POR­VOO, LÄN­SI­RAN­TA Tyt­tö is­tah­taa tuo­lil­le ku­vat­ta­vak­si. Taus­tal­la nä­kyy ku­vaa­ja vei­vat­ta­van kai­ta­fil­mi­ka­me­ran­sa kans­sa. Kuva siir­tyy ke­säil­taan, jos­sa rai­ta­pai­tai­nen pie­ni poi­ka is­tuu nuo­ti­on ää­rel­lä taus­tal­laan kim­mel­tä­vä vesi. Tun­nel­ma on kuin van­has­sa ko­tie­lo­ku­vas­sa.

Por­voo­lai­sen elo­ku­va­oh­jaa­ja ja ku­va­tai­tei­li­ja Mil­ja Vii­dan (s. 1974) toi­nen pit­kä elo­ku­va "Ih­mi­siä sun­nun­tai­na" saa ko­ti­maan te­at­te­ri­le­vi­tyk­sen, mikä te­kee sii­tä har­vi­nai­suu­den suo­ma­lai­sen ko­keel­li­sen elo­ku­van his­to­ri­as­sa. Elo­ku­van en­si-il­ta on per­jan­tai­na 20.3.

Har­vi­nais­ta ana­lo­gis­ta elo­ku­vaa le­vit­tää Pir­kan­maan elo­ku­va­kes­kus (PEK), joka jär­jes­ti en­nak­ko­näy­tök­sen Tam­pe­reel­la vii­me maa­nan­tai­na aa­mu­päi­väl­lä.

– Eräs ylei­sös­sä ol­lut mies ker­toi, et­tä hä­nel­le nou­si elo­ku­vas­ta pin­taan sel­lai­sia omia muis­to­ja, joi­ta ei ol­lut aja­tel­lut ai­em­min. Hän us­koi, et­tä jo­kai­sel­le kat­so­jal­le tu­lee eri­lai­sia asi­oi­ta, Mil­ja Vii­ta sa­noo myö­hem­min il­ta­päi­väl­lä työ­huo­neel­laan Por­voon Tai­de­teh­taal­la.

Vii­ta ko­ros­taa, et­tä elo­ku­va ei pyri mi­hin­kään, ei­kä yri­tä syn­nyt­tää kat­so­jas­sa mi­tään sen kum­mem­paa muu­ta kuin kut­suu tark­kai­luun ja läs­nä­o­loon.

– Se ei pyri kat­so­jaa viih­dyt­tä­mään, vaik­ka sen­kin eh­kä te­kee. Kun elo­ku­vas­sa on ti­laa, kat­so­ja voi ol­la myös omis­sa aja­tuk­sis­sa ja muis­tois­sa. Sen opin elo­ku­vap­ro­jek­ti­ni ää­rel­lä.

Tämä elo­ku­va on syn­ty­nyt pe­los­ta. Ja rak­kau­des­ta.

"Koin tar­peel­li­sek­si tal­ti­oi­da tätä ai­kaa"

Vii­dan ly­hy­te­lo­ku­va "Eläin­sil­ta U-3033" sai Ris­to Jar­va -pal­kin­non Tam­pe­reen elo­ku­va­juh­lil­la vuon­na 2019.

– Pal­kin­to­sum­ma 10 000 eu­roa mah­dol­lis­ti uu­den pro­jek­tin aloit­ta­mi­sen. Ti­la­sin pal­kin­to­ra­hoil­la fil­mi­ma­te­ri­aa­lia, Vii­ta ker­too.

Ku­va­tai­tei­li­ja ha­vait­si tuol­loin myös sen, et­tä maa­il­ma on muu­tok­ses­sa. Hän näki en­sim­mäi­set uu­tis­ku­vat glo­baa­lik­si pian kas­va­nees­ta pan­de­mi­as­ta ja tuol­loin il­mas­sa ol­lees­ta so­dan uhas­ta.

– Sa­mal­la se liit­tyi omaan kuo­le­vai­suu­teen ja sen pel­koon. Krii­sit saa­vat ih­mi­set te­ke­mään asi­oi­ta, mikä on ai­ka tyy­pil­lis­tä meil­le ih­mi­sil­le.

Vii­ta oli ais­ti­vi­naan vuon­na 2019 ajas­sam­me sa­man­tyy­lis­tä jän­ni­tet­tä kuin 1930-lu­vun Eu­roo­pas­sa.

– Koin tar­peel­li­sek­si tal­ti­oi­da tätä ai­kaa.

– Tuntuu mahtavalta, että oma elokuva tulee teattereihin. Se ei ole itsestäänselvää, vuodesta 2019 työhuoneellaan Taidetehtaalla työskennellyt elokuvantekijä ja kuvataiteilija Milja Viita sanoo.

Marko Wahlström

Fil­mi tai va­lo­ku­va tal­ti­oi ai­kaa tu­le­vien su­ku­pol­vien kat­sot­ta­vak­si

Juo­nel­li­sia ta­pah­tu­mia si­säl­tä­nyt sak­sa­lai­se­lo­ku­va "Mensc­hen am Son­n­tag" (1930) on lai­nan­nut ni­men­sä, mut­ta myös tar­jon­nut ins­pi­raa­ti­on Vii­dan elo­ku­val­le. Elo­ku­va on tun­net­tu esi­merk­ki his­to­ri­an ta­pah­tu­mien vai­ku­tuk­ses­ta elo­ku­van myö­hem­pään tul­kin­taan.

– Ha­lu­an elo­ku­val­la­ni tuo­da esil­le, sitä mi­ten va­lo­herk­kä ma­te­ri­aa­li, ku­ten fil­mi tai va­lo­ku­va, tal­ti­oi jo­tain jos­ta­kin ajas­ta, ja mi­ten me tu­le­vat su­ku­pol­vet kat­som­me täl­lais­ta tal­len­net­ta.

Yh­dek­si pro­jek­tin­sa ai­ka­na mer­kit­tä­väk­si elo­ku­vak­si Vii­ta mai­nit­see bel­gi­a­lai­sen Chan­tal Aker­ma­nin (1950–2015) elo­ku­van D'Est (1993), jos­sa men­nään sy­vem­mäl­le ja sy­vem­mäl­le itään.

– Tun­sin sitä elo­ku­vaa kat­sel­les­sa­ni sa­mal­la kat­so­va­ni omaa his­to­ri­aa­ni ja it­se­ä­ni elo­ku­van kaut­ta. Elo­ku­vas­sa on tosi pit­kiä ka­me­ra-ajo­ja ja kas­vo­ja, ih­mis­ten läs­nä­o­loa. Koen elo­ku­vas­sa sa­man­lais­ta yh­teyt­tä omaan elo­ku­vaa­ni, Mil­ja Vii­ta sa­noo.

Elo­ku­van­te­ki­jän rak­kaus fil­miin syt­tyi äi­din kaut­ta.

– Äi­ti­ni oli in­no­kas ku­vaa­ja, hän tal­ti­oi lap­suut­ta­ni kai­ta­fil­mil­le. Var­hai­sim­mat fil­mit ovat vau­va-ajal­ta­ni.

Vii­ta opis­ke­li pa­ri­kymp­pi­se­nä tai­de­maa­laus­ta, mut­ta huo­ma­si maa­laa­mi­sen si­to­van lii­kaa si­sä­ti­loi­hin.

– Ku­vaa­mi­sen kaut­ta – ka­me­ran avul­la – pää­sin ih­mis­ten luo, tal­ti­oi­maan sitä, mitä ym­pä­ril­lä ta­pah­tuu. Do­ku­men­toin­ti ja mer­ki­tys­ten löy­tä­mi­nen tal­len­teis­ta kieh­toi enem­män.

– Olin 9-vuotias, kun tajusin, että tulemme kaikki kuolemaan ydinsodassa, Milja Viita kertoo. Pandemian aikana hän palasi muistoihinsa ja alkoi tehdä elokuvaa.

Marko Wahlström

Kirp­pu­to­ri­löy­tö pal­jas­ti ke­hit­tä­mät­tö­män fil­min

Vii­ta on ku­van­nut elo­ku­van myk­kä­e­lo­ku­vis­ta ja Lu­miè­ren var­hai­sis­ta fil­meis­tä tu­tul­la kä­sin vei­vat­ta­val­la ka­me­ral­la.

– Olen ku­van­nut elo­ku­van 35-mil­li­sil­le fil­meil­le, jot­ka olen ke­hit­tä­nyt kä­sin. Esi­tän ana­lo­gi­set esi­tyk­set omal­la pro­jek­to­ril­la­ni. Elo­ku­va on di­gi­taa­li­ses­ti edi­toi­tu, hän ker­too.

Elo­ku­va on to­del­li­nen har­vi­nai­suus: se on di­a­lo­gi­ton, poik­ki­tai­teel­li­nen ja ko­keel­li­nen.

– Ku­va­sin elo­ku­vaan kym­me­nen muo­to­ku­vaa, jois­ta jo­kai­nen on nel­jän mi­nuu­tin mit­tai­nen.

Muo­to­ku­vien mal­lit jää­vät ano­nyy­meik­si. Muo­to­ku­vien vä­lis­sä on luon­to­ku­via, jot­ka muis­tut­ta­vat mei­tä Vii­dan mu­kaan kuo­le­vai­suu­des­ta.

Elo­ku­van alus­sa ja lo­pus­sa näh­dään haa­le­a­na, kuin haa­mu­ku­va­na, tun­te­ma­ton per­he 1950-lu­vul­ta.

– Löy­sin kirp­pu­to­ril­ta 16 mil­li­met­rin ka­me­ran, jon­ka si­säl­lä oli fil­mi. Ava­sin sen pi­mi­ös­sä­ni ja il­moil­le le­hah­ti to­del­la vah­va eti­kan haju. Etik­ka-synd­roo­ma on ke­mi­al­li­nen re­ak­tio, jos­sa ana­lo­gi­nen fil­mi al­kaa vä­hi­tel­len ha­jo­ta, ei­kä pro­ses­sia voi py­säyt­tää.

Vii­ta löy­si per­heen ke­hit­tä­mät­tö­män fil­mi­rul­lan vii­me het­kil­lä. Va­ro­vai­nen ke­hi­tys toi esiin hie­noi­hin pu­kui­hin son­nus­tau­tu­nei­ta nuo­ria ja vart­tu­neem­pia ai­kui­sia, jol­la oli vau­va – ja kil­pi­kon­na.

Viita kuvaa elokuvansa still-kameran filmille, jotka hän kehittää työhuoneensa pimiössä. Filmit hän yhdistää leikkauspöydällä elokuvaksi.

Marko Wahlström

Elo­ku­van ää­ni­mai­se­mas­sa soi J.S. Bac­hin Pre­lu­di

Elo­ku­van ää­ni­mai­se­ma tuo ku­viin uu­den ulot­tu­vuu­den. Mu­siik­ki tar­jo­aa ele­ment­te­jä, tun­nel­mia ja kat­kel­mia. Li­säk­si elo­ku­vas­sa kuul­laan J.S. Bac­hin Pre­lu­di.

– Bach sä­vel­si sen op­pi­ma­te­ri­aa­lik­si omal­le lap­sel­leen 1700-lu­vul­la. Sä­vel­lys on yhä edel­leen ope­tus­käy­tös­sä. Kap­pa­le muis­tut­taa ajal­li­suu­des­ta ja su­ku­pol­vien jat­ku­mos­ta, Vii­ta pe­rus­te­lee.

Bac­hin pre­lu­di kuul­laan elo­ku­vas­sa An­ni-Mal­vii­na Tor­vas­tin hai­ta­ril­la soit­ta­en sekä lat­vi­a­lai­ses­sa kir­kos­sa uruil­la soi­tet­tu­na ja Vii­dan avi­o­mies Veli Gra­nön mik­saa­ma­na. Elo­ku­van fo­ley-ää­net (ää­ni­te­hos­teet) on teh­nyt Mil­jan ty­tär Loa Salo.

Te­at­te­ri­le­vi­tys tar­koit­taa elo­ku­van­te­ki­jäl­le kii­reis­tä maa­lis- ja huh­ti­kuu­ta. Hän on it­se pai­kal­la eri puo­lil­la maa­tam­me 11 pai­kal­li­ses­sa te­at­te­ris­sa ja yh­teen­sä kah­dek­sas­sa Fin­n­ki­non te­at­te­ris­sa pi­det­tä­väs­sä näy­tök­ses­sä. Te­at­te­rei­den li­säk­si elo­ku­va on pyö­ri­nyt ins­tal­laa­ti­o­na 35-mil­li­se­nä ver­si­o­na Ser­lac­hius-mu­se­os­sa Män­täs­sä vii­me syys­kuus­ta as­ti.

»» Ih­mi­siä sun­nun­tai­na -elo­ku­va on elo­ku­va­te­at­te­reis­sa per­jan­tai­na 20.3. Por­voos­sa elo­ku­va esi­te­tään Tai­de­teh­taan Bio Re­xis­sä (Län­ti­nen Alek­san­te­rin­ka­tu 1) sun­nun­tai­na 22.3. kel­lo 14.30.

FAK­TA
Mil­ja Vii­ta
» Syn­ty­nyt Kar­ja­loh­jal­la vuon­na 1974. Vart­tu­nut Kark­ki­las­sa. Asu­nut Por­voos­sa vuo­des­ta 2014.
» Työs­ken­te­li ani­maat­to­ri­na Tal­lin­nas­sa 1990-lu­vun puo­li­vä­lis­sä. Opis­ke­li Ku­va­tai­de­a­ka­te­mi­an tila-ai­ka­tai­teen osas­tol­la vuo­si­na 1998–2004. Val­mis­tui ku­va­tai­teen mais­te­rik­si vuon­na 2005, ja on sit­tem­min opet­ta­nut elo­ku­va­te­koa sa­mas­sa op­pi­lai­tok­ses­sa. Työs­ken­nel­lyt Ka­na­das­sa.
» Hä­nen te­ok­sia on ol­lut esil­lä ny­ky­tai­teen mu­se­ois­sa ja gal­le­ri­ois­sa sekä elo­ku­via on näh­ty useil­la kan­sain­vä­li­sil­lä elo­ku­va­fes­ti­vaa­leil­la, ku­ten Ann Ar­bor, Ober­hau­se­nin Kurz­film­ta­ge, Arc­hi­vio Aper­to, Fes­ti­val du Nouv­éau Ciné­ma ja Hot­Docs. Vii­dan tuo­tan­toa on ny­ky­tai­de­mu­seo Ki­as­man, Jen­ny ja Ant­ti Wi­hu­rin sää­ti­ön tai­de­ko­ko­el­mis­sa.
» Va­lit­tiin vuon­na 2022 rau­ma­lai­sen Lön­nst­rö­min tai­de­mu­se­on kuu­den­nen ny­ky­tai­dep­ro­jek­tin to­teut­ta­jak­si ar­kis­to­poh­jai­sel­la kol­laa­sie­lo­ku­val­laan "Skö­nä­rit" (2025). Vii­dan ly­hy­te­lo­ku­va "Eläin­sil­ta U-3033" sai Ris­to Jar­va -pal­kin­non Tam­pe­reen elo­ku­va­juh­lil­la vuon­na 2019.
» Per­hee­seen kuu­lu­vat avi­o­mies, va­lo­ku­vaa­ja, elo­ku­vaa­ja ja ku­va­tai­tei­li­ja Veli Granö sekä nel­jä las­ta.

Ih­mi­siä sun­nun­tai­na -elo­ku­va te­at­te­reis­sa (Mil­ja Vii­ta it­se pai­kal­la):
» Lau­an­tai 21.3. Bio Fo­rum, Tam­mi­saa­ri: kel­lo 14 Mensc­hen am Son­n­tag (1930) Päi­vi Ta­ka­lan live-mu­sii­kil­la ja kel­lo 15.30 Ih­mi­siä sun­nun­tai­na
» Sun­nun­tai 22.3. kel­lo 14.30 Bi­o­Rex, Por­voo
» Maa­nan­tai 23.3. kel­lo 18 Kino Ii­ris, Lah­ti
» Tiis­tai 24.3. kel­lo 17 Kino Au­ro­ra, Jy­väs­ky­lä
» Kes­ki­viik­ko 25.3. kel­lo 12.30 Kino Au­ro­ra, Jy­väs­ky­lä: Skö­nä­rit
» Tors­tai 26.3. kel­lo 18.30 Art­hou­se Ci­ne­ma Ni­a­ga­ra, Tam­pe­re
» Sun­nun­tai 29.3. kel­lo 18 Kino Lai­ka, Kark­ki­la
» Maa­nan­tai 30.3. Ci­ne­ma Ori­on (35 mm)
» Tiis­tai 31.3. Kino Myy­ri, Van­taa
» Tors­tai 2.4. Kino Kil­ta, Tur­ku (35 mm)
» 15.4. Kino Si­his, Jo­en­suu: kel­lo 18 Ih­mi­siä sun­nun­tai­na ja kel­lo 19.45 Skö­nä­rit.
» Fin­n­ki­non te­at­te­rit 25.2. ja 31.3.: Ki­no­pa­lat­si (Tur­ku), Ki­no­pa­lat­si (Hel­sin­ki), Ku­va­pa­lat­si (Lah­ti), Plaza (Ou­lu), Plev­na (Tam­pe­re), Pro­me­na­di (Pori), Scala (Kuo­pio) ja Strand (Lap­peen­ran­ta)

»» Ku­va­tai­tei­li­ja Mil­ja Vii­dan verk­ko­si­vut löy­ty­vät tääl­tä