Viikon kysymys
A-
A+
Kuvituskuva.
Mika Laine
Rakennusvalvonta on ollut viime aikoina otsikoissa. Kaupungin ylin johto, lautakunta ja poliitikot selvittävät mm. asiakastyytyväisyyttä. Uusi kaupunginjohtaja paikkaa muiden tekemisiä. Monet tahot kuluttavat aikaa ja energiaa. Mutta nyt ei huomata kuka nykyisen pitkään jatkuneen tilanteen on saanut aikaan.
On palattava 2018-2020 aikavälin paikkeille, jotta nykyisen rakennusvalvonnan ongelmat ymmärrettäisiin. Tällöin kaupunkikehitys oli apulaiskaupunginjohtajan (akj) alaisuudessa. Tuolloin edellinen pitkäaikainen rakennusvalvontapäällikkö oli vaihtanut työpaikkaa. Oli valittava uusi tilalle.
Tilanne oli haastava, sillä samanaikaisesti kolme ammattitaitoista rakennustarkastajaa oli jäämässä eläkkeelle. Työyhteisössä oli heidän lisäksi neljä rakennustarkastajaa. Henkilöstö oli yksimielisesti kannattamassa yhtä heistä valittavaksi uudeksi päälliköksi. Akj:tä mentoroitiin myös asiasta perillä olevista ammattitaitoisilta tahoilta valitsemaan henkilöstöstä uusi päällikkö, sillä muuten on vaarana henkilöstön lähteminen muualle töihin.
Neuvoista huolimatta akj kuitenkin valitsi ulkoisesti uuden päällikön. Tapahtui juuri ennustetusti. Luonnollisesti eläkkeelle siirtyi kaksi tarkastajaa (yli 20 vuotta työsuhteiset), mutta lisäksi kolmas aikaisti lähtöään. Yksi tarkastajista siirtyi Vantaalle, kaksi Keravalle ja kolmas jonnekin muualle. Yhteensä siis 6 tarkastajaa siirtyi pois.
Valtava tietotaito, alueiden olosuhteiden tuntemus ja verkosto muihin yksikköihin katosi saman aikaisesti. Rakentamisessa oli noususuhdanne, joka Porvoossa pysähtyi pahimmillaan kuuden kuukauden, tai pitempiin lupakäsittelyihin. Uusia rakennustarkastajia saatiin heikosti rekrytoitua ja vaihtuvuus on jatkunut näihin päiviin asti. Ei voida sivuuttaa tosiasiaa, ettei akj ymmärtänyt rakennusvalvonnan henkilöresurssitarvetta vaativassa tilanteessa. Pelkästään eläköityvien lähteminen oli vaikeata korvata uusilla tarkastajilla, puhumattakaan irtisanoutuvista. Ylin johto oli vastannut yksiköstä tuolloin jo yli kymmenen vuotta mutta ei tuntenut työtehtävien moninaisuutta, vaativuutta sekä vaikutusta koko kunnan kehittymiseen sekä talouteen.
Porvoossa on ihmetelty miksi kaupungin väkiluku ei kasva ennakoidusti, sillä tutkijoiden mukaan Porvoon elinvoimaa ei voida sössiä. Kaupunki ja talous ei kasva lapsiperheiden rakentaessa talonsa muualle tai kerrostalon rakentamispäätöksen peruuntuessa. Toinen varteenotettava syy on ettei, uusia asuinalueita rakenneta riittävän hyvillä palveluilla varustettuna. Uudet muuttajat ovat vaativia ja kilpailu naapurikuntien välillä on jatkuvaa. Esimerkiksi kaupunki-infra suunnittelee Kevätlaaksonniityssä kadut, mutta nyt jo lähes 10 vuotta ikäinen asuinalue on ilman leikkipuistoa. Samoin puuttuu puistokäytäväyhteys Omenatarhalle ja sieltä Humlaan. Johto- ja asennekysymys.
Kaupunginjohtaja Ujulan mielestä akj:n olisi pitänyt siirtyä johtamaan alaisiaan Kunnantalolle. Hänelle alettiinkin kunnostamaan toimistotilaa. Muutto siihen kesti lähes kaksi vuotta. Kaupungissa käynnistettiinkin nelisen vuotta sitten iso organisaatiouudistus. Kaupunkikehitys siirtyi koulutetun arkkitehdin alaisuuteen. Perustettiin uusi elinvoiman toimiala akj:n alaisuutteen. Verrattuna muihin kuntiin, elinvoiman toimialasta tehtiin kummallinen silppusäkkiorganisaatio. Elinvoima on lähinnä henkistä. Vaikuttaakin sen perustetuksi vetäjäänsä varten. Ei niinkään toiminnallisesti koko kaupunkia hyödyntäväksi.
Tuolloisen kaupunkikehityksen yli kymmenen vuoden saavutukset jäivät vähäisiksi. Epäonnistunut keskustan ja torin kehittämättömyys sekä näivettäminen, huonot talviauraukset, Taidetehtaan vuosikausien miljoonien tappiot, kaupungin varikkojen uudistamisen tekemättömyys, Citymarketin sijoitus liikenteellisesti solmukohtaan ja väärään maisemaan sekä Toukovuoren paikoitusongelmat.
MIKKO KAUNISTO,
PORVOO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot