Olen it­se sel­lai­nen ih­mi­nen, joka stres­saa ko­keis­ta pal­jon. Vaik­ka stres­si ei vai­ku­ta omaan suo­ris­tuk­see­ni ko­keen ai­ka­na tie­dän mo­nia ke­hen se vai­kut­taa. Suo­ri­tus­ky­vyn hei­ken­ty­mi­nen tar­koit­taa sa­maa kuin ar­vo­sa­nan las­ke­mi­nen. Tä­män ta­kia esi­tän mie­li­pi­tee­ni, Mik­si to­dis­tuk­seen tu­le­va nu­me­ro on suo­ra kes­ki­ar­vo ko­keis­ta?

Moni opet­ta­ja ar­vi­oi nuo­ret pel­kil­lä ko­keil­la. He las­ke­vat ko­kei­den kes­ki­ar­von. Tä­män jäl­keen he miet­ti­vät tun­ti­ak­tii­vi­suut­ta ja sitä, kuin­ka pal­jon se vai­kut­taa tu­le­vaan ar­vo­sa­naan. Tämä on vää­rin. Joku voi ol­la tun­nil­la to­del­la hyvä, ta­ju­aa jo­kai­sen asi­an ja vie­lä enem­män­kin. Kun koe saa­daan naa­man eteen, kaik­ki tie­to hä­vi­ää. Yh­täk­kiä kir­joi­tat il­mas­ton­muu­tok­ses­ta ma­te­ma­tii­kan ko­kee­seen. Mon­ta ker­taa opet­ta­jat ovat sa­no­neet en­nen ko­et­ta luo­kal­lem­me, et­tä äl­kää stres­sat­ko ja miet­ti­kää mitä vas­taat­te ko­kee­seen, sil­lä joku on ai­kai­sem­min vas­tan­nut ihan mitä sat­tuu. Help­po­a­han se on opet­ta­jien sa­noa meil­le, sil­lä heil­lä ei ole suo­ri­tus pai­nei­ta. It­se mie­tin, mitä ko­to­na sa­no­taan tai mitä to­dis­tuk­seen tu­le­val­le nu­me­rol­le käy, jos tämä koe ei on­nis­tu.

Ul­koa opis­ke­lu on osal­le huo­no tapa opis­kel­la. Vaik­ka tun­neil­la kuin­ka kuun­nel­tai­siin­kin ja koi­te­taan ym­mär­tää asi­at, ei mie­leen jää mi­tään. Ko­kees­sa ai­vot ovat yh­tä tyh­jät kuin Sa­ha­ran aa­vik­ko ja näyt­tö jää täl­löin vä­häi­sek­si. Pa­rin päi­vän ku­lut­tua Wil­maa kat­so­es­sa huo­maat saa­nee­si ko­kees­ta 6-.

Huo­no nu­me­ro pel­käs­tään sen seu­rauk­se­na, et­tä et ole hyvä op­pi­maan asi­oi­ta ul­koa. Ar­vo­sa­na vai­kut­taa kes­ki­ar­voo­si suu­res­ti ja to­dis­tuk­sen ar­vo­sa­na saat­taa tip­pua. Taas yk­si sel­lai­nen syy, mik­si opet­ta­jien täy­tyy huo­mi­oi­da nu­me­rois­sa muu­ta­kin kuin pel­käs­tään nuo­rien kes­ki­ar­vot. Ko­kei­den kes­ki­ar­vo ei ker­ro kaik­kea osaa­mis­ta ja sil­ti opet­ta­jat te­ke­vät niin, jot­ta he pää­si­si­vät hel­pom­mal­la.

Lin­na­jo­en kou­lu on mää­ri­tel­lyt ko­kei­den mak­si­mi­mää­räk­si kol­me per. viik­ko. Tämä kos­kee iso­ja ko­kei­ta, mut­ta ei eri­lai­sia tes­te­jä ja sa­na­ko­kei­ta. Var­sin­kin ylä­as­teel­la vii­kois­ta voi tul­la kii­rei­siä ko­kei­den ta­kia. Tämä tar­koit­taa jat­ku­vaa stres­siä ja ah­dis­tus­ta, joka vai­kut­taa taas ker­ran ko­e­suo­ri­tuk­seen. Vaik­ka kol­me ko­et­ta vii­kos­sa ei ole pal­joa, voi se vai­kut­taa ko­ea­lu­een muis­ta­mi­seen ja osaa­mi­seen. Ei­kä ih­mi­nen ker­keä kaik­kea opis­kel­la. Kuu­lu­han meil­lä muu­ta­kin elä­mää ol­la. Kii­reis­ten viik­ko­jen seu­rauk­se­na voi taas ker­ran ol­la yl­lä­tys yl­lä­tys, huo­no ar­vo­sa­na. Ja mi­hin tämä taas vai­kut­taa, kes­ki­ar­voon. Li­sää syi­tä sil­le mik­si kes­ki­ar­vo suo­raan to­dis­tuk­seen on epä­rei­lua toi­min­taa mei­tä koh­taan.

Jot­kut saat­tai­si­vat sa­noa, et­tä tä­män seu­rauk­se­na opet­ta­jil­le tu­li­si vain li­sää työ­tä ja mi­ten hei­dän pi­täi­si sit­ten nuo­ret ar­vi­oi­da. Ja kyl­lä, tämä pi­tää paik­kaan­sa, mut­ta se­hän on opet­ta­jien työ­tä ar­vi­oi­da mei­dät ei­kä sii­nä tule pal­joa li­sä­taak­kaa, kun he miet­ti­vät ovat­ko nuo­ret osal­lis­tu­neet tun­neil­la. Ar­vi­oin­ti käy hel­pos­ti. Kes­ki­ar­vol­la ei ole niin suur­ta pai­no­ar­voa kuin esi­mer­kik­si tun­ti­ak­tii­vi­suu­del­la ja sil­lä, mi­ten hy­vin läk­syt on teh­ty ja kuin­ka usein. Näin ko­keet ei­vät ole ai­noa tapa mil­lä nuo­ret saa­vat nu­me­ron to­dis­tuk­seen. Tämä on myös rei­lum­paa mei­tä koh­taan.

Jos tämä kaik­ki ta­pah­tui­si, voi­si nuor­ten kou­lu­me­nes­tys ja mah­dol­li­suus pääs­tä unel­ma­kou­luun kas­vaa. Rat­kai­su asi­aan ei ole vai­kea, kal­lis ei­kä edes pal­joa ai­kaa vie­vä, jo­ten mi­ten oli­si, jos tämä toi­min­ta­ta­pa otet­tai­siin käyt­töön ja koh­del­laan mei­tä oi­keu­den­mu­kai­ses­ti.

KAR­LA PAR­VI­AI­NEN