Jos vie­lä pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten lem­men­kump­pa­ni sai kuul­la ole­van­sa ”kuin ro­bot­ti pun­kas­sa”, vä­hän hi­taam­pi­kin ym­mär­si, et­tä se ei ol­lut kehu. Nyt ele­tään ih­mis­kun­nan his­to­ri­as­sa vai­het­ta, jos­sa ro­bot­ti pun­kas­sa on mo­nil­le haa­vei­den täyt­ty­mys.

Tek­nis­ten kek­sin­tö­jen piti op­ti­mis­tien mu­kaan va­paut­taa ih­mis­kun­ta työn or­juu­des­ta, or­ja­työs­tä pu­hu­mat­ta­kaan. Heh­ku­tus vain kas­voi di­gi­ta­li­saa­ti­on ja in­ter­ne­tin syn­nyn myö­tä. Nyt op­ti­mis­min ti­lal­le on as­tu­nut re­a­lis­mi. To­maa­tit poi­mi­taan maa­il­man­mark­ki­noil­le yhä hal­pa­työn voi­min, ja hi­ki­pa­jois­sa vir­taa hiki en­tis­tä vuo­laam­min, kun mil­joo­nat net­ti­ti­lauk­set sin­koi­le­vat joka het­ki Aa­si­aan tren­di­vaat­tei­den ja hal­van elekt­ro­nii­kan pe­räs­sä.

Ter­vey­den­huol­los­sa ja ope­tu­sa­lal­la kyy­höt­tää ko­nei­den ää­res­sä tu­hat­päin ih­mi­siä, joi­den työn­ku­va on suu­rel­ta osin muut­tu­nut tie­to- ja kir­jaa­mis­jär­jes­tel­mien hal­lin­to­a­la­mai­sik­si. En­ti­set hal­lin­non am­mat­ti­lai­set, ne joi­den an­si­os­ta lää­kä­ri saat­toi kes­kit­tyä hoi­ta­maan ja opet­ta­ja opet­ta­maan, on te­hos­ta­mi­sen ni­mis­sä va­pau­tet­tu työn or­juu­des­ta työt­tö­mien työn­ha­ki­joi­den kas­va­vaan jouk­koon. To­sin he­kään ei­vät juu­ri eh­di sor­mi­aan le­puut­taa ha­kies­saan haa­mu­työ­paik­ko­ja työ­nan­ta­jil­ta, joil­la pak­ko­ha­ke­mus­ten su­mas­sa oli­si kiel­tä­mät­tä tar­vet­ta muu­ta­mal­le di­gi­taa­li­sel­le tuk­ki­mie­hel­le.

By­rok­ra­tia ei ole vä­hen­ty­nyt, se on vain sä­ly­tet­ty yhä enem­män ama­töö­rien eli kan­sa­lais­ten it­sen­sä hoi­det­ta­vak­si. Jär­jes­tel­mää val­voo toi­nen tie­to­jär­jes­tel­mä. On iha­naa ol­la osa tätä nä­ky­mä­tön­tä ko­neis­toa niin kau­an kuin asi­at su­ju­vat. On­gel­man il­me­tes­sä tu­lee ih­mis­tä ikä­vä.

Ke­hi­tyk­sen suun­ta ja vauh­ti on pu­dot­ta­nut jo te­ko­ä­lyn ke­hit­tä­jät­kin kel­kas­ta, jon­ka loit­to­ne­vaa pe­rä­lau­taa he nyt tä­hyi­le­vät toi­von ja kau­hun se­kai­sin tun­tein.

Lu­nas­taa­ko uu­si tek­no­lo­gia edes joi­ta­kin sil­le ase­tet­tu­ja mes­si­aa­ni­sia odo­tuk­sia? Ro­bo­teis­ta on pit­kään po­vat­tu rat­kai­sua kuor­mit­tu­neel­le hoi­va-alal­le ja yk­sin asu­vien kas­va­val­le jou­kol­le. Ko­ti­hoi­dos­sa lää­ke- ja ruo­ka-an­nos­te­lu su­juu jo mo­nin pai­koin la­dat­ta­vil­la ro­bo­teil­la. Ro­bot­ti­hyl­je Paro tuo­tiin muu­ta­ma vuo­si sit­ten Suo­mes­sa­kin ko­hi­nal­la jul­ki­suu­teen. Suu­ri­sil­mäis­tä ja ko­ne­mai­ses­ti ui­kut­ta­vaa jäyk­kää pöt­kä­let­tä ku­vat­tiin van­hus­ten sy­lis­sä tv-uu­ti­sia myö­ten. Hoi­va­pai­kois­sa ne to­det­tiin vä­hin ää­nin hin­ta­vik­si le­luik­si, jot­ka tus­kin he­rät­ti­vät muis­ti­sai­raan rin­nas­sa läm­pi­miä miel­leyh­ty­miä lap­suus­ko­din keh­rää­vään Mir­riin.

Ih­mi­nen kai­paa ja tar­vit­see tois­ta ih­mis­tä, vuo­ro­vai­ku­tus­ta. Sil­ti tai juu­ri sik­si lä­hi­tu­le­vai­suu­den mark­ki­noi­den me­nes­tys­tuot­teek­si po­va­taan seu­rus­te­lu- ja sek­si­ro­bot­te­ja. Sek­si­nu­ket ovat jo nyt oi­ke­aa ih­mis­tä muis­tut­ta­via peh­mei­ne si­li­ko­ni­pin­toi­neen. Nii­tä voi­vat ai­kui­set pu­kea ja rii­sua ja roo­li­lei­kit­tää kuin lap­set bar­be­jaan. On mu­ka­vam­pi tul­la ko­tiin, kun soh­val­la is­tuu odot­ta­mas­sa edes joku ih­mi­sen kal­tai­nen, jo­hon voi oh­jel­moi­da ys­tä­väl­li­sen ter­veh­dyk­sen. On­ko meil­lä va­raa pa­hek­sua tätä tar­vet­ta? Ja jos aja­tus ro­bo­tis­ta pun­kas­sa puis­tat­taa, mitä jos edes yrit­täi­sim­me ol­la kes­ke­näm­me vä­hän vä­hem­män te­hok­kai­ta ja vä­hän enem­män ih­mi­siä?

TII­NA OHIN­MAA
Kir­joit­ta­ja on Por­voos­sa asu­va kir­joit­ta­ja ja kir­jal­li­suu­den suo­men­ta­ja.