ITÄ-UU­SI­MAA Por­voo­lai­sen oma­ko­ti­ta­lon omis­ta­ja sei­soo etei­ses­sään. Edes­sä on jän­nit­tä­vät het­ket, sil­lä koh­ta hä­nen ko­tiin­sa tu­lee ho­me­koi­ra­oh­jaa­ja Jari Ki­vi­ran­ta kol­men koi­ran kop­lan­sa kans­sa hais­ta­maan, on­ko ta­los­sa ho­met­ta.

– Koi­ril­la­ni on ol­lut oi­rei­ta, ja jot­kut sa­no­vat, et­tä se voi joh­tua ho­mees­ta, nai­nen sa­noo.

Koh­tee­na on hä­nen puo­li­son­sa ra­ken­ta­ma, vuon­na 2001 val­mis­tu­nut puu­ta­lo.

– Puo­li­sol­la on ol­lut une­ton yö ta­ka­na, nai­nen huo­kaa ja las­kee Ki­vi­ran­nan ko­tiin­sa.

Kiviranta tekee noin 100 homekoiratutkimusta vuodessa. Suuri osa asiakkaista kertoo, että home haisee eteisessä, ei muualla. – Sanon, että menepä ensi kerralla sisään vaikka keittiön ikkunasta ja katso, tuleeko sama efekti. Usein vanhan talon hajuun tottuu yllättävän nopeasti, Kiviranta sanoo.

Merja Forsman

Ho­met­ta löy­tyy lii­an usein upou­u­sis­ta­kin ta­lois­ta

Ki­vi­ran­ta on teh­nyt rei­lu 10 vuot­ta ho­me­koi­ra­tut­ki­muk­sia Uu­den­maan alu­eel­la. Jopa 90 pro­sen­tis­sa hä­nen koh­teis­taan löy­de­tään ho­met­ta.

– Usein, kun mi­nuun ote­taan yh­teyt­tä, asuk­kail­la on ol­lut jo jo­tain oi­rei­ta tai epäi­lyk­siä. Vaat­teet hai­se­vat pa­hal­le tai si­säl­lä hais­tee ”mum­mo­lal­ta”, Ki­vi­ran­ta ker­too.

Sii­nä, mis­sä ai­em­min suu­rin osa hä­nen asi­ak­kais­taan ot­ti yh­teyt­tä 70-lu­vun ta­lois­ta, nyt asi­a­kas­kun­nan asun­to­kan­ta al­kaa ol­la 80-lu­vul­ta.

– Ta­loil­la on tiet­ty ra­ken­nus­tek­ni­nen ikä, yleen­sä 40 vuot­ta, ja nyt 90-lu­vun ta­lot al­ka­vat ol­la re­mon­tin tar­pees­sa en­na­koi­vas­ti, Ki­vi­ran­ta ker­too.

Laku ilmaisee homelöydöksistä haukahtaen. Koirille homeen etsiminen on mieluisaa leikkiä.

Merja Forsman

Kun ho­met­ta löy­tyy, syy­nä on useim­mi­ten puut­teel­li­nen il­man­vaih­to, ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­lien ikä tai sa­la­o­jien puut­tu­mi­nen.  

– Suu­rim­mat on­gel­mat ovat 60–90-lu­vun ta­lois­sa, jois­sa on ko­neel­li­nen huip­pui­mu­ri ka­tol­la ja kor­vaa­va il­ma tu­lee sei­nien ja lat­ti­an läpi sekä ala­poh­jas­ta. Jos ta­los­sa on teh­ty vie­lä eris­tyk­siä sei­niin ja tu­loil­ma­vent­tii­lit puut­tu­vat, huip­pui­mu­ri ve­tää il­man ja mik­ro­bit ra­ken­teis­ta si­säl­le, Ki­vi­ran­ta ker­too.

Mo­net ho­me­on­gel­mat voi­si vält­tää en­na­koin­nil­la. Ki­vi­ran­ta suo­sit­te­lee, et­tä jo­kai­nen noin 30-vuo­ti­aas­sa ta­los­sa asu­va al­kai­si vii­meis­tään nyt pa­nos­taa il­man­vaih­toon, uu­sia mär­kä­ti­lo­ja ja sa­la­o­jia sekä tar­kis­tai­si, et­tä ve­det oh­jau­tu­vat pois ra­ken­teis­ta.  

– Useim­mi­ten 2000-lu­vun ta­lois­ta ei ho­met­ta löy­dy, kos­ka ne on ra­ken­net­tu uu­sil­la ra­ken­nus­mää­räyk­sil­lä, jois­sa vaa­di­taan muun mu­as­sa 30 sen­tin sok­ke­li­kor­keus. Näis­sä ta­lois­sa on myös lä­hes kai­kis­sa ko­neel­li­nen tulo- ja pois­toil­man­vaih­to, joka on help­po pi­tää ba­lans­sis­sa, Ki­vi­ran­ta ker­too.

Lii­an usein ho­met­ta löy­tyy kui­ten­kin myös upou­u­sis­ta ta­lois­ta.

Homekoirien tuloa varten tyhjennetään rakennuksen seinustat, kääritään matot ja viedään roskikset ulos. Kuvassa Lero-koira vauhdissa.

Merja Forsman

Ho­meen ha­juun tot­tuu, sik­si vain etei­ses­sä hai­see 

Huo­ne­ka­lut on siir­ret­ty 60 sen­tin pää­hän sei­näs­tä ja ma­tot kää­rit­ty, et­tä ho­me­koi­ril­la oli­si ti­laa teh­dä tut­ki­muk­si­aan sei­nus­to­ja pit­kin.

Ki­vi­ran­ta tuo yh­den koi­ran ker­ral­laan ta­loon. Ide­a­na on, et­tä jo­kai­nen koi­ra te­kee omat löy­dök­sen­sä ja li­sää­vät sen var­muut­ta.

– Koi­ril­le­han tämä on päi­vän pa­ras yh­tei­nen het­ki, leik­ki­het­ki. Jot­kut sa­no­vat, et­tä täl­lai­sen ta­lon tut­ki­mi­nen vas­taa koi­ril­le vii­den ki­lo­met­rin lenk­kiä. En tie­dä sii­tä, mut­ta ai­na kun puen työ­hou­sut jal­kaan, kaik­ki kol­me koi­raa on keit­ti­ös­sä odot­ta­mas­sa, et­tä pää­se­vät au­toon, Ki­vi­ran­ta ker­too.

Il­mas­sa ei toi­mit­ta­jan ne­nään hai­se home, ei­kä Ki­vi­ran­ta­kaan hais­ta mi­tään. Usein hän huo­maa mik­ro­bit jo etei­ses­sä ja myös ker­too ha­vain­nos­taan ta­lon asuk­kail­le.

– Mo­net ker­to­vat, et­tä ko­din etei­ses­sä hai­see home, ei muu­al­la. Sa­non, et­tä me­ne­pä en­si ker­ral­la si­sään vaik­ka keit­ti­ön ik­ku­nas­ta ja kat­so, tu­lee­ko sama efek­ti. Usein van­han ta­lon ha­juun tot­tuu yl­lät­tä­vän no­pe­as­ti, Ki­vi­ran­ta sa­noo.

Ai­na home ei kui­ten­kaan hai­se. Koi­ra sen si­jaan löy­tää sen lä­hes­tul­koon ai­na.

Parsonrussellinterrieri Laku kertoo Kivirannalle homelöydöksestään.

Merja Forsman

Yli 95 pro­sen­tin var­muus

Muu­ta­ma viik­ko sit­ten Ki­vi­ran­ta kut­sut­tiin ho­me­koi­ri­neen tar­kas­ta­maan upou­u­si kol­me­ker­rok­si­nen oma­ko­ti­ta­lo ran­nal­la. Asuk­kaat oli­vat al­ka­neet oi­reil­la ko­tiin tul­les­saan ja ha­lu­si­vat tar­kis­taa, joh­tui­si­ko se kui­ten­kin ho­mees­ta – vaik­ka koh­de uu­si oli­kin.

– Poh­ja­ker­rok­ses­sa ho­me­koi­rat il­mai­si­vat seit­se­mäs­tä, ylä­ker­ras­ta kym­me­nes­tä koh­das­ta, Ki­vi­ran­ta ker­too.

Ki­vi­ran­ta toi­voi­si, et­tä uu­sien asun­to­jen os­ta­jat ym­mär­täi­si­vät, et­tei­vät kun­to­tar­kas­tuk­set ole ta­kui­ta ta­lo­jen to­del­li­ses­ta kun­nos­ta ja tar­kas­tuk­sia voi Suo­mes­sa teh­dä mel­kein kuka vain il­man yh­te­näis­tä pä­te­vyys­vaa­ti­mus­ta. Va­ka­vat­kin kos­teus- ja ho­me­on­gel­mat voi­vat jää­dä siis kun­to­tar­kas­ta­jal­ta pii­loon.

– Jos­kus olen, suo­raan sa­not­tu­na, ih­me­tel­lyt, mi­ten kun­to­tar­kas­ta­ja on voi­nut jät­tää huo­mi­oi­mat­ta sen, et­tä koko talo hai­see vah­vas­ti ho­meel­ta, Ki­vi­ran­ta pu­dis­taa pää­tään.

Ihan­teel­lis­ta hä­nes­tä oli­si se, et­tä ra­ken­nuk­sis­sa teh­täi­siin ho­me­koi­ra­tut­ki­mus jo en­nen asun­to­kaup­po­ja ja kun­to­tar­kas­tuk­sia, sil­lä koi­rien avul­la jat­ko­tut­ki­mus­ten ja kor­jaus­ten koh­dis­ta­mi­nen on hel­pom­paa.

– Jos kau­pat on jo teh­ty, pur­ka­mi­nen on vai­ke­aa, el­lei lä­hes mah­do­ton­ta. Asi­an oi­keu­teen vie­mi­nen voi no­pe­as­ti mak­saa kym­me­niä tu­han­sia eu­ro­ja. On hyvä muis­taa, et­tä kiin­teis­tö­vä­lit­tä­jä ei ole vas­tuus­sa ho­me­ta­lon myy­mi­ses­tä, ja kun­to­tar­kas­ta­jien vas­tuu­seen saa­mi­nen on myös erit­täin har­vi­nais­ta, Ki­vi­ran­ta ker­too.

Hän ko­ros­taa, et­tei ho­me­koi­ra­tut­ki­mus ole kun­to­tar­kas­tus, mut­ta sen avul­la saa yli 95 pro­sen­tin var­muu­den sii­tä, et­tei ta­los­sa ole ho­met­ta tai sä­de­sien­tä.

– Ne ovat ha­vain­to­ja jat­ko­tut­ki­jaa var­ten, hän pai­not­taa. – Kun koi­ra löy­tää ho­met­ta, ho­me­vau­rio löy­de­tään ajois­sa ja pys­ty­tään pai­kan­ta­maan niin, et­tei asuk­kai­den tar­vit­se re­piä joka sei­nää au­ki.

– Jotkut sanovat, että tällaisen talon tutkiminen vastaa koirille viiden kilometrin lenkkiä, Kiviranta kertoo. Kuvassa Lero-koira odottaa palkintoaan.

Merja Forsman

Kat­toik­ku­nat usein on­gel­ma­koh­tia

Laku-koi­ra juok­see hur­jaa vauh­tia sei­näl­tä toi­sel­le ja ka­to­aa sit­ten ylä­ker­taan. Ki­vi­ran­ta seu­raa pe­räs­sä ja te­kee ha­vain­to­ja.

– Kat­toik­ku­noi­ta ei oli­si pi­tä­nyt kos­kaan al­kaa ra­ken­taa yh­teen­kään ta­loon, hän ker­too. Mo­lem­mis­ta kat­toik­ku­nois­ta on va­lu­nut jos­sain vai­hees­sa vet­tä si­säl­le.

– Tark­kail­kaa näi­tä, hän oh­jeis­taa asu­kas­ta.

Ki­vi­ran­ta ker­too ole­van­sa suo­ra­sa­nai­nen, si­tä­hän var­ten hä­net on kut­sut­tu ja yleen­sä sitä ar­vos­te­taan.

Jos ho­met­ta löy­tyy, Ki­vi­ran­ta on val­mii­na koh­taa­maan mo­nen­lai­sia tun­tei­ta.

– Usein ho­meen löy­ty­mi­nen on hel­po­tus. Oma epäi­ly on var­mis­tu­nut ja ai­na­kin nyt saa tie­don, mis­sä on­gel­ma on ja mis­tä sitä voi läh­teä kor­jaa­maan, Ki­vi­ran­ta ker­too.

Toi­sil­le uu­ti­nen vie ja­lat al­ta. Sil­loin Ki­vi­ran­ta voi jää­dä pi­dem­mäk­si­kin ai­kaa hen­ki­sek­si tu­ek­si ja neu­vo­ja an­ta­maan. Hän ker­too, ke­nen puo­leen kan­nat­taa kään­tyä jat­ko­tut­ki­mus­ten tai la­ki­o­saa­mi­sen tii­moil­ta.

Tällaisilla laboratoriosta tilatuilla homeilla Kiviranta on kouluttanut jo viisi koiraansa. Aluksi koira oppii yhdistämään homeen hajun palkintoon, sitten homepurkin etsimisen palkintoon.

Merja Forsman

La­si­purk­ki he­rät­tää huo­mi­on

Yh­täk­kiä Laku py­säh­tyy kuin säh­köis­kun saa­nee­na ja hau­kah­taa. Tämä on sen tapa ker­toa ho­me­löy­dök­ses­tä.

– Hyvä koi­ra, Ki­vi­ran­ta sa­noo ja pal­kit­see koi­ran.

Mut­ta ei hä­tää, ky­sees­sä on vain Ki­vi­ran­nan pii­lot­ta­man la­si­pur­kin löy­tä­mi­nen. Ki­vi­ran­ta näyt­tää asi­ak­kaal­le, mi­ten koi­ra oli­si re­a­goi­nut, jos ho­met­ta oli­si löy­ty­nyt.

– Laku te­kee juu­ri täl­lai­sen ki­ma­kan käs­kyn, et­tä et­kö äi­jä huo­maa, Ki­vi­ran­ta ker­too.

Täl­lä ker­taa ho­met­ta ei löy­ty­nyt. Isän­tä voi pa­la­ta töis­tä huo­jen­tu­nein mie­lin.

MER­JA FORS­MAN