Neu­ro­kir­jon tyt­tö­jen tun­nis­ta­mi­nen on osoit­tau­tu­nut usein asi­an­tun­ti­joil­le­kin vai­ke­ak­si. Tut­ki­mus­ten mu­kaan ty­töt saa­vat esim. au­tis­min­kir­jon di­ag­noo­sin n. kuu­si vuot­ta poi­kia myö­hem­min. Mo­net myö­hään di­ag­noo­sin saa­neis­ta ovat ker­to­neet elä­neen­sä pit­kään sel­lai­sen ko­ke­muk­sen kans­sa, et­tä ovat jo­ten­kin vi­al­li­sia tai vää­rän­lai­sia. Mm. au­tis­min­kir­jo, jo­hon ei ole saa­nut tu­kea ja ym­mär­rys­tä, al­tis­taa mie­len­ter­vey­den on­gel­mil­le. Au­tis­min­kir­jon kans­sa rin­nak­kain esiin­ty­vät ah­dis­tu­nei­suus- ja ma­sen­nus­di­ag­noo­sit ovat Suo­mes­sa voi­mak­kaas­sa kas­vus­sa - eri­tyi­ses­ti ty­töil­lä. Tut­ki­mus­ten mu­kaan 75 % ty­töis­tä, joil­la on adhd:sta joh­tu­via pul­mia, ei­vät ole saa­neet oi­kea-ai­kais­ta tu­kea. Au­tis­min­kir­jon tyt­tä­ren äi­ti­nä tyt­tö­jen neu­ro­kir­jon nä­ky­mät­tö­myys sär­kee sy­dän­tä­ni. Mi­ten pal­jon tus­kaa nämä asi­at tuot­ta­vat­kaan mo­nel­le lap­sel­le ja nuo­rel­le sekä hei­dän per­heel­leen.

Mik­si neu­ro­kir­jon ty­töt sit­ten ovat niin usein nä­ky­mät­tö­miä? Hei­dän haas­tei­taan ei usein­kaan tun­nis­te­ta kou­luis­sa lain­kaan en­nen kuin he lak­kaa­vat käy­mäs­tä kou­lua. Toi­saal­ta hei­dän neu­ro­kir­jon piir­teen­sä tul­ki­taan her­käs­ti mie­len­ter­vey­den pul­mik­si. Di­ag­nos­tiik­kak­ri­tee­rit neu­ro­kir­jon piir­teis­sä on teh­ty poi­kien käyt­täy­ty­mi­sen pe­rus­teel­la. Ty­töil­lä on voi­ma­kas­ta tai­pu­mus­ta ns. mas­kaa­mi­seen eli sii­hen, et­tä he mal­lin­ta­vat ja ko­pi­oi­vat muil­ta käyt­täy­ty­mis­ta­po­ja, ja näin ol­len hei­dän kir­jon piir­teen­sä jää­vät huo­mi­oi­mat­ta. Tyt­tö­jen kuor­mi­tus ja oi­rei­lu ei usein myös­kään näy ulos­päin vaan se kään­tyy si­sään­päin. Neu­ro­kir­jon tyt­tö­jen ris­ki jou­tua kiu­sa­tuk­si on myös voi­mak­kaas­ti ko­hol­la. Pit­kit­ty­nyt si­sään­päin kään­ty­vä kuo­mi­tus puo­les­taan joh­taa usein niin suu­reen ah­dis­tuk­seen, et­tä kou­lun­käy­mi­ses­tä tu­lee jos­sain vai­hees­sa mah­do­ton­ta.

Mitä pi­täi­si teh­dä pa­rem­min, et­tä nä­ky­mät­tö­mät ty­töt tu­le­vat nä­ky­vik­si? En­sin­nä­kin väi­tän, et­tä jo­kai­sen opet­ta­jan (ei vain eri­tyi­so­pet­ta­jan) kou­lu­tuk­seen pi­täi­si si­säl­tyä tie­toa niin neu­ro­kir­jon piir­teis­tä kuin op­pi­mis­vai­keuk­sis­ta. Oma­na opis­ke­lu­ai­ka­na­ni kou­lu­tus neu­ro­kir­jon piir­teis­tä tai op­pi­mis­vai­keuk­sis­ta oli vä­häis­tä mil­tei ole­ma­ton­ta. Täy­den­nys­kou­lu­tuk­sen tar­ve lie­nee suu­ri. Kun meil­lä on tie­toa ja ym­mär­rys­tä voim­me tu­kea hel­pom­min kai­ken­lais­ten las­ten ja nuor­ten op­pi­mis­ta ja kou­lun­käyn­tiä.

Kun van­hem­man huo­li lap­ses­ta he­rää, on syy­tä kuun­nal­la näi­tä huo­lia, ei­kä mi­tä­töi­dä nii­tä sa­no­mal­la, et­tä kou­lus­sa ei näy on­gel­mia. Kun neu­ro­kir­jon per­hei­tä on kuul­tu, on tul­lut esil­le, et­tä hei­dän nä­kö­kul­mas­taan pal­ve­lut ovat vai­ke­as­ti saa­vu­tet­ta­vis­sa, pirs­ta­lai­sia ja epä­ta­sa­laa­tui­sia. Usein per­heet ko­ke­vat et­tei­vät tule koh­da­tuik­si ja ym­mär­re­tyik­si.

Meil­lä ei ole va­raa me­net­tää yhään las­ta tai nuor­ta. Tar­vi­taan­kin neu­ro­kir­jon stra­te­gia, jon­ka avul­la py­rim­me ta­kaa­maan jo­kai­sel­la neu­ro­kir­jon lap­sel­le, su­ku­puo­les­ta riip­pu­mat­ta, mah­dol­li­sim­man eh­jän pal­ve­lu­po­lun. Li­säk­si tar­vi­taan li­sää tie­toa ja osaa­mis­ta, niin et­tä kas­va­tuk­sen am­mat­ti­lai­set var­hais­kas­va­tuk­ses­sa ja kou­luis­sa osaa­vat en­tis­tä­kin pa­rem­min huo­mi­oi­da las­ten mo­ni­nai­suut­ta. Riit­tä­vän pie­net ryh­mä­koot ja toi­mi­va eri­tyi­so­pe­tus ja näi­den riit­tä­vä re­sur­soin­ti ta­kaa myös jo­kai­sel­le lap­sel­le tär­ke­än näh­dyk­si tu­le­mi­sen ko­ke­muk­sen.

SAN­NA PAU­LII­NA KI­VI­NE­VA