Viikon kysymys
A-
A+
...todetaan osuvasti vanhassa laulussa. “Suomalainen terveydenhoito vaati keskustelua priorisoinnista. Kaikkia potilaita ei kyetä hoitamaan”, totesivat jo viime syksynä johtajalääkärit. Vastaavasti terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori Torkki painotti omassa puheenvuorossaan sitä, että “meidän ei pidä kysyä, pitääkö priorisoida, vaan miten priorisoidaan.”
Priorisointi tarkoittaa asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Se ei tarkoita hoidotta jättämistä, vaan tarkoituksenmukaisten hoitokeinojen valintaa. Valitettavasti pula hoitajista, lääkäreistä ja hyvinvointialueiden rahasta määrää jo sen, että kaikki hoitoa tarvitsevat eivät pääse yksinkertaisesti ajoissa hoitoon. Näiden resurssien puute johtaa siihen, että valitaan ketä/mitä hoidetaan ja millä perusteilla. Vai johtaako?
Tällöin eteen tulee arvovalinnat, eettiset ja moraaliset kysymykset mm. Ihmisarvosta, jokaisen ihmisen kunnioittamisesta, tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta. Jo perustuslakimme (19§) lähtee siitä, että “julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.” Se, mikä on riittävää, on valitettavasti tulkinnan varaista, eikä sitä ole lainsäädännöllisesti kovin tarkasti määritelty.
Nykytilanne voi olla ongelmallinen potilaiden oikeuksien, ammattilaisten oikeusturvan ja valvonnan kannalta. On hyvä päästä eroon ns. piilopriorisoinnista, jossa on epäselvää, kuka on vastuussa ja kuka tekee päätöksiä ja millä kriteereillä.
Avoin keskustelu on tarpeen tässäkin asiassa. Mitä julkisempaa ja läpinäkyvämpää priorisoinnista ja sen taustalla olevista arvoista ja kriteereistä saadaan, sitä varmemmin oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus toteutuu. Mutta mielestäni priorisointi ei saa perustua pelkkiin hoidon kustannuksiin tai ikään.
PIRKKO PARJANEN,
PORVOON JA HYVINVOINTIALUEEN TARKASTUSLAUTAKUNNAN VARAJÄSEN,
ALUE- JA KUNTAVAALIEHDOKAS (KD.),
PORVOO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot