AS­KO­LA, MON­NIN­KY­LÄ Kan­sain­vä­li­sen Wor­ka­way-ver­kos­ton si­vuil­le men­tä­es­sä voi itä-uu­si­maa­lai­nen vie­ras bon­ga­ta tu­tun seu­dun. Cozy count­ry­si­de li­ving while le­ar­ning about gar­de­ning in Mon­nin­ky­lä, Fin­land (suom. Ko­toi­saa maa­seu­tu­e­lä­mää puu­tar­hu­roin­nis­ta op­pies­sa Mon­nin­ky­läs­sä, Suo­mes­sa) -ot­sik­koa kan­ta­val­la host-si­vus­tol­la pis­tää sil­mään 82-vuo­ti­aan Bir­git­ta Am­pu­jan sä­ke­nöi­vä hymy. Pal­ve­luun noin 1.5 vuot­ta sit­ten re­kis­te­röi­ty­nyt as­ko­la­lai­nen on saa­nut apua ar­keen­sa sekä op­pia uu­sis­ta kult­tuu­reis­ta jo seit­se­mäl­tä eri puo­lil­ta maa­il­maa tul­leel­ta apu­lai­sel­ta.

Am­pu­ja on asu­nut oma­ko­ti­ta­los­san yk­sin nyt noin seit­se­män vuo­den ajan. Puo­li­son muu­tet­tua Män­ty­rin­teen pal­ve­lu­ko­tiin ta­lon hoi­dol­li­set toi­met las­keu­tui­vat ko­ko­nais­val­tai­ses­ti Am­pu­jan har­teil­le.

– Tä­män ta­lon kans­sa minä vie­lä pär­jäi­sin, mut­ta pi­ha­hom­miin ei enää rii­tä, hän ker­too.

Lap­set ja lap­sen­lap­set ovat ol­leet apu­na sen ver­ran, kun ovat eh­ti­neet, mut­ta heil­lä on tie­tys­ti myös omat elä­män­sä. Am­pu­jan ty­tär asuu per­hei­neen Sak­sas­sa ja poi­ka Es­poos­sa. Hän viet­tää vuo­sit­tain pi­dem­män jak­son Sak­sas­sa tyt­tä­ren­sä luo­na, mut­ta suu­rin osa ajas­ta vie­te­tään kui­ten­kin ko­ti­ta­los­sa Mon­nin­ky­läs­tä.

Oli vai­he, jos­sa Am­pu­jan oli poh­dit­ta­va, pi­täi­si­kö hä­nen luo­pua vuo­si­kym­me­niä ko­ti­na toi­mi­nees­ta ta­los­ta ja muut­taa pie­nem­pään asun­toon. Hän ei kui­ten­kaan ol­lut val­mis luo­pu­maan sii­tä, ei­kä jäl­ki­kas­vu­kaan ol­lut iloi­nen aja­tuk­ses­ta. Apu­kä­siä oli siis löy­det­tä­vä, ja äk­kiä.

Melinda Loke (vas.) on viettänyt Monninkylässä nyt yhteensä lähes neljä kuukautta. Hän auttaa Birgitta Ampujaa puutarhan- ja kodinhoidossa majoitusta ja ruokaa vastaan.

Niki Viheriävaara

Erääl­lä sak­san­mat­kal­laan Am­pu­ja oli per­he­tut­tu­jen­sa kaut­ta kuul­lut uu­den­lai­ses­ta si­vus­tos­ta ni­mel­tä Wor­ka­way. Ys­tä­vä­per­he oli ma­joit­tu­nut Tans­kas­sa erääs­sä hos­tel­lis­sa, jos­sa sen työn­te­ki­jät työs­ken­te­li­vät siel­lä ruo­kaa ja ma­joi­tus­ta vas­taan.

– Mur­jai­sin ihan vit­si­nä sit­ten, et­tä teh­dään mi­nul­le pro­fii­li tuon­ne, Am­pu­ja nau­rah­taa.

Vit­si­nä al­ka­nut aja­tus jäi kui­ten­kin mu­hi­maan, ja lo­pul­ta Am­pu­ja pe­rus­ti ko­kei­lu­mie­les­sä pro­fii­lin.

– Poi­ka­ni nau­roi, et­tä kuka kum­ma nyt ha­lu­ai­si As­ko­laan tul­la. Heti, kun olin pe­rus­ta­nut pro­fii­li­ni, mi­nul­le sa­te­li kym­me­niä vies­te­jä eri puo­lil­ta maa­il­maa.

Wor­ka­way-pal­ve­luun voi re­kis­te­röi­tyä joko työ- ja yö­si­jaa et­si­vä­nä wor­ka­wa­y­lai­se­na tai apua tar­vit­se­va­na ko­ti­ta­lou­te­na. Bir­git­ta Am­pu­jan ti­lil­lä on ku­via emän­näs­tä it­ses­tään sekä rau­ke­as­ta as­ko­la­lai­ses­ta ta­los­ta ja puu­tar­has­ta. Maa­seu­dun rau­has­ta seik­kai­lua et­si­vil­le nuo­rem­mil­le ja van­hem­mil­le wor­ka­wa­y­lai­sil­le si­vus­to on erit­täin hou­kut­te­le­va.

– Mo­net ih­mi­set kai­paa­vat­kin ni­men omaan maa­seu­dun rau­haa, kun ha­lu­a­vat läh­teä täl­lai­sel­le pi­dem­mäl­le reis­sul­le, Am­pu­ja hy­myi­lee.

Am­pu­jan luo­na on käy­nyt nyt seit­se­män wor­ka­wa­y­lais­ta vii­mei­sen puo­len­tois­ta vuo­den ai­ka­na. Ai­na ke­mi­at ei­vät kui­ten­kaan ole koh­dan­neet.

– Kah­den kans­sa ke­mi­at ei­vät koh­dan­neet, ja ne jäi­vät sit­ten ly­hy­een. Se­kin meni kui­ten­kin yh­tei­sym­mär­ryk­ses­sä ja su­ju­vas­ti il­man on­gel­mia, Am­pu­ja ker­too.

Vii­si seit­se­mäs­tä on mel­ko hyvä on­nis­tu­misp­ro­sent­ti. Kak­si vii­des­tä mie­lui­sas­ta apu­lai­ses­ta on myös pa­lan­nut uu­des­taan as­ko­la­lai­sen ko­din hur­maa­vaan huo­maan.

Niin teki myös täl­lä het­kel­lä Am­pu­jan luo­na ma­jai­le­va ma­le­si­a­lais-kii­na­lai­nen Me­lin­da Loke, joka huo­leh­tii mie­lel­lään ta­lon sii­vo­a­mi­ses­ta ja ruo­an­lai­tos­ta.

– Me­lin­da sii­vo­aa niin hy­vin. Kun on ol­lut myös näi­tä nuo­ria poi­kia, mi­nun on pi­tä­nyt sii­vo­ta vie­lä hei­dän sii­vo­a­mi­sen jäl­keen­kin. Sa­laa tie­ten­kin, et­tei­vät he pa­hoi­ta miel­tään, Am­pu­ja vir­nis­tää ja Loke nau­rah­te­lee vie­res­sä.

– Mut­ta he hoi­ti­vat sit­ten näi­tä re­mont­ti­hom­mia, joi­ta minä en mil­lään voi­si hoi­taa.

Tois­ta ker­taa Mon­nin­ky­läs­sä ma­jai­le­va Loke huo­leh­tii ma­ja­paik­kaa ja ruo­ki­aan vas­taan ko­din­hoi­dos­ta, ku­ten puu­tar­hu­roin­nis­ta ja sii­vo­a­mi­ses­ta. Hän löy­si Wor­ka­wa­yn kiin­nos­tut­tu­aan Fär-saa­ris­ta, ja pää­si­kin en­sim­mäi­sel­le va­paa­eh­tois­mat­kal­leen sin­ne.

As­ko­laan hän pää­tyi tut­kis­kel­les­saan Suo­men Wor­ka­way-mah­dol­li­suuk­sia. Am­pu­jan pro­fii­li oli nous­sut po­si­tii­vi­se­na esiin mui­den jou­kos­sa, ja Loke tie­si ha­lu­a­van­sa ni­me­no­maan maa­seu­dun rau­haa reis­sul­laan.

– Tu­lin tän­ne en­sim­mäis­tä ker­taa vii­me syk­sy­nä, mut­ta mat­ka jäi ly­hy­em­mäk­si kuin olin suun­ni­tel­lut. Bir­git­ta sa­noi, et­tä voin tul­la ai­na ta­kai­sin, ja niin tein­kin nyt huh­ti­kuus­sa, hän hy­myi­lee.

Pa­luu­mat­kal­laan As­ko­laan Lo­kel­la oli mu­ka­naan myös kasa mie­lui­sia tu­li­ai­sia, jois­ta mie­lui­sim­mak­si osoit­tau­tui hie­no, Lo­ken äi­din ma­le­si­a­lais­ko­tiin pii­lot­ta­ma kon­jak­ki­pul­lo.

– Heti, kun löy­sin sen, tie­sin, et­tä toi­sin sen Bir­gi­tal­le, kun pa­laan suo­meen, ma­le­si­a­lai­nen hy­myi­lee.

Birgitta Ampujasta (vas.) ja Melinda Lokesta on tullut hyvät ystävät Loken workaway-pestin aikana.

Niki Viheriävaara

Wor­ka­way-pal­ve­luun re­kis­te­röi­ty­mi­nen on ol­lut val­ta­va apu pian 83-vuo­ti­aan Am­pu­jan ar­jes­sa.

– Suu­rin hyö­ty on ol­lut se val­ta­va avun mää­rä, jota olen eri ih­mi­sil­tä saa­nut.

Suu­ri etu on ol­lut myös uu­siin kult­tuu­rei­hin tu­tus­tu­mi­nen. Am­pu­ja nau­rah­taa, et­tä enää ei tar­vit­se mat­kus­taa mi­hin­kään, jos ha­lu­aa op­pia jos­tain maas­ta, kun oi­ke­as­ti ai­dot pai­kal­li­set voi­vat tuo­da kult­tuu­rin lä­hel­le it­se.

– Jos läh­den kah­dek­si vii­kok­si tu­ris­ti­na jon­ne­kin, en minä opi sii­tä maas­ta niin pal­jon kuin sil­loin, kun tän­ne tu­lee ih­mi­nen jos­ta­kin ja ker­too mi­nul­le kult­tuu­ris­taan.

Am­pu­ja kan­nus­taa­kin mui­ta­kin ar­jes­saan apua tar­jo­a­via re­kis­te­röi­ty­mään roh­ke­as­ti pal­ve­luun. Eng­lan­nin kie­li ke­hit­tyy no­pe­as­ti, ja pie­nem­mäl­lä­kin osaa­mi­sel­la pär­jää, kun mitä voi­si luul­la.

– Kaik­ki ai­na huo­leh­ti­vat sii­tä, et­tei­vät osaa eng­lan­tia tar­peek­si hy­vin. Har­van koh­dal­la ti­lan­ne on kui­ten­kaan oi­ke­as­ti sel­lai­nen, hän kan­nus­taa.