Eläm­me ai­kaa, jol­loin pää­tök­sen­te­on lä­pi­nä­ky­vyys ja avoi­muus ovat tär­ke­äm­piä kuin kos­kaan. Kun­nis­sa ja hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­la teh­dään pää­tök­siä, jot­ka vai­kut­ta­vat suo­raan ih­mis­ten ar­keen ja hy­vin­voin­tiin. Avoin pää­tök­sen­te­ko li­sää luot­ta­mus­ta. Tämä luot­ta­mus on eri­tyi­sen tär­ke­ää hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­la, jois­sa pää­tök­set voi­vat kos­ket­taa esi­mer­kik­si ter­vey­den­huol­lon saa­ta­vuut­ta ja laa­tua. Kun ih­mi­set tun­te­vat, et­tä hei­dän mie­li­pi­tei­tään kuul­laan ja ote­taan huo­mi­oon, he ovat myös val­miim­pia si­tou­tu­maan yh­tei­siin ta­voit­tei­siin. Kun pää­tök­sen­te­ki­jät ovat vas­tuul­li­sia ja hei­dän toi­min­tan­sa on avoin­ta, he saa­vat enem­män pa­lau­tet­ta ja nä­ke­myk­siä eri si­dos­ryh­mil­tä. Tämä mo­ni­puo­li­nen tie­to voi joh­taa pa­rem­piin ja kes­tä­väm­piin pää­tök­siin.

Avoi­muus myös edis­tää osal­lis­tu­mis­ta. Kun pää­tök­sen­te­kop­ro­ses­sit ovat lä­pi­nä­ky­viä, kan­sa­lai­set voi­vat hel­pom­min osal­lis­tua kes­kus­te­luun ja vai­kut­taa asi­oi­hin.

Sa­nan­va­paus, hy­vät käy­tös­ta­vat ja de­mok­ra­ti­an pe­li­sään­nöt ovat kes­kei­siä ele­ment­te­jä kun­nal­li­sen pää­tök­sen­te­on ja hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den toi­min­nan pe­rus­ta­na. Näi­den pe­ri­aat­tei­den kun­ni­oit­ta­mi­nen ei ai­no­as­taan edis­tä avoin­ta kes­kus­te­lua, vaan myös vah­vis­taa kan­sa­lais­ten luot­ta­mus­ta de­mok­ra­ti­aan ja sen ins­ti­tuu­ti­oi­hin. On myös tär­ke­ää, et­tä pe­li­sään­nöt ovat sa­mat kai­kil­le.

Sa­nan­va­paus mah­dol­lis­taa eri nä­kö­kul­mien kuu­le­mi­sen ja ra­ken­ta­van kes­kus­te­lun. Kun kan­sa­lai­set voi­vat va­paas­ti il­mais­ta mie­li­pi­tei­tään, syn­tyy mah­dol­li­suus ke­hit­tää pa­rem­pia rat­kai­su­ja yh­tei­siin on­gel­miin. Hy­vien käy­tös­ta­po­jen nou­dat­ta­mi­nen puo­les­taan luo kun­ni­oit­ta­van ja ra­ken­ta­van kes­kus­te­lu­kult­tuu­rin. De­mok­ra­ti­an pe­li­sään­tö­jen kun­ni­oit­ta­mi­nen on eh­dot­to­man tär­ke­ää, jot­ta pää­tök­sen­te­ko py­syy lä­pi­nä­ky­vä­nä ja oi­keu­den­mu­kai­se­na.

Kun­nan ja hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den luot­ta­mus­hen­ki­löi­den ja päät­tä­jien roo­li on kes­kei­nen yh­teis­kun­tam­me toi­mi­vuu­del­le. He te­ke­vät pää­tök­siä, jot­ka vai­kut­ta­vat suo­raan ih­mis­ten ar­keen ja elä­män­laa­tuun. Tä­män vuok­si on täy­sin luon­nol­lis­ta, et­tä hei­dän toi­min­taan­sa ja pää­tök­si­ään ar­vi­oi­daan ja kri­ti­soi­daan. Sen si­jaan, et­tä kri­tiik­kiä pe­lä­tään tai py­ri­tään vai­en­ta­maan, tu­li­si se näh­dä mah­dol­li­suu­te­na ava­ta di­a­lo­gia ja kuun­nel­la kan­sa­lais­ten tar­pei­ta ja huo­lia.

Kri­tii­kin kes­tä­mi­nen ja sii­hen re­a­goi­mi­nen ovat merk­ke­jä vah­vas­ta ja vas­tuul­li­ses­ta joh­ta­juu­des­ta. Kri­tiik­ki on avain pa­rem­paan yh­teis­kun­taan. Kes­tä­vä, avoin ja vuo­ro­vai­kut­tei­nen pää­tök­sen­te­ko hyö­dyt­tää mei­tä kaik­kia.

AKU ERO­NEN,
KUN­TA- JA ALU­E­VAA­LIEH­DO­KAS (KESK.),
MYRS­KY­LÄ