Viikon kysymys
A-
A+
Kaksi vuotta on porvoolaisessa koulupolitiikassa sama kuin ihmiselämässä “ihan just äsken”. Juuri eilenhän me oltiin huolissaan lähikoulusta, juuri eilen oli mielenosoitus, juuri eilen järjestettiin info koululla, juuri eilen tehtiin vaikutusarvio, jonka mukaan vaikutukset ovat “moninaisia” ja “vaikeita”.
Ja nyt taas: samat otsikot, sama powerpoint, sama huokaus.
Tässä pelataan uuvutuspeliä: vastustajaa ei kaadeta argumenteilla, vaan ajalla. Prosessi ei oikeastaan koskaan pääty, se vain alkaa uudestaan kahden vuoden välein. Välillä sitä kutsutaan selvitykseksi, välillä palveluverkkotarkasteluksi, välillä kehittämiseksi. Avoimuuden määrä vaihtelee, mutta suunta pysyy samana. Ero on lähinnä otsikossa.
Koska lopputulos on aina tiedossa.
Koulu pitää sulkea. Niin on tehty vuodesta 1995 lähtien.
Kansalaisaktivismi ei kaadu siihen, että joku todistaa sen turhaksi, vaan siihen että ihmiset väsyvät. Pitää lähteä kesken töistä, hakea lapsi, lukea sähköpostit, kirjoittaa lausunto ja istua kokouksessa. Ja juuri kun on ehditty huokaista, järjestelmä huolehtii siitä, että prosessi alkaa alusta. Ja jos käy oikein hyvin, aktivistit jaksavat vielä seuraavan kierroksen.
Tässä mallissa ongelma ei ole se, että päätöksenteko vie aikaa. Ongelma on se, että sama prosessi käynnistetään uudelleen kahden vuoden välein. Se ei ole yksittäinen päätös, vaan jatkuva kierros, joka kuluttaa aikaa, rahaa ja ihmisten jaksamista.
Ja sitten se kysymys, jota ei koskaan sanota ääneen, koska se kuulostaa rumalta: olisiko jo “säästetty” enemmän, jos virkamiesten ei tarvitsisi valmistella lakkautuksia työajallaan?
No, katsotaan.
Säästölaskelma on yllättävän arkinen. Yhden koulun lakkauttamisen valmisteluun osallistuu joukko tuttuja rooleja: sivistysjohtaja pohtimassa kokonaisuutta, talousihmiset laskemassa säästöjä joita ei vielä ole, hallinto kirjoittamassa esityksiä joita vielä muokataan, lakimies varmistamassa että kaikki menee oikein tai ainakin valituskelpoisesti, kiinteistöpuoli kertomassa että rakennus on joko liian kallis tai liian arvokas, ja viestintä selittämässä miksi tästä ei tarvitse huolestua, ainakaan vielä. Ja jos peliin tarvitaan lisää nappuloita niin konsultit kehiin.
Työaikaa tähän kuluu helposti satoja tunteja. Kun kaikki vaiheet lasketaan yhteen, päädytään noin 640–1370 työtuntiin yhtä koulua kohden. Kun yhden tunnin kokonaiskustannukseksi arvioidaan 55–75 euroa, lopputulos on varsin konkreettinen. Valmistelun hinnaksi muodostuu noin 35 000–100 000 euroa, ja hyvin tavallinen taso asettuu 60 000–80 000 euron väliin.
Eli yhdestä “selvitetään vähän” -kierroksesta kertyy helposti noin 65 000 euroa, ilman että vielä suljetaan yhtään ovea.
Ja sitten tulee se kohta, jossa tämä muuttuu oikeastaan jo taiteeksi.
Koska tämä ei tapahdu kerran.
Tämä tapahtuu uudestaan kahden vuoden välein.
Sama koulu. Sama keskustelu. Sama asiakirja, eri päivämäärä.
Kahdeksassa vuodessa ehditään tehdä neljä kierrosta. Kun yhden kierroksen hinnaksi ottaa sen varovaisen 65 000 euroa, päädytään noin 260 000 euroon. Pelkkään valmisteluun. Ei säästöihin, ei opetukseen, ei investointeihin, vaan siihen että mietitään pitäisikö jotain tehdä.
Säästöjä haetaan. Rahaa kuluu. Ihmiset väsyvät. Prosessi jatkuu.
Ja kahden vuoden päästä joku avaa taas kokouksen:
“Tilanne on haastava, ja meidän on tarkasteltava kouluverkkoa kokonaisuutena.”
Ja jossain takarivissä joku miettii, paljonko tämä lause maksoi tällä kertaa.
Se on vähän kuin polttaisi talon, jotta säästyy lämmityskuluilta.
ERIKA ENGLUND,
PORVOON KYLÄT - BORGÅ BYAR
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot