin ot­ta­mal­la yh­teyt­tä säh­kö­pos­til­la: cats@kis­sa­mu­seo.fi
» Si­sään­pää­sy on mak­su­ton
» www.kis­sa­mu­seo.fi

Luukkainen pitää kotinsa kellarissa hyväntekeväisyyskirpputoria, jonka kaikki myyntitulot ohjataan kissoille. Kirpputori tuottaa noin tuhat euroa kuussa.

Merja Forsman