AS­KO­LA Kun Ant­ti Lei­vo­nen kuu­li va­lin­nas­taan As­ko­lan vuo­den yrit­tä­jäk­si 2025, en­sim­mäi­nen tun­ne oli häm­men­nys.

– Se tuli ihan puun ta­kaa. En odot­ta­nut täl­lais­ta. En ol­lut aset­tu­nut mi­ten­kään eh­dol­le tai ole ol­lut eri­tyi­sen ak­tii­vi­nen As­ko­lan yrit­tä­jien toi­min­nas­sa – ja ei­kö täl­lai­set yleen­sä mene ak­tii­vi­jä­se­nil­le? hän ky­syy.

Häm­men­nys­tä seu­ra­si pian tyy­ty­väi­syys ja yl­peys kun­ni­a­no­soi­tuk­ses­ta. 

– En ole saa­nut vas­taa­vaa tun­nus­tus­ta ai­kai­sem­min ja pi­dän tätä var­maan vä­hän lii­an­kin hie­no­na. Olen var­maan en­sim­mäi­nen ei-as­ko­la­lai­nen, joka pal­ki­taan paik­ka­kun­nan vuo­den yrit­tä­jä­nä, Lei­vo­nen nau­raa.

Yrit­tä­jyys su­ku­ra­sit­tee­na 

As­ko­las­sa syn­ty­nyt ja kas­va­nut Lei­vo­nen miet­ti nuo­re­na pit­kään, min­kä alan yri­tyk­sen hän ha­lu­ai­si pe­rus­taa. Hän opis­ke­li kaup­pa­kor­ke­a­kou­lus­sa yrit­tä­jyyt­tä ja tut­ki en­sim­mäi­ses­sä työs­sään muun mu­as­sa per­hey­rit­tä­jyyt­tä.

Idea isän­nöin­ti­toi­mis­ton pe­rus­ta­mi­seen syn­tyi sii­tä, et­tä isän­nöin­ti­pal­ve­luil­le on ai­na tar­vet­ta. 

– Ku­ten Ens­ton En­sio Miet­ti­sen isä ai­koi­naan sa­noi, pe­rus­ta vaik­ka nak­ki­ki­os­ki, kun­han et mene muil­le töi­hin. Yrit­tä­jyys on vah­vas­ti pe­riy­ty­vää. Isä­ni oli 40 vuot­ta yrit­tä­jä­nä, ja olen sa­no­nut omil­le lap­sil­le­ni, et­tä yrit­tä­jyys on meil­lä vah­va su­ku­ra­si­te, Lei­vo­nen to­te­aa.

Yri­tyk­sen­sä Isän­nöin­ti Lei­vo­nen oy:n hän pe­rus­ti vuon­na 2007 yh­des­sä isän­sä kans­sa.

– Isä­ni toi­mi As­ko­las­sa ni­mis­mie­he­nä ja asi­a­na­ja­ja­na, äi­ti­ni teki uraa ulo­sot­to­a­pu­lai­se­na ja po­jas­ta tuli isän­nöit­si­jä.  Vas­tik­kei­den pe­ri­mi­nen oli ve­ris­sä, Lei­vo­nen sa­noo.

Oman ky­län poi­ka löy­si en­sim­mäi­set asi­ak­kaan­sa As­ko­las­ta, ja suu­ri osa niis­tä on py­sy­nyt asi­ak­kai­na tä­hän päi­vään as­ti. Sit­tem­min Isän­nöin­ti Lei­vo­nen on kas­va­nut 10 % vuo­si­vauh­dil­la.

– Yri­tyk­se­ni on teh­nyt kas­vua ihan il­man vip­pas­kons­te­ja tai yri­tys­kaup­po­ja, Lei­vo­nen to­te­aa.

Täl­lä het­kel­lä Isän­nöin­ti Lei­vo­sel­la on toi­mi­pis­teet myös Mänt­sä­läs­sä ja Es­poos­sa, jos­sa Lei­vo­nen ny­ky­ään asuu ja asi­ak­kai­ta laa­jas­ti pit­kin Uut­ta­maa­ta.

Isän­nöit­si­jän työ on vas­tuul­lis­ta, Lei­vo­nen sa­noo: sii­nä pi­de­tään huol­ta ih­mis­ten kal­leim­mis­ta omai­suuk­sis­ta, ko­deis­ta ja kiin­teis­töis­tä. Isän­nöit­si­jät ovat myös lä­hel­lä ih­mis­ten elä­mää.  

– Kun per­hee­seen syn­tyy vau­va, mi­nul­le soi­te­taan. Olen en­sim­mäis­ten jou­kos­sa kuu­le­mas­sa omai­sen kuo­le­mas­ta ja pa­ris­kun­tien erois­ta. Tie­dän myös, jos jon­kun asuk­kaan elä­män­hal­lin­ta on läh­te­nyt lui­suun, Lei­vo­nen sa­noo.

As­ko­las­sa asu­es­saan hän saat­toi ruo­ka­kau­pas­sa to­dis­taa, mi­ten asu­kas, jol­ta hän het­ki sit­ten kar­hu­si mak­sa­mat­ta jää­nei­tä vuok­ria, puik­ke­leh­ti pii­loon hyl­ly­jen vä­liin.

– Eh­kä sik­si on hyvä, et­ten enää asu ky­läl­lä. Vaik­ka toi­saal­ta se oli kuin eng­lan­ti­lai­sis­sa sar­jois­sa, jos­sa pai­kal­li­nen eläin­lää­kä­ri tun­tee kaik­ki. Sii­nä­kin oli puo­len­sa, Lei­vo­nen sa­noo.

Hän ker­too naut­ti­neen­sa ta­val­lis­ten ih­mis­ten kans­sa työs­ken­te­lys­tä. Ih­mis­ten, jot­ka ovat saa­mal­laan asun­to­lai­nal­la saa­neet oman ko­koi­sen asun­non.

– Olem­me mo­nen as­ko­la­lai­sen elä­män taus­tal­la. Jos teem­me työm­me hy­vin, he ei­vät edes tie­dä, ket­kä hei­dän asi­oi­taan hoi­ta­vat, Lei­vo­nen sa­noo.

Leivonen nauttii Askolan peltomaisemista. – Olen kyllä tosi ylpeä, että sain Askolan vuoden yrittäjän tittelin. Olen syntynyt ja kasvanut täällä ja on ollut hienoa antaa jotain takaisin kylälle. Tunnustus tuntuu yllättävän hyvältä.

Merja Forsman

As­ko­las­sa hyvä pö­hi­nä

Isän­nöin­ti­toi­mis­to on mo­nel­la muul­la­kin ta­val­la ai­ti­o­pai­kal­la. Isän­nöit­si­jät nä­ke­vät, mi­ten ky­lät elä­vät, kas­va­vat ja muut­tu­vat. He nä­ke­vät suh­dan­tei­den heit­te­lyt ja nii­den vai­ku­tuk­sen ra­ken­nu­sa­laan ja asu­mi­seen.

Lei­vo­nen on näh­nyt myös As­ko­lan ke­hi­tyk­sen, joka on juu­ri täl­lä het­kel­lä mo­nel­la ta­val­la hy­vin myön­tei­nen.

– As­ko­las­sa syn­ty­vyys ja muut­to­lii­ken­ne on kas­vus­sa. Vuok­ra­lai­sis­ta ei ole puu­tet­ta, vaik­ka asun­to­kaup­pa sak­kaa koko maas­sa. As­ko­la on myös hy­vin yrit­tä­jä­myön­tei­nen, Lei­vo­nen sa­noo.

Uu­den­maan Yrit­tä­jät myön­si lo­ka­kuus­sa As­ko­lal­le kul­tai­sen yrit­tä­jä­li­pun yrit­tä­jä­myön­tei­syy­des­tä. Lei­vo­sen mu­kaan kun­ni­a­no­soi­tus tuli oi­ke­aan osoit­tee­seen. Hä­nes­tä mie­les­tään As­ko­la on eri­no­mai­nen paik­ka yrit­tää, ja hä­nel­lä on pel­käs­tään po­si­tii­vis­ta sa­not­ta­vaa niin pai­kal­li­ses­ta yrit­tä­jäil­ma­pii­ris­tä kuin asi­ak­kais­taan.

– As­ko­la­lai­set ovat ys­tä­väl­li­siä ja he pi­tä­vät kiin­teis­töis­tään huol­ta, Lei­vo­nen sa­noo.

– Slum­miu­tu­neet alu­eet on lai­tet­tu kun­toon ja omaa omai­suut­ta ar­vos­te­taan – as­ko­la­lai­sel­la nuu­kuu­del­la. Tääl­lä ol­laan hy­vin hin­ta­tie­toi­sia. En tie­dä tääl­tä yh­tään kor­jaus­han­ket­ta, joka oli teh­ty lii­an kal­liil­la. Tämä nuu­kuus on tart­tu­nut myös mi­nuun. Ha­lu­an ko­ros­taa, et­tä tämä on po­si­tii­vi­nen asia. Ei teh­dä in­ves­toin­te­ja suu edel­lä, vaan har­ki­ten ja jär­ke­väs­ti.

Yrit­tä­jän kuu­luu saa­da työs­tään so­pi­va kor­vaus

Kan­sal­li­se­na ve­ro­päi­vä­nä me­dia nos­taa esiin me­nes­ty­nei­tä yrit­tä­jiä, jot­ka ta­ko­vat suu­ret tu­lot. Lei­vo­sen mu­kaan myös ihan ta­val­li­sia pe­ru­sy­rit­tä­jiä tu­li­si ar­vos­taa me­di­as­sa.

– Mes­tis­jää­kiek­koi­li­ja­kin voi naut­tia la­jis­taan, vaik­ka ei tie­naa mil­joo­nia, Lei­vo­nen sa­noo.

Hän on tyy­ty­väi­nen, et­tä on on­nis­tu­nut kas­vat­ta­maan yri­tys­tään ta­sai­ses­ti ja luo­maan kym­men­kun­ta työ­paik­kaa.

– On iha­naa, kun on­nis­tun työl­lis­tä­mään hen­ki­lön, jos­ta kuo­riu­tuu su­pe­ro­saa­ja, joka naut­tii työs­tään. Mut­ta ei­hän yrit­tä­jyy­des­sä ole ide­a­na vain se, et­tä työl­lis­tän, vaan myös se, et­tä tämä on ta­lou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­vaa, Lei­vo­nen sa­noo.

Hä­nes­tä on tär­ke­ää, et­tä työn­te­ki­jät ym­mär­tä­vät jo työ­haas­tat­te­lus­sa, et­tä hei­dän teh­tä­vän­sä on tuot­taa yri­tyk­sel­le tu­lo­ja.

– Ei yri­tys tee hy­vän­te­ke­väi­syyt­tä. Ei se niin mene, et­tä mak­san työn­te­ki­jäl­le 4000 eu­roa ja las­ku­tan asi­ak­kail­ta 2000 eu­roa. Raa­dol­lis­ta­han se on, mut­ta se on mark­ki­na­ta­lout­ta, ja mark­ki­na­ta­lous on ai­noa, mikä voi toi­mia. Olen eh­dot­to­mas­ti sitä miel­tä, Lei­vo­nen sa­noo.

Vaik­ka ve­rot­ta­ja loh­kai­see yri­tyk­sen tu­lois­ta ai­mo an­nok­sen, Lei­vo­ses­ta se ker­too sii­tä, et­tä yri­tys toi­mii ja kan­taa kor­ten­sa yh­tei­seen ke­koon.

– Mi­nus­ta on hie­noa, et­tä mak­sa­mil­lam­me ve­roil­la val­tio mak­saa pa­rin kol­men opet­ta­jan pal­kat. Ti­li­täm­me ve­rot­ta­jal­le 200 000 eu­roa vuo­des­sa, ja val­tio saa teh­dä niil­lä ra­hoil­la mitä ha­lu­aa. Ve­rot­ta­ja­han on lo­pul­ta täl­lai­sen yri­tyk­sen suu­rin saa­ja, mut­ta on tär­ke­ää myös, et­tä yrit­tä­jä saa palk­kan­sa.

Hä­nen mu­kaan­sa mo­nil­la yrit­tä­jil­lä on vie­lä ta­ka­rai­vos­saan aja­tus, et­tä yrit­tä­jän pi­täi­si teh­dä töi­tä pie­nel­lä pal­kal­la.

– Mi­nun mie­les­tä­ni mi­nun tu­lee an­sai­ta sen ver­ran työs­tä­ni kuin eko­no­mi­liit­to suo­sit­te­lee ala­ni osaa­jil­le. Yrit­tä­jä­nä mi­nul­le lan­ke­aa vie­lä­kin enem­män vas­tui­ta kuin mitä palk­ka­töis­sä oli­si. Yri­tys­toi­min­ta ei ole hy­vän­te­ke­väi­syyt­tä, vaan fir­mal­le pi­tää jää­dä ka­tet­ta, Lei­vo­nen sa­noo.

Antti Leivonen valittiin vuoden yrittäjäksi, sillä hän on arvostettu ja esimerkillinen toimija Askolassa ja on vaikuttanut yrittäjänä lähes 20 vuoden ajan paikkakunnan kehitykseen ansiokkaasti.

Merja Forsman

Yrit­tä­jä on kuin ket­tu, pal­kan­saa­ja koi­ra?

As­ko­lan vuo­den yrit­tä­jäl­tä on ky­syt­tä­vä kli­sei­nen ky­sy­mys: mikä yrit­tä­jyy­des­sä on pa­ras­ta?

– Ky­syin tätä 16-vuo­ti­aal­ta po­jal­ta­ni ja hän sa­noi, et­tä va­paus. Se on työs­sä­ni pa­ras­ta, Lei­vo­nen vas­taa.

Hän miet­tii, on­ko ole­mas­sa ta­ri­naa ke­tus­ta ja koi­ras­ta, joka kä­vi­si ver­taa­maan yrit­tä­jää palk­ka­työn­te­ki­jään.

– Koi­ra elää tur­val­li­ses­ti mut­ta oman­lai­ses­sa hä­kis­sään. Ket­tu on va­paa mut­ta vaa­ro­jen kes­kel­lä. Yrit­tä­jä on kuin se ket­tu. Ei kai­kis­ta ole yrit­tä­jik­si, Lei­vo­nen poh­tii.

– Yrit­tä­jyy­des­sä se, jota voi syyt­tää tai ta­put­taa sel­kään, löy­tyy ai­na pei­lis­tä. Kaik­ki on it­ses­tä kiin­ni.

Maa­seu­dul­ta­kin voi pon­nis­taa maa­il­mal­le

Vuo­den yrit­tä­jä pal­kit­tiin lau­an­tai­na 22.11. Puk­ki­las­sa As­ko­lan Yrit­tä­jät ry:n pik­ku­jou­luis­sa, jos­sa Lei­vo­sel­le luo­vu­tet­tiin dip­lo­mi saa­vu­tuk­sis­taan.

– Olen kyl­lä tosi yl­peä, et­tä sain As­ko­lan vuo­den yrit­tä­jän tit­te­lin. Olen syn­ty­nyt ja kas­va­nut tääl­lä ja on ol­lut hie­noa an­taa jo­tain ta­kai­sin ky­läl­le. Tun­nus­tus tun­tuu yl­lät­tä­vän hy­väl­tä.

Hän toi­voo, et­tä voi­si omal­la esi­mer­kil­lään roh­kais­ta mui­ta­kin yrit­tä­jyy­teen ja nä­ke­mään, et­tä me­nes­ty­mi­seen ei tar­vi­ta suur­kau­pun­gin vi­li­nää.

– Mie­les­tä­ni isän­nöin­ti­toi­mis­to­ni on esi­merk­ki sii­tä, et­tä ai­na ei tar­vit­se läh­teä maa­seu­dul­ta, vaan tääl­tä­kin kä­sin voi val­loit­taa maa­il­maa.