LA­PIN­JÄR­VI La­pin­jär­vi-Kos­ken­ky­lä-Lo­vii­sa-Val­ko-Lil­jen­dal... noin 70 ki­lo­met­riä. Ke­sän var­ma merk­ki on se, et­tä puu­tar­ha­y­rit­tä­jä Rob­be Jor­das se siel­lä men­nä vii­let­tää suk­sil­la pit­kin Lo­vii­san reu­na­mia ai­na Val­koon as­ti.

Suk­sien al­la on tie­ten­kin rul­lat, toi­sin kuin tal­vel­la, jol­loin Rob­be pai­ne­lee suk­sil­laan Va­sa­lop­pe­tis­sa ja muis­sa Eu­roo­pan mais­sa hiih­to­ta­pah­tu­mis­sa. Yrit­tä­jän on huo­leh­dit­ta­va kun­nos­taan, jot­ta jak­saa pai­naa läpi vuo­den il­man sen kum­mem­pia lo­mia, jos ei nyt pa­rin päi­vän ir­ti­ot­to­ja las­ke­ta.

– Ke­säl­lä hiih­tä­jä teh­dään! Rob­be nau­raa.

Ke­säl­lä teh­dään toki pal­jon muu­ta­kin, ai­na­kin Rob­bes Lil­la Träd­går­din kas­vi­huo­neis­sa La­pin­jär­ven ava­ris­sa mai­se­mis­sa. Tääl­tä ”kes­kel­tä ei mi­tään” läh­tee päi­vit­täin val­ta­vat mää­rät vih­re­ää tuo­ret­ta syö­tä­vää kaik­ki­al­le Suo­meen, mut­ta myös Tuk­hol­maan as­ti.

Rob­be las­kes­ke­lee, et­tä päi­vit­täin mat­kaan läh­tee noin 30 – 50 000 pak­kaus­ta, jot­ka lo­pul­ta pää­ty­vät suo­ma­lais­ten, mut­ta myös ruot­sa­lais­ten ruo­ka­pöy­tään. Re­kal­li­nen vih­re­ää herk­kua, tai enem­män­kin.

– Suo­mes­sa ol­laan Ruot­sia ja mui­ta Poh­jois­mai­ta pal­jon edel­lä yrt­ti-, sa­laat­ti- ja ver­so­vil­je­lys­sä. Koh­tuu­i­so osa tuo­tan­nos­ta me­nee Tuk­hol­man seu­dul­le, sil­lä olem­me teh­neet yh­teis­työ­tä jo 15 vuot­ta, Rob­be ker­too.

Hän huo­maut­taa, et­tä vi­han­nes­tuo­tan­nos­sa, ku­ten kurk­ku­jen, sa­laa­tin ja to­maa­tin kas­vat­ta­mi­ses­sa Suo­mi on pin­ta-alaan suh­teu­tet­tu­na maa­il­man yk­kö­nen.

– Meil­lä on val­ta­vas­ti kas­vi­huo­ne­vil­je­ly­o­saa­mis­ta. Kun­pa po­lii­ti­kot­kin ym­mär­täi­si­vät, et­tä suo­ma­lai­nen puu­tar­ha­vil­je­ly­tai­to on var­tee­no­tet­ta­va vien­ti­tuo­te.

Robert Jordas kehittää koko ajan viljelmiään ja miettii sopivia tuotteita.

Reija Kokkola

Sa­no­taan, et­tä sii­nä voi käy­dä has­sus­ti, kun lait­taa en­si ker­taa kä­det mul­taan. Voi saa­da eli­ni­käi­sen pis­tok­sen, rak­kau­den kas­vei­hin ja kuk­kiin. Jos Rob­be ei oli­si­kaan var­si­nais­ta pis­tos­ta saa­nut, niin ai­na­kin ve­ren­pe­rin­tö­nä kas­vien vil­je­ly on hä­nel­le tul­lut.

Hä­nen su­kun­sa vil­je­li maa­ta Lind­kos­kel­la jo 1600-lu­vul­la. Ny­ky­päi­vän tek­no­lo­gi­an avul­la Rob­be on kas­vat­ta­nut omia kas­vi­huo­nei­taan mää­rä­tie­toi­ses­ti pär­jä­ten mo­nen myl­ler­ryk­sen kes­kel­lä. Vil­je­ly on siis sel­väs­ti­kin ve­ris­sä. Mut­ta mitä tit­te­liä Rob­bes­ta oi­kein tu­li­si käyt­tää? Puu­tar­hu­ri, yrit­tä­jä, vil­je­li­jä, näyt­te­li­jä tai ken­ties yli­puu­tar­ha­mes­ta­ri?

– Olen vä­hän kaik­kea ai­na eri ti­lan­teis­sa. Näyt­te­li­jä oli­sin kaik­kein mie­lui­ten. Eh­kä ylei­sim­min olen kui­ten­kin puu­tar­hu­ri, Rob­be poh­tii.

Robert Jordas kiertää kasvihuoneissaan päivittäin. Valoa säädellään tuplaverhoilla.

Reija Kokkola

Vuon­na 2008 hän aloit­ti 2 000 ne­li­ön kas­vi­huo­neel­la, mut­ta nyt eri­lai­sia kas­ve­ja vi­he­ri­öi jo toi­ses­sa­kin, 6 000 ne­li­ön kas­vi­huo­nees­sa. Ver­ti­kaa­li­vil­je­lyn an­si­ois­ta tuo­tan­to­ka­pa­si­teet­ti on kas­va­nut huo­mat­ta­vas­ti, ja sa­mal­la vä­hän kuin ih­meen kau­pal­la, myös tuot­tei­den maku ja laa­tu ovat kuu­le­ma pa­ran­tu­neet. Rob­bel­le on ol­lut tär­ke­ää säi­lyt­tää ”pie­nen puu­tar­han maku”.

– Vaik­ka kas­vi­huo­neis­sa on val­ta­vas­ti au­to­ma­tiik­kaa ny­ky­tek­no­lo­gi­an an­si­ois­ta, ei mi­kään kor­vaa ih­mis­tä. Meil­lä on noin 30 työn­te­ki­jää läpi vuo­den, jot­ka kyl­vä­vät, is­tut­ta­vat ja pak­kaa­vat, Rob­be ker­too.

Va­li­tet­ta­vas­ti puu­tar­ha-ala ei hou­kut­te­le nuo­ria, kos­ka ky­sees­sä on ma­ta­la­palk­ka-ala. Toi­saal­ta työ­o­lo­suh­teet ovat miel­lyt­tä­vät, ei­kä työ ole ras­kas­ta. Työ­a­jat ovat sään­nöl­li­set, ja työ­nan­ta­ja va­kaa. Vaik­ka Rob­be on in­nois­saan huip­puun vi­ri­te­tys­tä kas­vi­huo­ne­tek­no­lo­gi­as­ta, ja­lat ovat yhä tu­ke­vas­ti juur­tu­nei­na mul­taan. Tek­no­lo­gia on hyvä ren­ki, mut­ta huo­no isän­tä.

– Tek­no­lo­gia on hyvä apu, mut­ta se ei kor­vaa ih­mis­tä, hän pai­not­taa.

Robert Jordas kiertää kasvihuoneissaan päivittäin. Valoa säädellään tuplaverhoilla.

Reija Kokkola

Tie­to­ko­ne­tek­no­lo­gia aut­taa vil­je­li­jää muun mu­as­sa ker­to­mal­la ajan­ta­sai­ses­ti va­lon mää­räs­tä. Sta­tis­tiik­kaa seu­ra­taan koko ajan, ja sen mu­kaan kas­vi­huo­nei­ta tuu­le­te­taan, var­jos­te­taan, li­sä­tään va­loa ja tark­kail­laan ener­gi­an ku­lu­tus­ta. Kes­tä­vä vil­je­le­mi­nen tar­koit­taa luon­non hy­väk­si toi­mi­mis­ta, mut­ta kes­tä­vää täy­tyy ol­la myös vil­je­li­jän lii­ke­toi­min­ta, jot­ta hom­ma pyö­ri­si.

– Olen myyn­ti- ja mark­ki­noin­ti­mies, mut­ta sel­väs­ti myös in­si­nöö­ri, Rob­be ku­vai­lee vil­je­li­jäl­tä vaa­dit­ta­via omi­nai­suuk­sia.

Rob­bes Lil­la Träd­går­dis­sa on siir­ryt­ty ener­gi­a­te­hok­kaa­seen led-va­lo­vil­je­lyyn ja 300 ki­lo­wa­tin au­rin­ko­voi­ma­la tuot­taa ke­sä­ai­ka­na säh­köä, ja huk­ka­läm­pö­kin hyö­dyn­ne­tään. Luon­to on kui­ten­kin se, mikä he­rät­tää ih­mi­set ja kas­vit ke­väi­sin eloon. Valo. Se on kaik­kein tär­kein­tä.

– Tänä vuon­na va­loi­suus al­koi li­sään­tyä jo hel­mi­kuus­sa. Meil­lä kii­rei­sin ai­ka al­kaa yleen­sä pää­si­äi­sen paik­keil­la. Au­rin­gon­sä­tei­den mu­kaan kas­vi­huo­neet­kin elä­vät, Rob­be to­te­aa.

Syk­syl­lä Rob­ben puu­tar­haa tul­laan ni­mit­tä­mään Lit­t­le Gar­de­nik­si, kun la­pin­jär­ve­läis­tä tie­to­tai­toa hyö­dyn­ne­tään Flo­ri­das­sa as­ti.

– Olen osak­kaa­na ra­ken­teil­la ole­vas­sa kas­vi­huo­nees­sa USA:ssa, Rob­be hy­myi­lee.

REI­JA KOK­KO­LA
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi

ROB­BEN PIK­KU PUU­TAR­HA
» Pe­rus­tet­tu vuon­na 2002.
» Vil­je­lee yli 40 sa­laat­ti-, yrt­ti- ja itu­la­ji­ket­ta.
» Kä­sit­tää 15 000 ne­li­ö­met­ri­sen alu­een vil­je­lys­maa­ta ko­ti­ti­lal­la Lind­kos­kel­la.
» Työl­lis­tää noin 30 hen­ki­löä.
» Toi­mit­taa 30 000 tuo­re­tuo­tet­ta sekä ra­vin­to­la­keit­ti­öi­hin et­tä ruo­ka­kaup­poi­hin joka päi­vä.
» Läh­de. rob­bes.fi