Viikon kysymys
A-
A+
Porvoolainen lasten- ja nuortenkirjailija Maijaliisa Dieckmann on kuollut. Hän menehtyi sairauskohtaukseen viime perjantaina. – Ihmisten pitäisi iloita elämästä ja olla näin hyödyksi muille ihmisille, hän sanoi 80-vuotishaastattelussaan kotonaan Porvoon Uikkutiellä.
Arkisto/Marko Wahlström
PORVOO Rakastettu kirjailija ja opettaja Maijaliisa Dieckmann (1934–2026) on kuollut. Hän menehtyi sairauskohtaukseen viime perjantaina 91 vuoden iässä.
Dieckmann kirjoitti Mummo Mutikaisen pakinoita Itäväylä-lehteen monien vuosien ajan ja pakinoista julkaistiin myös kaksi kokoelmakirjaa. Itäväylän lisäksi Dieckmannin pakinoita julkaistiin Loimaan Lehdessä ja Opetusalan Seniorijärjestön jäsenlehti Senioriopettajassa.
Vielä joulun tienoilla kirjailijan ilon aiheita olivat viimeisimmäksi jääneen Aurora-kirjan mukava kysyntä kirjakauppoihin, e- ja äänikirjoiksi saateltujen teosten valmistuminen sekä Väläys pimeässä -teoksen pääsy osaksi inarinsaamelaisten alakoululaisten oppimateriaaleja.
Porvoolaisen Teatteri Soittorasian kanssa hän teki yhteistyötä viime vuosiin asti.
– Pääni käskee minua kirjoittamaan, koska kirjoittaminen on minulle tapa prosessoida tietoa. Näytelmät ovat parasta kirjoittamista. Lapsesta asti olen pitänyt näytelmistä; itse en osaa näytellä, mutta olen pistänyt muut näyttelemään, hän sanoi vuonna 2020 julkaistussa haastattelussa.
Maijaliisa Dieckmann teki yhteistyötä porvoolaisen Teatteri Soittorasian kanssa viime vuosiin asti. Joulukuussa 2018 ensi-iltansa saanut Viiru ja Pesonen -näytelmä perustuu Sven Nordqvistin kirjoittamaan kirjaan, Näytelmäksi dramatisoivat Maijaliisa Dieckmann ja Pentti Kinosmaa.
Arkisto/Teatteri Soittorasia
Harkitsi lehtimiehen uraa
Vuonna 2014 julkaistussa 80-vuotissyntymäpäivähaastattelussa Maijaliisa Dieckmann paljasti, että hän ajatteli lehtimiehen uraa ennen kuin valitsi luokanopettajan ammatin.
– Minulla ei ollut mitään hinkua jatkaa opintoja yliopistossa, hän perusteli päätöstään.
Hän kuitenkin vertasi uraansa luokanopettajana toimittajan työhön.
– Olen monen sortin ihminen. Minua kiinnostaa musiikki, urheilu sekä kaikenlainen kulttuuri ja kirjallisuus. Opettajan työssä sai harjoittaa niitä kaikkia, samaan tapaan kuin toimittaja.
Kirjailijaksi hänet ajoi omien sanojensa mukaan se, että hän oli syntynyt kirjailijaksi.
– Minulla on aina ollut kirjallinen mielikuvitus. Länsi-Suomessa ollessani tein lastenradio- ja kouluradiotöitä sekä kirjoittelin muun muassa näytelmiä Naantalin kesäteatteriin. Porvooseen muuttaessamme kävin tekemässä kouluradiota Helsingissä, mutta sitten ne lopetettiin. Jäin tyhjän päälle, jolloin ajattelin, että voinhan kirjankin kirjoittaa, hän kertoi 80-vuotishaastattelussaan kotonaan Uikkutiellä.
Hänen ensimmäinen, vuonna 1977 kirjansa oli nimeltään "Pakene luostariin".
Maijaliisa Dieckmann luki paljon ja oli kiinnostunut historiasta. – En halua ketään neuvoa tai opastaa, mutta sanon, että jos sinulla on todella halu kirjoittaa, niin toteuta se. Silloin se kannattaa ja annat sanojen elää, hän totesi haastattelussa vuonna 2020.
Arkisto/Mia Smolander
Nuortenkirjailijan tuotannossa yli 100 teosta
Nuortenkirjailijana hänen tuotantonsa kattaa yli sata teosta, joista hän sai useita tunnustuksia. Merkittäviä ovat olleet Arvid Lydecken -tunnustukset, Topelius- ja Tauno Karilas -palkinnot sekä Pohjoismainen kuunnelmapalkinto, sekä Porvoon kaupungin kulttuuripalkinto.
Nuortenkirjat saivat alkunsa loviisalaisten tilauksesta ja paikallisopas, kulttuurivaikuttaja Maissi Nybomin ideasta, jolloin Maijaliisa Dieckmann kirjoitti näytelmän Svartholman merirosvo Svarttiksesta.
Hänen näytelmää varten luomansa hahmo jatkoi elämäänsä kirjoissa. Sen jälkeen syntyivät hahmot Ville Romunen ja Mummo Mutikainen, joka oli aika pitkälti Maijaliisa Dieckmannin alter ego, kuten hän paljasti haastattelussa vuonna 2020.
– Hahmo syntyi Kevätkummun koulun näytelmäkerhon harjoituksissa aikana, kun Tarja Halosesta tehtiin presidenttiä. Siellä joku – en muista tarkalleen kuka – keksi hahmon, joka tahtoi myös presidentiksi ja hänestä tuli Suomen ensimmäinen naispresidentti, Dieckmann jatkoi.
Maijaliisa Dieckmann jäi eläkkeelle Kevätkummun alakoulusta vuonna 1994. Eläkkeelle jäätyään kirjoittamistahti vain kiihtyi. Häneltä julkaistiin uransa aikana yli sata teosta.
Arkisto/Mia Smolander
Halusi rakentaa lasten vahvaa itsetuntoa
Työuransa peruskoulun luokanopettajana tehnyt Maijaliisa Dieckmann jäi eläkkeelle Kevätkummun alakoulusta Porvoosta vuonna 1994.
– 1970-luvulla oli muotia, että lastenkirjoissa ei saanut olla mitään hauskaa, vaan kirjojen piti käsitellä elämän todellisuutta ja ongelmia. Lasten- ja nuortenkirjoissa käsiteltiin silloin muun muassa Tukholman Slussenilla eläneitä suomalaisia pultsareita. Ajattelin, että minun oppilaani eivät sellaisia kirjoja lue, hän sanoi 80-vuotishaastattelussaan.
Dieckmannin tarkoituksena opettajana ja kirjailijana oli välittää lapsille ja aikuisille myönteistä elämänkokemusta.
– Olen yrittänyt rakentaa lasten vahvaa itsetuntoa, koska sen puutteeseen moni sortuu. Itsetunnon puute antaa mahdollisuuden muun muassa huumekokeiluihin, koska nuoret ottavat kiksejä niistä, hän sanoi vuonna 2014.
FAKTA
Maijaliisa Dieckmann (ent. Kauhanen)
» Syntyi maanviljelijä Lauri Laurisen (1906–1986) ja kansakoulunopettaja Mandi Laurisen (1903–1978) perheeseen Varsinais-Suomen Mellilässä (nyk. Loimaata) 2.2.1934.
» Kansakoulun jälkeen kirjoitti ylioppilaaksi Loimaan yhteiskoulusta vuonna 1953.
» Valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi Turun yliopistosta vuonna 1958 ja luokanopettajaksi Turun opettajakorkeakoulusta vuonna 1962.
» Toimi opettajana Naantalin Kuparivuorenrinteen koulussa, Lahdessa ja Porvoossa vuosina 1962–1994. Lahdesta siirtyi Porvoon Keskuskoulun kolmannen luokan luokanopettajaksi vuonna 1973, jonka jälkeen työskenteli Kevätkummun koulun luokanopettajana (erikoisalueenaan äidinkielen ja ilmaisutaidon opetus) vuoteen 1994 asti. Asui Porvoossa vuodesta 1973.
» Julkaisi muun muassa historiallisia nuortenromaaneja ja lastenkirjasarjat Merirosvo Svarttiksesta ja Ville Romusesta. Kirjoitti pakinoita lehtiin.
» Tunnustukset: Pohjoismainen kuunnelmapalkinto kuunnelmasta ”Ari Virtanen, 8 v.” vuonna 1975, Suomen Nuorisokirjailijain kunniamaininta kirjasta ”Piilopirtin tytöt” vuonna 1981, Tauno Karilas -palkinto kirjasta ”Aurajoen tyttö” vuonna 1983, Porvoon kaupungin kulttuuripalkinto vuonna 1988, Topelius-palkinto kirjasta ”Luostarin Piritta” vuonna 2003, Arvid Lydecken -palkinto kirjasta ”Väläys pimeässä” vuonna 2007, Lydecken ja Lukuvarkaus -palkintoehdokkuudet kirjasta ”Fredrika-rouvan koulu” vuonna 2008 ja Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi vuonna 2016.
» Suomen Nuorisokirjailijoiden kunniajäsenen. Toimi yhdistyksen hallituksessa vuosina 1984–1990. Toimi myös Loimaalla vuonna 2006 perustetussa, sittemmin lopetetussa Suomen Kuunnelmayhdistyksessä.
» Perheeseen kuuluvat puoliso, saksalainen laivakoneinsinööri Christian ja kaksi aikuista poikaa sekä viisi lastenlasta ja kaksi bonuslastenlasta.
»» Lue myös: Kirjoittaminen tuo sanat ulos päästä (12.11.2020)
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot