POR­VOO Lä­hes 50 vuot­ta sit­ten Lin­nan­kos­ken lu­ki­on van­ho­jen­päi­vän keik­kaa var­ten ka­sat­tu Los Tor­pe­dos ei ota it­se­ään vie­lä­kään tur­han va­ka­vas­ti. Soit­ta­mis­ta kyl­lä.

Pit­kän uran var­rel­le on mah­tu­nut vuo­si­kym­men­ten tau­ko, pa­luu van­ho­jen kou­lu­ka­ve­rei­den pa­riin, Lon­toon-keik­ka ja nuor­ten mu­siik­ki­har­ras­tuk­sen tu­ke­mis­ta. Seu­raa­vak­si por­voo­lais­ko­koon­pa­no pak­kaa soit­ti­men­sa ja läh­tee Rans­kaan.

Kun pu­heek­si tu­lee bän­din syn­ty vuon­na 1978, muis­ti­ku­vat ovat lä­hes puo­len vuo­si­sa­dan jäl­keen ym­mär­ret­tä­väs­ti hie­man ha­ta­ria. Sen ver­ran muis­te­taan, et­tä Los Tor­pe­dos koot­tiin Por­voos­sa van­ho­jen­päi­vää var­ten ja en­sim­mäis­tä keik­kaa edel­si kor­kein­taan muu­ta­ma har­joi­tus.

Mut­ta ke­nen idea koko bän­di oli?

– Äl­kää mua syyt­tä­kö. Ri­kos on mun mie­les­tä jo van­hen­tu­nut, lau­lu­so­lis­ti Jari "Cyde" Ky­tö­lä sa­noo.

Nau­run­re­mak­ka ker­too ai­ka pal­jon sii­tä, mil­lai­nen yh­tye Los Tor­pe­dos on edel­leen.

– Al­koi enem­män tai vä­hem­män vit­si­nä. Haus­ka­na se on py­sy­nyt edel­leen, ba­sis­ti Is­mo Åg­ren täy­den­tää.

Het­ken miet­ti­mi­sen jäl­keen tu­lee tar­ken­nus:

– Enää ei vält­tä­mät­tä ihan vit­si. Toi­vot­ta­vas­ti, ki­ta­ris­ti Ans­si Ka­mu­la li­sää.

Hur­ri­ga­nes an­toi ki­pi­nää

Bän­din juu­ret ovat 1970-lu­vun lo­pun Por­voos­sa. Tuol­loin Hur­ri­ga­nes oli kova sana, ei­kä sen mer­ki­tys­tä Los Tor­pe­do­sin syn­nyl­le pei­tel­lä.

– Hur­ri­ga­nes oli sil­loin ihan hui­kea bän­di. Kai sitä ha­lut­tiin saa­da jo­tain yh­tä re­päi­se­vää ai­kaan, Ans­si Ka­mu­la sa­noo.

Ni­mi­kin piti kek­siä no­pe­as­ti. En­sim­mäi­siä eh­do­tuk­sia oli The Tor­pe­dos, mut­ta se ei kel­van­nut.

– Se­hän tor­pat­tiin heti, Ky­tö­lä jat­kaa.

Jos­ta­kin il­mes­tyi eteen es­pan­jan­kie­li­nen Los, ja Los Tor­pe­dos jäi elä­mään.

En­sim­mäi­nen esiin­ty­mi­nen oli Lin­nan­kos­ken lu­ki­on van­ho­jen­päi­vän aa­mu­na­vauk­ses­sa. Har­joi­tuk­sia pi­det­tiin kou­lun kel­la­ris­sa Tei­ni­lii­ton käm­päs­sä.

– Edel­li­se­nä päi­vä­nä tai jo­tain sel­lais­ta tai­det­tiin tree­na­ta.

Muis­tot ei­vät kai­kil­ta osin osu yk­siin, mis­tä bän­di it­se­kin huo­maut­taa.

– Jos on hyvä ta­ri­na ja to­tuus, niin ker­ro mie­luum­min se ta­ri­na, Ky­tö­lä sa­noo.

Vii­mei­sen lu­ki­o­vuo­den ai­ka­na keik­ko­ja ker­tyi kym­men­kun­ta eri­lai­sis­sa ti­lai­suuk­sis­sa, ku­ten Smi­len jun­nu­jen päät­tä­jäi­sis­sä, Ha­ma­rin työ­vä­en­ta­lol­la ja Nuo­ri­so­kel­la­ris­sa. Sit­ten tuli ke­vät, yli­op­pi­las­la­kit ja elä­mä.

– Kaik­ki läh­ti­vät opis­ke­le­maan ja se jäi sii­hen, rum­pa­li Vesa It­ko­nen ker­too.

”Ai niin, meil­lä­hän oli se bän­di”

Vuon­na 2004 kou­lun päät­ty­mi­ses­tä oli ku­lu­nut 25 vuot­ta. Abi-vuo­si­juh­lia jär­jes­tet­tä­es­sä joku muis­ti van­han bän­din. Yh­del­le Los Tor­pe­do­sin jä­se­nis­tä soi­tet­tiin.

– Sa­not­tiin, et­tä sul­la­han oli sem­moi­nen bän­di. Mä sa­noin, et­tä ei mul­la ole, Jari Ky­tö­lä sa­noo.

Sit­ten hä­nen muis­tin­sa pa­la­si.

– Ai niin, meil­lä­hän oli se bän­di.

Seu­raa­va on­gel­ma oli löy­tää van­hat soit­to­ka­ve­rit. Vuon­na 2004 ih­mis­ten jäl­jit­tä­mi­nen ei vie­lä käy­nyt pa­ril­la so­me­haul­la.

– Joku tie­si jon­kun ja joku taas jon­kun. Sit­ten alet­tiin soi­tel­la, Ky­tö­lä jat­kaa.

Suos­tut­te­luun ei juu­ri tar­vin­nut käyt­tää ai­kaa.

– Kol­mat­ta­kym­men­tä se­kun­tia tai­si men­nä vä­hän kaik­kien kans­sa.

En­sim­mäi­nen ta­paa­mi­nen Kii­to­baa­ris­sa vuo­sien jäl­keen jän­nit­ti ai­na­kin yh­tä muu­si­kois­ta.

– Mie­tin siel­lä, et­tä min­kä­lai­nen tun­nel­ma täs­tä tu­lee. Ei ole näh­ty ai­koi­hin. On­ko­han meil­lä enää mi­tään ju­tel­ta­vaa kes­ke­näm­me? Ky­tö­lä sa­noo.

Huo­li osoit­tau­tui ai­heet­to­mak­si.

– Kun en­sim­mäi­set tu­li­vat pai­kal­le, ju­tut jat­kui­vat sii­tä, mi­hin oli­vat jää­neet, Ky­tö­lä tuu­maa.

Vie­res­tä tu­lee heti täy­den­nys.

– Ja jos mah­dol­lis­ta, vie­lä huo­nom­pi­na kuin en­nen, Is­mo Åg­ren hö­räh­tää.

Vii­des­tä bii­sis­tä tuli puo­len­tois­ta tun­nin set­ti

Pa­luu oli alun pe­rin tar­koi­tet­tu yh­dek­si nos­tal­gi­sek­si esiin­ty­mi­sek­si. Har­joi­tuk­siin alet­tiin kui­ten­kin suh­tau­tua yl­lät­tä­vän va­ka­vas­ti. Yk­si jä­se­nis­tä asui ke­vääl­lä 2004 vie­lä ul­ko­mail­la, mut­ta muut­ti ke­säl­lä ta­kai­sin Suo­meen.

– Työ­päi­vän jäl­keen läh­din Ha­mi­nas­ta kou­lu­ka­ve­rei­den kans­sa tree­naa­maan, Vesa It­ko­nen ker­too.

Tar­koi­tus oli saa­da vuo­si­juh­laan eh­kä vii­si tai kuu­si kap­pa­let­ta, mut­ta se­tis­tä tuli lo­pul­ta puo­li­tois­ta­tun­ti­nen.

Sii­nä vai­hees­sa kävi il­mei­sek­si, et­tei ta­ri­na päät­tyi­si­kään yh­teen pa­luu­keik­kaan.

– Har­joi­tuk­sia pi­det­tiin par­haim­mil­laan vii­koit­tain, vaik­ka jä­se­nil­lä oli töi­tä, per­hei­tä ja mui­ta­kin yh­ty­ei­tä, Is­mo Åg­ren ker­too.

Los Tor­pe­dos al­koi jäl­leen keik­kail­la. Esiin­ty­mi­siä ker­tyi muun mu­as­sa Por­voos­sa, Hel­sin­gis­sä, Es­poos­sa ja Mik­ke­lis­sä. Var­si­nais­ta mark­ki­noin­ti­ko­neis­toa yh­ty­een ym­pä­ril­le ei kos­kaan ra­ken­net­tu.

– Yleen­sä se on men­nyt niin, et­tä joku tun­tee jon­kun, joka ha­lu­aa jon­kun, ki­ta­ris­ti Jaak­ko Pit­kä­nen sa­noo.

Pus­ka­ra­dio hoi­ti keik­ka­myyn­nin, ja par­haim­mil­laan te­hok­kaas­ti. Por­voon Seu­ra­ho­viin saa­pui Hel­sin­gis­tä as­ti par­haim­mil­laan kak­si fa­ni­bus­se­ja.

–  Kä­sit­tääk­se­ni me ol­laan ai­na­kin ker­ran myy­ty Seu­ra­ho­vi täy­teen vuon­na 2010, Ky­tö­lä muis­te­lee.

Äänittäjä Marko "Puke" Kataja innostui Los Torpedosista niin paljon, että liittyi bändiin pitkäsoiton julkaisun jälkeen.

Marko Wahlström

Keik­ka­ra­hat ta­kai­sin mu­siik­kiin lu­ki­os­ti­pen­dei­nä

Los Tor­pe­do­sin toi­ses­sa tu­le­mi­ses­sa oli mu­ka­na myös aja­tus sii­tä, et­tei soit­ta­mi­ses­ta tar­vin­nut teh­dä it­sel­le ra­han­te­ko­vä­li­net­tä.

– Bän­din ym­pä­ril­le pe­rus­tet­tiin yh­dis­tys, jon­ne keik­ka­palk­ki­ot oh­jat­tiin. Ra­hoil­la ryh­dyt­tiin tu­ke­maan nuor­ten mu­siik­ki­har­ras­tus­ta. Vuo­sien var­rel­la on ja­et­tu 200–500 eu­ron Los Tor­pe­dos -rocks­ti­pen­de­jä sekä han­kit­tu kou­lul­le soit­ti­mia ja vah­vis­ti­mia, Is­mo Åg­ren ker­too.

Jos­kus lah­joi­tuk­set hoi­det­tiin Los Tor­pe­do­sin tyy­liin.

– Kun kou­lul­la tar­vit­tiin pa­rem­pia soit­ti­mia, toim­me mu­ka­nam­me uut­ta ka­lus­toa, mut­ta em­me ker­to­nut etu­kä­teen, et­tä ne oli tar­koi­tus jät­tää sin­ne, Ky­tö­lä sa­noo.

Seu­raa­val­la kou­lu­kei­kal­la muu­si­kot soit­ti­vat uu­sil­la soit­ti­mil­la, jois­sa oli­vat vie­lä hin­ta­la­put kiin­ni.

– Kei­kan jäl­keen piti kuu­lut­taa, et­tä tul­kaa ha­ke­maan nämä tei­dän bas­sot pois tääl­tä, Ky­tö­lä jat­kaa.

Nel­jäs­tä kap­pa­lees­ta tu­li­kin 16 bii­sin al­bu­mi

Vuon­na 2015 bän­di päät­ti teh­dä it­ses­tään py­sy­vän do­ku­men­tin. Suun­ni­tel­ma oli men­nä stu­di­oon ja ää­nit­tää nel­jä kap­pa­let­ta.

– Lop­pu­jen lo­puk­si le­vyl­le tuli 16 bii­siä, Jaak­ko Pit­kä­nen ker­too.

Ää­ni­tys­tä teh­tiin ju­han­nuk­sen tie­noil­la, kun stu­di­oai­kaa oli hy­vin saa­ta­vil­la. Ää­nit­tä­jä Mar­ko "Puke" Ka­ta­ja kan­nus­ti jat­ka­maan.

– Hän huu­si ko­pis­ta, et­tä an­ta­kaa men­nä vaan, hy­väl­tä kuu­los­taa, Jari Ky­tö­lä sa­noo.

Lo­pul­ta in­nos­tus tart­tui myös mie­heen ää­ni­tys­tis­kin ta­ka­na.

– Hän in­nos­tui niin pal­jon, et­tä läh­ti bän­diin mu­kaan, Ky­tö­lä jat­kaa.

Pit­kä­soit­to­al­bu­mi on tois­tai­sek­si yh­ty­een ai­noa ää­ni­te. Le­vyl­lä on myös omaa tuo­tan­toa.

Lon­too­seen kat­so­maan bän­de­jä, ja sa­mal­la la­val­le

Hau­hol­la pi­de­tyn kei­kan jäl­keen Los Tor­pe­do­sin jä­se­net al­koi­vat miet­tiä yh­teis­tä reis­sua Lon­too­seen. Aja­tus oli al­ku­jaan yk­sin­ker­tai­nen: läh­det­täi­siin pit­käk­si vii­kon­lo­puk­si kat­so­maan bän­de­jä.

Sit­ten suun­ni­tel­maan il­maan­tui pie­ni li­säys: mitä jos soi­tet­tai­siin siel­lä it­se­kin? Los Tor­pe­dos pää­tyi esiin­ty­mään Cam­de­nis­sa Fid­d­ler's El­bow -klu­bil­la, jol­la ovat esiin­ty­neet suo­ma­lai­sis­ta myös Apu­lan­ta ja Mic­ha­el Mon­roe.

Vuo­den 2012 reis­su oli po­ru­kal­le his­to­ri­al­li­nen jo en­nen en­sim­mäis­tä soin­tua.

– Ku­kaan meis­tä ei ol­lut täl­lä po­ru­kal­la teh­nyt kos­kaan edes yön yli keik­ka­reis­sua. Mie­tit­tiin, et­tä näin­kö­hän tul­laan kes­ke­näm­me toi­meen. Ihan hel­ve­tin haus­kaa oli, Jari Ky­tö­lä sa­noo.

Kan­sain­vä­lis­ty­mi­sel­le löy­tyi tie­tys­ti myös Los Tor­pe­do­sin ko­koi­nen tit­te­li. Yk­si bän­din lä­hi­pii­ris­tä ni­met­tiin ”ma­na­ger of in­ter­na­ti­o­nal af­fair­sik­si”.

Nyt teh­tä­vä­kent­tä on laa­je­ne­mas­sa.

– Kun näi­tä ul­ko­maan keik­ko­ja al­kaa ol­la niin pal­jon, piti pal­ka­ta toi­nen­kin "ma­na­ger of in­ter­na­ti­o­nal af­fairs", Vesa It­ko­nen nau­rah­taa.

Vesa Itkonen astui rumpusetin taakse tänä keväänä. – Minun pitää saada soittorutiinia taakse ennen keikkoja, hän sanoo.

Marko Wahlström

Mar­ras­kuus­sa Rans­kan Can­ne­siin

Seu­raa­va luku kir­joi­te­taan Rans­kan Can­ne­sis­sa. Keik­ka sai al­kun­sa jäl­leen ta­val­la, joka tun­tuu ole­van Los Tor­pe­do­sil­le tyy­pil­li­nen: joku tun­si jon­kun.

Rum­pa­li Vesa It­ko­nen viet­tää tal­vet Rans­kas­sa. Pai­kal­lis­ten tut­ta­vien kans­sa tuli erää­nä il­ta­na vii­me tal­ve­na puhe mu­sii­kis­ta, ja Yo­u­Tu­bes­ta lai­tet­tiin soi­maan pari Los Tor­pe­do­sin kap­pa­let­ta.

Naa­pu­rin rou­va in­nos­tui.

– Hän sa­noi, et­tä kyl­lä hän jär­jes­tää teil­le pai­kan. Niin sitä sit­ten alet­tiin puu­ha­ta.

So­pi­vaa esiin­ty­mis­paik­kaa et­sit­tiin ja lo­pul­ta löy­tyi rock-klubi Café Scène Pégo­mas.

– Yh­ty­een mu­kaan keik­kaa on mark­ki­noi­tu myös pai­kal­li­ses­ti ja Ri­vie­ran suo­ma­lai­syh­tei­sön kaut­ta, It­ko­nen ker­too.

Mai­nos on pää­ty­nyt jopa Can­ne­sin mat­kai­lu­toi­mis­toon.

– Täs­sä tu­lee pai­nei­ta, Ky­tö­lä nau­rah­taa.

En­nen pit­kän vii­kon­lo­pun Rans­kan-keik­kaa por­voo­lai­syh­ty­een voi bon­ga­ta lau­teil­ta ko­ti­kau­pun­gis­saan tu­le­va­na per­jan­tai­na. Keik­kaa on tu­ke­nut ra­hal­li­ses­ti Por­voo Bor­gå Rock & Blues Club -yh­dis­tys.

Set­ti­lis­ta on lä­hin­nä eh­do­tus

Rans­kaan läh­tee yh­tye, jon­ka mu­sii­kil­li­nen koti on vah­vas­ti 1970-lu­vun roc­kis­sa, vaik­ka vä­lil­lä voi lip­sah­taa 1960-lu­vul­le.

– Ab­bas­ta Zap­paan – ja kaik­kea sil­tä vä­lil­tä, Ans­si Ka­mu­la tii­vis­tää.

Oh­jel­mis­tos­sa on vuo­sien var­rel­la ol­lut niin ko­ti­mai­sia kuin ul­ko­mai­si­a­kin co­ver-kap­pa­lei­ta. Haas­tat­te­lus­sa vi­lah­te­le­vat Dire Straits, Wig­wam, El­vis Pres­ley, Tom Jo­nes, Be­at­les, Sweet, Slade ja Ab­ba.

Kap­pa­lei­ta on vuo­si­kym­men­ten mit­taan ker­ty­nyt mel­koi­nen mää­rä. Erään jä­se­nen las­ku­jen mu­kaan van­hoil­la soit­to­lis­toil­la on yh­teen­sä 115 eri kap­pa­let­ta.

– Ak­tii­vi­sem­min hal­lus­sa on täl­lä het­kel­lä ne­li­sen­kym­men­tä, Vesa It­ko­nen täy­den­tää.

Van­haan ai­kaan Los Tor­pe­do­sin set­ti­lis­taan ei ol­lut syy­tä suh­tau­tua lii­an va­ka­vas­ti.

– Mä ky­syin Jaa­kol­ta jos­kus kes­ken kei­kan, et­tä mik­si me teh­dään näi­tä bii­si­lis­to­ja, kun ne ei­vät kos­kaan pidä paik­kaan­sa, Ky­tö­lä sa­noo.

Ny­ky­ään lis­tas­sa eh­kä py­sy­tään hie­man pa­rem­min, sil­lä bän­di har­joit­te­lee sään­nöl­li­sen epä­sään­nöl­li­ses­ti.

– Ru­tii­ni ei ole enää ihan sil­lä ta­sol­la kuin sil­loin, kun tree­nat­tiin joka viik­ko. Yl­lä­tyk­se­nä lis­ta sil­ti tu­lee, Ky­tö­lä sa­noo ja saa muut hy­myi­le­mään.

»» Los Tor­pe­dos kei­kal­la Kei­das Cafés­sa (Van­ha 123, Kai­vo­ka­tu 37 B, Por­voo) per­jan­tai­na 23.10. kel­lo 21–23. Seu­raa­va keik­ka Café Scène Pégo­ma­sis­sa (2211 Rte de la Fène­rie, Can­nes, Rans­ka) per­jan­tai­na 20.11. kel­lo 19.30 al­ka­en.