Viikon kysymys
A-
A+
Kuvituskuva.
Marko Wahlström
Energiayhtiö Fortum julkaisi 5.3 tiedotteen Loviisan ydinvoimalaitoksessa tuotetun ydinsähkön ympäristövaikutuksista.
Tiedotteen mukaan tutkimuksessa on käyty läpi koko ydinvoimatuotannon elinkaaren ympäristövaikutukset uraanin louhinnasta käytetyn korkea-aktiivisen polttoaineen loppusijoitukseen ja ydinsähkö siirtoon kuluttajalle, keskittyen lähinnä hiilidioksidipäästöihin.
Kun julkaistaan tutkimus ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutuksista, tutkimus ei voi sivuuttaa ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutuksia mereen.
Loviisan Hästholmenin ydinvoimalaitos sijaitsee Loviisan edustalla itäisellä Suomenlahdella. Kiistattomien tutkimusten mukaan on itäisellä Suomenlahdella, koko Suomen puoleisella rannikkoalueella, veden vaihtuvuus rajoitettua. Veden vaihtuvuuden heikkous johtuu lähinnä rannikkoa suojaavasta saaristosta ja merenpohjan muodosta. Koko itäisen Suomenlahden rannikkoalue on tutkijoiden toimesta luokiteltu korkean
rehevöitymisriskin alueeksi, jolle ei tulisi rakentaa merta kuormittavaa teollisuutta ja muuta meren rehevöitymistä voimistavaa toimintaa.
Jos verrataan kahta suomalaista ydinenergiatuotantoaluetta, Loviisan Hästholmenia ja Eurajoen Olkiluotoa, veden vaihtuvuudessa ydinlaitosten läheisillä merialueilla on suuri ero. ”Eurajoella merenpohjan muodon erityispiirteiden perusteella alueen rehevöitymisriski on suhteellisen pieni. Rannikkovyöhyke on monin paikoin kapea ja avomeriveden vaikutus on voimakasta. Jokien ravinteikkaat vedet sekoittuvat nopeasti suuriin vesitilavuuksiin ja laimenevat tehokkaasti. Rannikkomallin perusteella alueen merenpohja syvenee tasaisesti kohti avomerta ja suurin osa alueesta ei tarjoa esiintymismahdollisuuksia pohjanläheiselle hapettomuudelle”.
”Loviisan ulkosaaristossa pohjan muoto muuttuu hapettomuutta suosivaksi syvänteiden ja kynnysalueiden mosaiikiksi. Alueen ulkosaaristovyöhyke on leveä ja pohjan topografia on kumpuilevaa ja rehevöitymisriski on suuri”. Loviisan Hästholmenin merialueen veden ravinnepitoisuus (fosfori, typpi) on ajoittain moninkertainen Eurajoen Olkiluotoon verrattuna, johtuen myös mm. huonosta veden vaihtuvuudesta.
Kun Loviisan ydinvoimalaitoksen jäähdytysveden aiheuttama lämpökuorma lisätään alueen heikkoon veden vaihtuvuuteen ja korkeaan ravinnepitoisuuteen, saadaan yhteisvaikutuksena pidentynyt ja voimistunut kasvukausi. Kasvukauden päätyttyä eloperäinen hajoava aines vajoaa pohjaan. Tutkijoiden mukaan sokkeloinen saaristo toimii kuin saostuskaivo.
”Pohjiin vajoava eloperäinen aines kertyy saariston sokkeloihin. Pohjat liejuuntuvat, happi kuluu ajoittain loppuun ja muodostuu myrkyllistä rikkivetyä. Laajat alueet autioituvat, pohjaeläimet häviävät ja hapettomissa olosuhteissa vapautuu ravinteita liejusta veteen kielteisine rehevöittävine vaikutuksineen”.
Vapautuvat ravinteet ruokkivat uusia leväkukintoja ja ylläpitävät ns. sisäistä kuormitusta. Saariston sokkelot ja syvänteet muodostuvat elottomiksi fosforin, rikkivedyn ja metaanin tuotantoalueiksi.
Johtopäätösten teko ei ole vaikea tehtävä: Loviisan ydinvoimalaitoksen vaikutus meren ekosysteemille on tuhoisa! Loviisaan ei olisi pitänyt milloinkaan rakentaa yhtään ydinvoimalaitosta!
JYRKI IKONEN,
RUOTSINPYHTÄÄN SAARISTO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot