Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
Sano se!
A-
A+
Julkisen talouden kantokyky on loppusuoralla. Etenkin pienet kunnat ovat tässä armottoman vaikeassa asetelmassa. Taskusta toiseen siirtely on tuottanut vain lisää murheita. Meidän on aktiivisesti suunnattava katse palveluiden uudelleenmuotoiluun ja vahvistettava kansalaisten turvallisuuden ja huolenpidon tunnetta, koska sitä kaivataan enemmän kuin koskaan.
Tosiasiat kohdattava syvenevässä kolmiodraamassa
Uudenlaisiin toimintatapoihin tulisi suhtautua ketterämmin. Mallia tulisi ottaa myös yritysmaailmasta: jos jokin asia ei kerta kaikkiaan toimi – se korjataan. Me tunnemme kuntalaiset ja meillä on valtavasti osaamista – mutta ei rahaa, pelkkiä velvoitteita. Velvoitteita vastaan saamme valtionosuuksia, jotka nekin on osalla leikattu jo negatiivisiksi (!). Sen sijaan, että saisimme oikeudenmukaisia valtionosuuksia, maksamme siis valtiolle korvausta siitä, että olemme olemassa ja tuotamme kuntalaisten palvelut.
Kun tähän liitetään erittäin kriittinen taloustilanne hyvinvointialueilla sekä alijäämästä käynnistyvä TE-uudistus, olemme kolmiodraamassa valtion kanssa. Tässä kohtaa näytelmää kaikkien osapuolten velkamäärät kasvavat ja palvelut heikentyvät entisestään. Valtiontasolla on tunnustettava tosiasiat. “Kyläkoulu” ei voi ylläpitää samaa reserviä opettajissa, oppimateriaaleissa ja tiloissa, kun “yliopisto”. Näin kuntalakimme kuitenkin toimii. Pienimmillä resursseilla ja määrärahoilla kyläkoulun on tuotettava ja toimeenpantava samat normit ja säädökset, kun yliopistojenkin.
Kuntalain uudistamisella on kiire. Eihän maatilakaan, jolla on vain vähän viljelymaata, yritä saada tuottavaa satoa sadasta eri lajikkeesta samalla pellolla. Satsataan sinne, missä kasvun siemenillä on mahdollista itää. Meidän tulee tunnistaa heikon sadonkorjuun juurisyyt sen sijaan, että keskitymme syyttelyyn ja toistamaan ”kuinka hyvin sähköiset palvelut toimivat nyt ja jatkossa”.
Uutta käsikirjoitusta “makaronia & ketsuppia”- tuotantokauteen
Miten voimme tarjota uudenlaisia ratkaisuja palveluverkkojen supistuessa? On paljon asioita, joita voi tehdä ”makaronia ja ketsuppia”- budjetilla.
Muutama idea:
Neuvonta ja kasvokkain tapahtuva ajanvaraukseton päivystys kunnissa / taajamissa: (esim. 2–3 krt/vko, 3–4 h). Välittämisen signaali ikääntyville, autottomille, älylaitteettomille jne. Ei vaadi hankalasti rekrytoitavia lääkäreitä vaan hyviä ihminen ihmiselle –asiakaspalvelijoita.
Kouluvalmentajia liikunta-, ravitsemus- ja elämänhallintakärjellä – personal trainerit kouluihin: Kuraattorien ja psykologien saatavuus on erittäin vaikeaa ja neuropsykiatrisen tuen tarve on kasvanut merkittävästi. Loisimme tulevaisuutta ja keventäisimme kansanterveyden kustannusrakennetta, kun saisimme virtuaalimaailman yliotteessa olevat lapset ja nuoret maadoitetuksi paremmin elämän peruspilareihin.
Kolmannen sektorin vahva tukeminen: Ei ole kuntaa, joka selviäisi kriittisistä tilanteista ilman kolmannen sektorin ja seurakuntien kanssa tehtävää yhteistyötä (etenkin varautuminen ja valmiussuunnittelu). Samaan aikaan moni leikkaa lähes ensimmäisenä yhdistysavustuksista. Näille euroille on erittäin vaikea hakea parempaa vastinetta.
Työkykyselvitysten prosessit kuntoon (eivät edelleenkään lakisääteisinä toimi kaikilla hyvinvointialueilla). Kunnat eivät voi ratkaista pitkäaikaistyöttömien terveystarkastusten puutteita, koska tehtävä siirtyi hyvinvointialueille (sakkomaksut jäivät kunnille työttömistä). Tehokkailla terveysselvityksillä henkilöt saisivat apua ja mahdollisen poispääsyn sairasloma- ja työttömyyskierteestä kuntoutuksen, eläkkeen tai uudelleen kouluttautumisen myötä.
Uskallammeko kohdata inhimillisen korjausvelan?
Olemme naamioineet itsemme taistelukuntoisiksi ja sopeutuneet valtaviin muutoksiin viime vuosina. Totuus on, että olemme entistä epävarmempia ja yksinäisempiä. Ihmiset eivät voi hyvin. Yhä nuoremmat syrjäytyvät.
Uskallamme Pukkilassa rohkeasti ja rakkaudella pienin resurssein pitää huolta yhteisömme jäsenistä, parhaalla palveluasenteella ratkaisuja etsien. Olemme parantaneet palveluita samaan aikaan, kun olemme tehneet historiamme suurinta talouden sopeuttamista.
Haluammeko kohdata, kuulla, vaikuttaa ja voimaannuttaa – vai ohjata kasvottomien kanavien jatkeeksi “jonkun” huolehdittavaksi ja lähettää laskuja valtion ja kuntien kesken taskusta toiseen?
Arvoisa lukijani, tiedät sydämessäsi, kumpi tapa toimia on tätä kansantalouden murhenäytelmää tehokkaammin uudelleen käsikirjoittava.
KATARINA HELANDER,
PUKKILAN KUNNAN JOHTAVA PALVELUHENKILÖ
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot