So­si­aa­li­nen me­dia on ny­ky­ään kiin­teä osa ar­kea. Se yh­dis­tää ih­mi­siä, tar­jo­aa tie­don ja viih­teen vir­taa sekä an­taa mah­dol­li­suu­den il­mais­ta it­se­ään ta­voil­la, jot­ka oli­vat vie­lä pari vuo­si­kym­men­tä sit­ten mah­dot­to­mia. Mo­nil­le some tuo iloa ja yh­tei­söl­li­syy­den tun­net­ta - eten­kin niil­le, jot­ka ko­ke­vat yk­si­näi­syyt­tä tai kai­paa­vat ver­tais­tu­kea.

Esi­mer­kik­si van­hem­mat ih­mi­set tai har­vi­nai­sis­ta sai­rauk­sis­ta kär­si­vät voi­vat löy­tää so­si­aa­li­ses­ta me­di­as­ta ver­tais­tu­kea, jon­ka löy­tä­mi­nen oli­si muu­ten lä­hes mah­do­ton­ta. Nuo­ret puo­les­taan saa­vat so­men kaut­ta mah­dol­li­suu­den ra­ken­taa iden­ti­teet­ti­ään, seu­ra­ta tren­de­jä ja ol­la yh­tey­des­sä ka­ve­rei­hin­sa lä­hes re­aa­li­a­jas­sa.

Hyö­dyis­tä huo­li­mat­ta so­men su­den­kuo­pat ovat to­del­li­sia. Some voi vää­ris­tää to­del­li­suut­ta: se esit­tää usein vain kiil­lo­te­tun pin­nan, mikä voi syn­nyt­tää riit­tä­mät­tö­myy­den tun­tei­ta ja pa­him­mil­laan joh­taa mie­len­ter­vey­son­gel­miin. Li­säk­si vi­ha­pu­he, va­leu­u­ti­set ja riip­pu­vuut­ta ai­heut­ta­va käyt­tö voi­vat muut­taa so­mes­ta hy­vin­voin­tia hei­ken­tä­vän te­ki­jän.

So­mes­sa kan­nat­taa siis ol­la tark­ka­na. On tär­ke­ää osa­ta ky­see­na­lais­taa nä­ke­män­sä, ra­ja­ta omaa ruu­tu­ai­kaa ja suo­ja­ta yk­si­tyi­syyt­tään. Kun nämä asi­at ovat kun­nos­sa, voi so­si­aa­li­ses­ta me­di­as­ta to­del­la saa­da pal­jon ir­ti – iloa, seu­raa ja tun­net­ta sii­tä, et­tei ole yk­sin.

Eri­tyi­ses­ti niil­le, jot­ka ko­ke­vat yk­si­näi­syyt­tä, some voi ol­la hen­ki­rei­kä. Tie­toi­nen ja kriit­ti­nen käyt­tö mah­dol­lis­taa sen, et­tä tämä di­gi­taa­li­nen maa­il­ma toi­mii par­haim­mil­laan ik­ku­na­na ulos, yh­teyk­siin ja yh­tei­söi­hin. So­si­aa­li­nen me­dia ei kor­vaa ai­to­ja ih­mis­kon­tak­te­ja, mut­ta se voi täy­den­tää nii­tä mer­ki­tyk­sel­li­sel­lä ta­val­la.

AKU ERO­NEN,
MYRS­KY­LÄ