Viikon kysymys
A-
A+
– Suuri yleisö assosioi dokumenttielokuvan usein televisiodokumenttiin tai realityyn. Elokuvateatterilevitykseen tehty dokumenttielokuva on erilainen teos ja taiteellisesti kunniahimoisempi, porvoolainen freelance-kuvaaja Teemu Liakka sanoo.
Marko Wahlström
PORVOO Porvoolainen elokuvaaja Teemu Liakka, 53, palkittiin Jussi-patsaalla kuvauksesta elokuvasta "Havumetsän lapset", joka sai parhaan dokumenttielokuvan palkinnon. Lisäksi hän sai yhdessä ohjaaja Virpi Suutarin kanssa 20 000 euron arvoisen Nordisk Film -palkinnon.
Millaiset olivat tunnelmasi palkintoja vastaanottaessasi?
– Se yllätti, että ylipäätään dokumenttielokuva nyt palkittiin. Harvinaista herkkua tämä on Jussi-palkinnon historiassa.
Olitko saanut aiemmin Jussi-palkintoa tai muita palkintoja?
– En ollut, mutta ehdolla olen ollut Tunturin tarina -elokuvasta. Elokuva voitti parisen kuukautta sitten European Wildlife Film Awards -kilpailun pääpalkinnon. Myös Havumetsän lapset on palkittu kansainvälisesti.
Kuinka tärkeänä näet palkinnon tekijälle?
– Arvostetulla Jussi-palkinnolla varsinkin on merkitystä, koska sillä on pitkä historia. Aina, kun saa henkilökohtaisen palkinnon kuvauksesta, tuntuu se erityiseltä. Kun elokuva saa mainetta, kunniaa ja palkintoja, se tuntuu myös upealta.
Mistä innostus kuvaamiseen alkoi?
– Kun sain ensimmäisen filmikameran (Cosina) lapsena asuessamme Afrikassa, jossa kuvasin kaikenlaisia villieläimiä safareilla. Siitä lähtien kuvallinen ilmaisu on kulkenut koko ajan mukanani. Järjestelmäkamera on edelleen käytössä, mutta vähäisemmällä nykyisin.
Kuinka kauan olet työskennellyt kuvaajana?
– 1990-luvun puolivälistä asti. Olen tehnyt elokuvien lisäksi televisiosarjoja, musiikkivideoita ja mainoselokuvia. Kuvaajan ammatti on siinä mielessä kiitollinen, että työtä voi varioida.
– Elokuva on väline, jolla voi vaikuttaa ihmisten tunteisiin. Ehkä sitä kautta sillä myös yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä yleiseen ilmapiiriin ja ihmisten hyvinvointiin, Teemu Liakka muistuttaa.
Marko Wahlström
Mikä tuntuu omimmalta genreltä?
– Elokuva, koska sen lopputulos on aina teos, johon voi käyttää enemmän aikaa ja vaivaa. Televisiosarjojen tekeminen on nykyisin hektistä ja nopeaa, mikä tuntuu enemmän suorittamiselta.
– Elokuvan tekemisessä pystyy olemaan suunnitelmallisempi, kun tehdään isompia visuaalisia juttuja sekä asioita pohditaan yhdessä ohjaajan ja työryhmän kanssa.
Liakka toivoo, että elokuvateos myös puhuttelee ja sillä on pitkä elämänkaari.
Kuvaaja Teemu Liakka koki voimaannuttavan tunteen seuratessaan Elokapina-nuorten taivalta reilu vuoden ajan.
Teemu Liakka
Mikä oli antoisinta palkitussa Havumetsän lapset -elokuvassa?
– Sitä oli ihana tehdä, sillä se tavallaan muutti omaa elämää. Seurasimme vähän reilu vuoden ajan Elokapina-ryhmän fiksuja nuoria, joiden mieletön yhteisöllisyys ja huomioonottavuus teki syvän vaikutuksen. Dokumenttia oli voimaannuttavaa tehdä.
– Kun maailma on tässä jamassa – on ilmastonmuutosta, ympäristöhuolia ja lajikatoa – tuntuu hienolta, että on tällaisia nuoria, jotka tarttuivat oikeasti asioihin ja alkoivat tehdä jotain aktiivisesti sen eteen, jotta saataisiin junaa käännettyä.
Liakka toivoo, että dokumenttielokuva näyttää julkisuudessa usein kielteisesti näyttäytyvän Elokapina-ryhmän toiminnan toisen puolen.
– Nuorten keskuudessa Elokapinassa viehättää yhteisöllisyys, joka puuttuu nyky-yhteiskunnasta aika lailla. Yhteiskunta muuttuu koko ajan entistä enemmän yksilökeskeiseksi, kun ihmiset eristäytyvät.
Palkitun ohjaaja Virpi Suutarin humaani metsäkertomus kuljettaa katsojansa lumoavalle luontomatkalle, joka alkaa vanhojen havupuiden suojasta.
Teemu Liakka
Mitä luonto ja ilmastonmuutos merkitsevät itsellesi?
– Kyllähän se on läsnä kaikessa, mitä teen ja varsinkin luontodokumenttien puolella. Ilmastonmuutos näkyy itselleni jokapäiväisenä asiana.
Mitä on seuraavaksi vireillä?
– Teemme ohjaaja Virpi Suutarin kanssa uutta elokuvaa, joka lähti liikkeelle raakku-casesta Kainuussa. Ajatus on laajentunut kainuulaisiin metsäkonekuskeihin, sillä se näyttää Havumetsän lapset -elokuvaan kolikon toisen puolen. Katsotaan mitä siitä tulee.
– Lisäksi tuottaja–ohjaaja Marko Röhrin kanssa on alkamassa Suon tarina -elokuvan tekeminen. Elokuva on jatkoa Järven tarina- ja Tunturin tarina -elokuville.
Havumetsän lapset -elokuva pöllyttää raikkaalla tavalla käsityksiämme metsistä ja niiden suojelusta.
Teemu Liakka
Mikä dokumentin tekemisessä kiehtoo?
– Dokumentit ovat aina pitkäaikaisia, jolloin myös niiden tarina kehittyy ja lähtee viemään mennessään. Alkuvaiheessa sitä ei voi tietää, mihin matka johtaa. Tuleva elokuva on parivuotinen projekti.
– Kun asiat muuttuvat, pitää pystyä tekemään luovia ratkaisuja. Dokumenttiryhmä (ohjaaja, kuvaaja, äänimies, valaisija ja kamera-assistentti) on myös ketterä tekemään isoja muutoksia verrattuna fiktion ison karavaaniin.
Mikä on unelmasi elokuvantekijänä?
– Se, että saisi tehdä sellaisia projekteja, jotka mahdollistavat vahvan visuaalisen maailman luonnin.
– Olisi hienoa saada jatkaa elokuvien tekemistä, sillä nyt Suomessa kuritetaan kulttuurialaa. Elokuvien rahoitukset ovat todella vaikeita tällä hetkellä. Toivottavasti suomalainen elokuva kuitenkin säilyy taidemuotona, vaikka hurjalta näyttää.
– Kurimus näkyy elokuva-alan arjessa, sillä projekteja on tosi vähän, elokuvantekijöitä on paljon työttömänä ja vuokraamot ovat helisemässä. Tällä hetkellä kukaan ei edes tiedä alan tulevaisuuden näkymistä.
Porvoolaiskuvaaja Teemu Liakka myöntää haastattelussa saaneensa olla etuoikeutetussa asemassa tehdä työtä laaja-alaisesti eri näkökulmista.
Marko Wahlström
Mikä on mieleenpainunein kuvaajakokemus urasi aikana?
– Siihen on vaikea vastata, koska niitä on ollut niin paljon. Olen ollut siitä etuoikeutetussa asemassa, että olen pystynyt tekemään kuvaajan työtä laaja-alaisesti eri kanteista ja olla mukana hyvin erilaisissa projekteissa.
– Tein jossain vaiheessa paljon vedenalaiskuvausta, jonka jälkeen lähdin tekemään luontokuvaajan polkua täysillä. On ollut hienoa saada häärätä sekä fiktion että dokumentin puolella.
Oletko kuvannut Porvoossa elokuvien materiaalia?
– Kyllä, lähes kaikissa dokumenttielokuvissa on jotain täällä kuvattua. Esimerkiksi Havumetsän lasten loppukohtaus on kuvattu Stensbölessä. Yritän aina saada luontoon ja luontomaisemaan liittyviä kuvauspaikkoja lähelle kotia.
Mitä kysyisit itseltäsi?
– Mitä pyörii juuri nyt mielessäsi tulevaan elokuvaprojektiisi liittyen? Se. milloin muuttolinnut tulevat ja missä järjestyksessä. Erityisesti minua kiehtoo kurki, joka on hyvin ilmeikäs ja liikekieli on upea, lähes kuin tanssia. Linnun asentoihin on helppo tuoda tunnetta.
FAKTA
Teemu Liakka
» Syntynyt Helsingissä vuonna 1972. Asunut Itä-Uudellamaalla – aiemmin Loviisan Koskenkylässä ja nyt Porvoossa – noin 20 vuotta.
» Työskentelee freelance-kuvaajana. Taidelukion jälkeen valmistui kuvaajaksi Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta 1990-luvun puolivälissä.
» Perheeseen kuuluvat vaimo, kuvataiteilija Nelli Nio sekä lapset Milja, 19 ja Molla, 16.
» Harrastaa maastopyöräilyä, padelia ja varjoliitoa sekä aiemmin sukellusta, joka on sittemmin jäänyt vedenalaiskuvauksen myötä.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot