Val­ta­kun­nal­li­nen Elä­vät Kau­pun­ki­kes­kus­ta ry jär­jes­ti tänä vuon­na kes­kus­ta­ke­hit­tä­mi­sen pää­ta­pah­tu­man Por­voon Tai­de­teh­taal­la 27.–28.8.

Viit­taan Lee­na Sor­jo­sen vas­ti­nee­seen Sari Gla­dil­le 3.9. Ym­mär­rän hy­vin Sari Gla­din ky­sy­myk­sen. Sa­man ky­sy­myk­sen esi­tin Por­voon päi­vil­lä, sil­lä kai­paan kuu­lu­mi­sia ja ak­tii­vi­suut­ta.

So­peu­tus­suun­ni­tel­ma oli jäl­leen pöy­däl­lä, ja jäl­leen ker­ran se tar­koit­taa leik­kauk­sia lap­sil­ta, lap­si­per­heil­tä ja nuo­ril­ta. Kuin­ka mon­ta ker­taa tämä sama ta­ri­na pi­tää tois­taa, en­nen kuin joku us­kal­taa sa­noa ää­neen: va­lit­tu lin­ja ei rat­kai­se mi­tään, se vain pa­hen­taa on­gel­mia?

Sari Glad kir­joit­ti Itä­väy­län Sano se!-pals­tal­la 27.8.2025 Ome­na­mä­en kä­si­työ­huo­neen lo­pet­ta­mi­ses­ta ja lo­puk­si ky­se­li, mik­sei van­hus­neu­vos­to tee mi­tään?

It­kui­sia pu­he­lui­ta sii­tä, et­tä on pak­ko vaih­taa työ­vuo­roa, kun il­moit­taa pois­sa­o­los­ta lap­sen sai­ras­tu­es­sa, pel­koa työ­tun­tien vä­he­ne­mi­ses­tä, kun il­moit­taa ras­kau­des­ta, mi­ni­mi­tun­tien suun­nit­te­lu työ­vuo­ro­lis­taan sii­nä vai­hees­sa, kun per­he­va­paa al­kaa lä­hes­tyä. Tämä on ar­kea työ­e­lä­mäs­sä. Pu­hu­mat­ta­kaan ihan vaan niis­tä mo­nis­ta muis­ta haas­teis­ta, joi­ta per­he koh­taa, kun pi­tää yh­teen so­vit­taa työ­tä ja va­paa-ai­kaa, hoi­to­pai­kan au­ki­o­lo­ja ja lo­mia sii­hen oman työ­pai­kan ar­keen.

Tors­tai­na 28.8. juh­li­taan Itä­mer­ta, mer­ta joka on mo­nel­le meis­tä enem­män kuin pelk­kä ve­si­a­lue. Se on lap­suu­den ke­sä­muis­to­ja, ka­las­tus­ta, ve­nei­lyä, lin­tu­jen bon­gaus­ta, het­kiä ran­nal­la, myrs­kyä ja luon­non voi­mia.

Olen seu­ran­nut kau­pun­gin kes­kus­tan kir­jas­ton run­sas­ta ja il­mais­ta kult­tuu­ri­tar­jon­taa, Hie­noa, et­tä sel­lais­ta on tar­jol­la, mut­ta ih­met­te­len, mik­si ti­lai­suuk­sia jär­jes­te­tään vain kes­kus­tas­sa, jos­sa kaik­ki muut­kin ta­pa­tu­mat useim­min ovat ja tar­jon­ta on run­sain­ta. Ei­kö kau­pun­gin ra­hoil­la tar­jot­tu­jen pal­ve­lu­jen tu­li­si ulot­tua ta­sa­puo­li­ses­ti kau­pun­gin eri osiin – ja mik­sei maa­seu­dul­le­kin?

Kol­mas sek­to­ri - jär­jes­töt, seu­rat ja yh­dis­tyk­set - te­ke­vät niin Itä-Uu­del­la­maal­la kuin koko Suo­mes­sa val­ta­van mää­rän työ­tä, joka pe­rus­tuu pää­o­sin va­paa­eh­toi­suu­teen ja sy­dä­mel­lä te­ke­mi­seen. Tämä työ tu­kee ih­mis­ten hy­vin­voin­tia, vah­vis­taa yh­tei­söl­li­syyt­tä ja eh­käi­see on­gel­mia jo en­nen kuin ne eh­ti­vät kuor­mit­taa jul­ki­sia pal­ve­lu­ja. Mo­nes­ti jär­jes­tö­jen toi­min­ta ei vain täy­den­nä jul­kis­ta sek­to­ria, vaan käy­tän­nös­sä kor­vaa sen puut­tu­via re­surs­se­ja ja sa­mal­la sääs­tää mer­kit­tä­väs­ti ve­ro­va­ro­ja.

Han­kin­ta­la­kiu­u­dis­tus on as­kel koh­ti ter­veem­pää ja dy­naa­mi­sem­paa ta­lout­ta. Sil­lä py­ri­tään saa­maan ve­ron­mak­sa­jien ra­hoil­le pa­ras vas­ti­ne. Ny­ky­jär­jes­tel­mä on usein es­tä­nyt pien­ten ja kes­ki­suur­ten yri­tys­ten osal­li­suu­den, joka edel­leen on ka­ven­ta­nut kil­pai­lua, vää­ris­tä­nyt mark­ki­noi­ta ja jät­tä­nyt par­haat in­no­va­tii­vi­set ja kus­tan­nus­te­hok­kaat rat­kai­sut hyö­dyn­tä­mät­tä.

Edel­li­ses­tä au­to­ni ren­kais­ta löy­tyi ruu­vit kol­me eri ker­taa. En­sim­mäi­nen ker­ta oli läh­det­ty­ä­ni työ­pai­kal­ta­ni au­ton tie­to­ko­ne il­moit­ti ren­kaan il­man­pai­neen muu­tok­ses­ta mat­kal­la. Ren­kaat oli­vat kak­si päi­vää van­hat ja ruu­vi ren­kaas­sa. Kak­si muu­ta ker­taa läh­din kau­pan edes­tä par­kis­ta Tar­mo­las­sa, mat­kal­la ko­tiin au­ton tie­to­ko­ne il­moit­taa taas ren­kai­den il­man­pai­neen muu­tok­sis­ta. Per­he ih­met­te­li yh­den­kin ruu­vin paik­kaa ren­kaan si­vul­la. Tuol­loin koh­ta­sin epäi­le­mä­ni hen­ki­löt ky­sei­sel­lä pai­kal­la.