Viikon kysymys
A-
A+
Pitkällä aikavälillä pistekuormituksen väheneminen jatkui Porvoon edustan merialueella. Vaarallisia ja haitallisia aineita todettiin vedestä tutkittuun yhdistemäärään nähden vähän.
Mika Laine
PORVOO Porvoon edustan merialueella on suoritettu säännöllistä velvoitetarkkailua 1970-luvulta lähtien. Vuonna 2024 tarkkailuun kuuluivat vedenlaatu, pohjaeläimet ja kalastustiedustelu sekä vaarallisten ja haitallisten aineiden tarkkailu vedestä, sedimentistä ja simpukoista. Vesistötutkimuksista vastasi Kymijoen vesi ja ympäristö ry.
Tarkkailualue on rehevä ja alueelle purkautuvat joet vaikuttavat merkittävästi vedenlaatuun etenkin ylivirtaaman aikaan. Jokivesien samentava vaikutus oli havaittavissa jokisuita lähellä olevilla alueilla.
Pistekuormituksen väheneminen jatkui
Porvoon edustan merialueen suurimmat kuormittajat ovat Porvoonjoki ja Mustijoki, jotka toivat merialueelle typpi- ja fosforikuormasta 96 %. Kiintoainekuormasta jokien osuus oli lähes 100 % ja COD-kuormasta 98 %.
Pistekuormituksen väheneminen tutkimusalueella jatkui. Alueen teollisuuden ja jätevedenpuhdistamon vesistökuormitus on vähentynyt pitkällä aikavälillä. Pistekuormitus tarkoittaa vesistökuormitusta, joka on lähtöisin pistemäisistä päästölähteistä, joita voidaan mitata.
Pistekuormituksen ravinne- ja kiintoainepäästöt olivat vuonna 2024 tavanomaisia. Mereen kohdistuvan kiintoainekuorman kasvun ja vuodenaikaisvaihtelun yhtenä syynä ovat leudot talvet ja rakkasateiden yleistyminen.
Porvoon edustan syvänteissä todetaan loppukesällä hapettomuutta, jonka kesto ja voimakkuus vaihtelevat vuoden sääolojen mukaan. Hapettomuuden seurauksena pohjasta liukenee ravinteita, jotka yhdessä maalta tulevan ravinnekuormituksen kanssa lisäävät veden kasviplanktonin tuotantoa. Vuonna 2024 levätuotanto oli aiempaa suurempaa, myös korkeista veden lämpötiloista johtuen. Vesistöalue luokiteltiin hyvin reheväksi.
Porvoonjoki on yksi Porvoon edustan merialueen suurimmista kuormittajista.
Mika Laine
Ympäristölaatunormien ylityksiä ei todettu
Vaarallisia ja haitallisia aineita todettiin vedestä tutkittuun yhdistemäärään nähden vähän. Sedimenttien öljyhiilivetyjen, orgaanisten tinayhdisteiden sekä dioksiinien ja furaanien pitoisuudet ovat 2000-luvulla laskeneet.
Porvoon edustalta tutkittiin torjunta-aineiden, PFAS-yhdisteiden, orgaanisten tinayhdis- teiden, bromattujen palonestoaineiden sekä ftalaattien ja eräiden fenoleiden esiinty- mistä. Haitta-aineita todettiin vedestä todella vähän verrattuna analyysivalikoiman laa- juuteen. Vesinäytteistä todettiin pieniä määriä PFAS-yhdisteitä, joiden pitoisuudet olivat selvästi alle ympäristönlaatunormin.
Toinen yleisesti todettu aine oli monobutyylitina, joka on tributyylitinan hajoamistuote. Tributyylitinaa on aikanaan käytetty veneiden ja laivojen pohjamaaleissa estämään kasvillisuuden ja pieneliöiden kiinnittymistä pohjaan. Hyönteiskarkoitteissa käytettyä DEET:iä (dietyylitoluamidi) esiintyi laajalti Porvoon edustalla. Kuggsund ja Skölldvikin edusta olivat haitta-aineiden osalta kuormittuneimmat paikat. Orrenkylänselältä haitta- aineita esiintyi vähemmän kuin Emäsalon länsipuolella.
Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö on vähentynyt, mikä näkyi niiden pitoisuuksien alenemisena rannikon lähellä. Ulompana rannikosta tinayhdisteitä esiintyy edelleen kohonneina pitoisuuksina laivaväylien varsilla ja risteysalueilla.
Sedimenteissä öljyhiilivetyjen pitoisuudet ovat 2000-luvulla laskeneet. Sedimenttien osalta kuormittuneimpia alueita olivat Emäsalon länsiranta, Esthamnsfjärden ja merivesitunnelin edusta.
Pohjaeläimet
Pohjaeläintutkimusten perusteella pohjan laadun vähittäistä paranemista on havaittu 2010-luvulta alkaen.
Pohjaeläinnäytteet otettiin kahdelta Svartbäckinselän asemalta. Öljysataman edustalla Marenzelleria-monisukasmadot dominoivat pohjaeläimistöä edellisvuosien tapaan, ja myös vieraslaji japaninkuuppaäyriäinen oli runsas. Japaninkuuppaäyriäistä on Porvoon edustalla tavattu vuodesta 2021 lähtien. Öljysataman edustalla liejusimpukoista lähes puolet olivat pieniä, eli nuoria yksilöitä. BBI-indeksin mukaan pohjan tila oli öljysataman edustalla erinomainen.
Svartbäckinselän eteläosan syvännealueen valtalaji oli edellisvuosista poiketen Tubifici- dae-harvasukasmadot. Raakkuäyriäisiä tai valkokatkaa ei vuonna 2024 tavattu. Liejusimpukoita oli useaa kokoluokkaa, mutta pieniä yksilöitä oli hyvin vähän. Svartbäckinselän eteläosan syvänteen pohjan tila oli hyvä, kun vuonna 2023 se oli erinomainen.
Pohjaeläinten haitta-ainetarkkailun seurantakohteena oli liejusimpukka (Macoma balt- hica). PAH-yhdisteet (polyaromaattiset hiilivedyt) tutkittiin simpukoista vuonna 2024 ensimmäistä kertaa velvoitetarkkailun yhteydessä. Svartbäckinselän simpukoissa todettiin organotinoja, PAH-yhdisteitä sekä dioksiineja ja furaaneja. Haitta-aineiden pitoisuudet simpukoissa olivat Orrenkylänselällä pienempiä kuin Svartbäckinselällä.
Tutkimusalue
Porvoon edustan merialue on pääosin hyvin matala, ja alueen keskisyvyys on vain noin seitsemän metriä. Suurimmat alueelle laskevat joet ovat Porvoonjoki ja Mustijoki.
Porvoonjoki laskee Sikosaaren edustalle ja joen suualue avautuu ensin Haikkoonselkänä ja muuttuu myöhemmin Emäsalonseläksi. Suualueen itäpuolella sijaitsee hyvin matala Stensbölenselkä. Emäsalonselkä yhtyy Svartbäckinselkään kapean Kuggsundin kautta. Mustijoki puolestaan laskee Kulloonlahteen, joka sijaitsee aivan Svartbäckinselän pohjoisosassa.
Svartbäckinselän itäpuolella sijaitseva Emäsalon saari erottaa Svartbäckinselän ja Orrenkylänselän toisistaan. Svartbäckinselän keskisyvyys on noin 14 metriä, mutta selän itärannat ovat jyrkät ja syvyys on näillä alueilla 20–30 metriä. Emäsalon itäpuolella sijaitseva Orrenkylänselkä on matalampi ja keskisyvyys on noin kahdeksan metriä. Koko Svartbäckinselkä ja Orrenkylänselän eteläosat avautuvat kynnyksettä Suomenlahdelle.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot