Suo­men ta­lous­ti­lan­ne on ol­lut pit­kään vai­kea, ja epä­var­muus nä­kyy niin val­ti­on bud­je­tis­sa kuin ta­val­lis­ten ih­mis­ten ar­jes­sa. Tämä ko­ros­tuu mo­nel­la juu­ri jou­lun ai­kaan. Sik­si on tär­ke­ää py­säh­tyä miet­ti­mään, mi­hin ra­ham­me lo­pul­ta vir­taa­vat. Vuon­na 2024 suo­ma­lai­set käyt­ti­vät jou­lun­viet­toon kes­ki­mää­rin 560 eu­roa, jois­ta noin 350 eu­roa ku­lui lah­joi­hin. Lu­ku­ja ei tar­vit­se kau­aa pyö­ri­tel­lä ym­mär­tääk­seen, et­tä jou­lu on ta­lou­del­li­ses­ti poik­keuk­sel­li­sen mer­kit­tä­vä ajan­koh­ta.

Hy­vin­voin­ti­a­lu­euu­dis­tuk­sen ta­voit­tee­na on pal­ve­lu­jen ke­hit­tä­mi­nen. An­net­tu ai­ka­tau­lu on ol­lut lii­an tiuk­ka. La­ki­sää­tei­set vel­voit­teet ovat ris­ti­rii­das­sa pal­ve­lu­tar­pei­den ja ra­hoi­tuk­sen kans­sa. Li­säk­si val­ta­kun­nal­li­set mil­jar­di­luo­kan sääs­tö­ta­voit­teet pa­kot­ta­vat alu­eet no­pei­siin so­peu­tuk­siin.

Ikäih­mis­ten pal­ve­lu­a­su­mi­ses­ta sääs­tä­mi­ses­sä ei huo­mi­oi­da riit­tä­väs­ti hil­jais­ta, mut­ta mer­kit­tä­vää pa­nos­ta. Jok­seen­kin ta­lou­del­li­ses­ti, mut­ta eri­tyi­ses­ti toi­min­nal­li­ses­ti mer­kit­tä­vä asia on ikäih­mis­ten hoi­van rin­nal­la to­teu­tu­va va­paa­eh­tois­toi­min­ta. Tätä to­teut­ta­vat omai­set, lä­hei­set ja pai­kal­li­set yh­tei­söt, jot­ka käy­vät pyy­teet­tö­mäs­ti pal­ve­lu­ta­lois­sa mm. syöt­tä­mäs­sä, ul­koi­lut­ta­mas­sa ja vir­kis­tä­mäs­sä asuk­kai­ta. Va­paa­eh­toi­set yl­lä­pi­tä­vät asuk­kai­den toi­min­ta­ky­kyä ja mie­len hy­vin­voin­tia, vä­hen­tä­en fyy­si­siä avun­tar­pei­ta ja ky­vyk­kyyk­siä. Kun asuk­kaat saa­vat tätä mak­su­ton­ta ja kii­ree­tön­tä hyö­tyä, am­ma­til­li­sen hen­ki­lö­kun­nan tar­ve vä­he­nee.

Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een alu­e­hal­li­tus kä­sit­te­lee 11.12. tuot­ta­vuu­soh­jel­maa, jon­ka ta­voit­tee­na on saa­vut­taa 39 mil­joo­nan eu­ron sääs­töt vuo­teen 2029 men­nes­sä. Sääs­tö­jä ha­e­taan ra­ken­teel­li­sil­la muu­tok­sil­la ja pal­ve­lu­ver­kon kar­si­mi­sel­la. As­ko­lan koh­dal­la sekä ter­veys­pal­ve­lut et­tä ikään­ty­nei­den pal­ve­lu­a­su­mi­nen ai­o­taan ko­ko­naan lak­kaut­taa. Mut­ta mitä tämä tar­koit­taa As­ko­lal­le – kun­nal­le, joka kas­vaa ja ke­hit­tyy?

Nyt näyt­tää sil­tä. Lii­kun­ta­kes­kuk­seen on suun­ni­tel­tu kun­toi­lu­a­lue. Ko­kon­hal­lin kal­tais­ta kun­to­sa­lia ei tule, eh­kä kau­pal­li­nen toi­mi­ja - ti­laa sil­le 100 m2? Ny­kyi­nen sali 178,5 m2 on pie­ni vs. kä­vi­jä­mää­rä - tup­lat­ta­va n. 500 m2. Sa­li­lait­teet tä­hän n. 100–250 k€. Ker­ta­si­joi­tus mak­saa it­sen­sä ta­kai­sin hy­vin­voin­ti­na sekä työ- et­tä toi­min­ta­ky­ky­nä.

Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­e­joh­ta­ja Max Lön­nq­vist ker­toi muu­ta­mia koh­tia sii­tä, mi­ten alue ai­koo tait­taa toi­min­ta­ku­lu­jen­sa ne­ga­tii­vi­sen kier­teen. Sii­tä ker­to­va Tuot­ta­vuu­soh­jel­ma 2.0. jul­kais­taan pi­ak­koin (Um 2.12.).

Hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den krii­si­kes­kus­te­lus­sa tun­tuu unoh­tu­neen, mik­si uu­dis­tus teh­tiin. Pal­ve­lut piti tur­va­ta ta­sa­puo­li­ses­ti ja ra­ken­taa jär­jes­tel­mä, joka ei kaa­du yk­sit­täi­sen kun­nan ta­lou­sah­din­koon. Alu­eet aloit­ti­vat kui­ten­kin hy­vin eri läh­tö­koh­dis­ta. Toi­sil­la oli val­miik­si yh­te­näi­set ra­ken­teet, toi­sil­la ei. Vuo­den 2023 poik­keuk­sel­li­nen kus­tan­nus­ta­son nou­su ja kun­tien ai­em­pi ra­hoi­tus­poh­ja muo­dos­ti­vat epä­rei­lun läh­tö­koh­dan, joka oli­si tul­lut kor­ja­ta täl­lä hal­li­tus­kau­del­la.

En­sim­mäi­nen Ad­vent­ti ja sun­nun­tai, ei muu­ta kuin kirk­koon! Kuin­ka hie­noa oli kuul­la kir­kon täy­del­tä lau­let­ta­van “Hoo­si­an­na”! Sen myö­tä oli hyvä läh­teä päi­vän as­ka­rei­siin ja il­ta­päi­väl­lä reip­paal­le kä­ve­ly­len­kil­le omal­la asui­na­lu­eel­la Horn­hat­tu­las­sa.

90-lu­vul­la au­to­kou­lun ja liuk­kaan ke­lin kurs­sin käy­nee­nä, ih­met­te­len suu­res­ti ny­kyis­tä lii­ken­ne­käyt­täy­ty­mis­tä.

Por­voon tu­le­vai­suus näyt­täy­tyi erää­nä mar­ras­kui­se­na il­ta­na keit­ti­ön pöy­däl­lä. Sii­hen oli le­vi­tet­ty pak­su nip­pu kart­to­ja, lau­sun­to­ja ja vä­rik­käi­tä nuo­lia, jot­ka ku­va­si­vat tei­tä, reit­te­jä ja vi­he­ryh­teyk­siä. Kol­mas­luok­ka­lai­nen Ai­no no­ja­si kyy­när­päil­lään pöy­tään ja osoit­ti kart­taa kuin aar­re­kir­jaa.