POR­VOO Edel­lis­vii­kol­la Itä­väy­lä sai jut­tu­vin­kin, jos­sa ker­rot­tiin, et­tä tors­tai­na 15.5. Kerk­koon Tuk­ki­lan­tiel­lä oli ta­pah­tu­nut koi­ra­hyök­käys. Kak­si va­paa­na ol­lut­ta isom­paa koi­raa oli raa­del­lut pik­ku­koi­ran.

Vin­kin an­ta­neen hen­ki­lön mu­kaan hyö­kän­neet koi­rat ovat kyl­vä­neet kau­hua alu­eel­la jo pi­dem­män ai­kaa. Itä­väy­läl­lä ei ole tie­toa, jäi­kö pik­ku­koi­ra hen­kiin. Vin­kin an­ta­neen hen­ki­lön mu­ka­na ti­lan­ne näyt­ti huo­nol­ta.

Po­lii­si vah­vis­taa ta­pauk­sen, mut­tei kom­men­toi sitä tar­kem­min täs­sä vai­hees­sa tut­kin­taa.

– Kak­si koi­raa hyök­kä­si kol­man­nen koi­ran kimp­puun. Ta­pah­tu­maa tut­ki­taan yleen­sä jär­jes­tys­rik­ko­muk­se­na tai met­säs­tys­lain­sää­dän­nön rik­ko­mi­se­na. Jos koi­ra pu­ree ih­mis­tä, kyse voi ol­la eläi­men var­ti­oi­mat­ta jät­tä­mi­ses­tä tai va­hin­gon­kor­vau­sa­si­as­ta.  Usein koi­rien ir­ti­pää­sy on va­hin­ko, jol­loin asia on pää­a­si­as­sa va­hin­gon­kor­vaus-, ei ri­ko­sa­sia, ri­kos­ko­mi­sa­rio Fred­die Ce­der­lund sa­noo.

Va­paa­na ole­vis­ta ag­g­res­sii­vi­sis­ta koi­ris­ta kan­nat­taa il­moit­taa ai­na

Koi­ra­hyök­käys­ten lu­ku­mää­riä ei kir­ja­ta sys­te­maat­ti­ses­ti po­lii­sin jär­jes­tel­mään niin, et­tä niis­tä voi­tai­siin saa­da suo­raan ti­las­to­ja.

Po­lii­sin mu­ka­na Itä-Uu­del­la­maal­la koi­ra­hyök­käyk­sis­tä teh­tiin maa­lis­kuus­sa usei­ta ri­ko­sil­moi­tuk­sia, jois­ta nel­jä kos­ki koi­rien ih­mi­sil­le tai toi­mil­le koi­ril­le ai­heut­ta­mia va­hin­ko­ja.

Ri­kos­ko­mi­sa­rio Timo Luo­don mu­kaan suu­ri osa koi­rien ai­heut­ta­mis­ta va­hin­gois­ta jää tu­le­mat­ta po­lii­sin tie­toon.

– Mi­kä­li sama koi­ra ai­heut­taa jat­ku­vas­ti va­ka­vaa vaa­raa, po­lii­si voi ta­ka­va­ri­koi­da koi­ran ja mää­rä­tä sen lo­pe­tet­ta­vak­si. Pää­tök­sen te­kee val­von­ta­e­läin­lää­kä­ri, Luo­to sa­noo.

Hän oh­jeis­taa, et­tä jos nä­kee ka­ran­neen koi­ran, sii­tä voi ai­na il­moit­taa hä­tä­kes­kuk­seen, eten­kin jos koi­ra käyt­täy­tyy ag­g­res­sii­vi­ses­ti.

Kaksi koiraa hyökkäsi toukokuussa pikkukoiran kimppuun Tukkilantiellä Kerkkoossa.

Merja Forsman

Ro­tu­jen vä­lil­lä ero­ja

Koi­ra voi hyö­kä­tä ih­mi­sen tai toi­sen koi­ran kimp­puun mo­nis­ta eri syis­tä, ker­too koi­ra­te­ra­peut­ti Chris­ti­na von Pfa­ler.

– Ter­ve koi­ra ei yleen­sä hyök­kää ih­mi­sen kimp­puun. Jos näin käy, hyök­kää­vä koi­ra saat­taa ko­kea ih­mi­sen jon­kin­lai­se­na uh­ka­na it­sel­leen tai omis­ta­jal­leen. Toi­nen vaih­to­eh­to on, et­tä se suo­je­lee re­vii­ri­ään hyök­kää­mäl­lä, hän ker­too.

La­ji­to­ve­rin­sa kimp­puun koi­ra voi hyö­kä­tä re­vii­rin­suo­je­lun li­säk­si esi­mer­kik­si sik­si, et­tä se saa saa­lis­tus­vie­tin ja luu­lee tois­ta koi­raa saa­li­se­läi­mek­si. Näin voi käy­dä eten­kin sil­loin, kun toi­nen koi­ra on kool­taan huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­pi.

Ei koi­raa kar­voi­hin kat­so­mis­ta? Jon­kin ver­ran on: ro­tu­jen vä­lil­tä löy­tyy ero­ja, vaik­ka jo­kai­ses­ta ro­dus­ta löy­tyy ag­g­res­sii­vi­sia yk­si­löi­tä. Hyök­käys­ta­pauk­sis­sa pal­ve­lus­koi­rat ko­ros­tu­vat ti­las­tois­sa.

Koi­rien käyt­täy­ty­mi­seen vai­kut­taa myös pe­ri­mä, pen­tu­a­jan ko­ke­muk­set, ter­vey­den­ti­la ja moni muu seik­ka. Jos­kus syy ag­g­res­sii­vi­seen käy­tök­seen löy­tyy hih­nan toi­ses­ta pääs­tä.

– Koi­ra hei­jas­taa usein omis­ta­jaan­sa. Vaik­ka koi­ra oli­si saa­nut kuin­ka hy­vän kou­lu­tuk­sen, iki­nä ei voi ol­la sa­ta­var­ma, mi­ten se käyt­täy­tyy tie­tyis­sä ti­lan­teis­sa, von Pfa­ler sa­noo.

Saa­ko koi­ran nos­taa sy­liin uh­kaa­vas­sa ti­lan­tees­sa?

Jos va­paa­na ole­va koi­ra al­kaa juos­ta ag­g­res­sii­vi­ses­ti koh­ti, omis­ta­ja voi nos­taa oman koi­ran­sa sy­liin ja kään­tää se­län lä­hes­ty­väl­le koi­ral­le, von Pfa­ler oh­jeis­taa.

– Var­sin­kin pik­ku­koi­ran nos­tai­sin sy­liin juu­ri tuon mah­dol­li­sen saa­lis­tus­vie­tin ta­kia.

Hän ei sil­ti suo­sit­te­le nos­te­le­maan pik­ku­koi­raa sy­liin var­muu­den vuok­si.

– Näen usein koi­ra­no­mis­ta­jia, jot­ka nos­ta­vat pik­ku­koi­ria sy­liin hy­vin her­käs­ti mo­nes­sa eri ti­lan­tees­sa. Näin pik­ku­koi­ra ei opi koi­rien ta­voil­le ja se voi aja­tel­la, et­tä kaik­ki in­nok­kaas­ti lä­hes­ty­vät la­ji­to­ve­rit ovat jo­ten­kin vaa­ral­li­sia.

Jos oma koi­ra ei ole sy­li­ko­koi­nen, omis­ta­jan kan­nat­taa teh­dä it­ses­tään mah­dol­li­sim­man suu­ri, le­vit­tää kä­ten­sä ja pääs­tää ma­ta­laa, mää­rä­tie­tois­ta ään­tä. Mi­kä­li se ei au­ta, voi oman koi­ran pääs­tää va­paak­si.

– Va­paa­na koi­ra pys­tyy pu­hu­maan pa­rem­min koi­ra­kiel­tä tai ai­na­kin se voi pääs­tä pa­koon ag­g­res­sii­vi­sel­ta hyök­kää­jäl­tä. Hih­nan pääs­sä ole­mi­nen on koi­ral­le stres­saa­vaa ja ti­lan­ne voi yl­lyt­tää hyök­kää­jää en­nes­tään, von Pfa­ler sa­noo.  

Jos­kus myös kiin­ni ole­va koi­ra voi hyö­kä­tä va­paa­na ole­van kimp­puun, kos­ka se pel­kää koh­ti syök­sy­vää koi­raa ei­kä pää­se sitä pa­koon.

Mitä jos hyök­kää­vä koi­ra saa ham­paan­sa kiin­ni toi­seen koi­raan?  

– Pa­ras tapa ir­rot­taa koi­rat toi­sis­taan, on tart­tua hyö­kän­nyt­tä koi­raa ta­ka­ja­lois­ta ja ve­tää ne ylös maas­ta, von Pfa­ler sa­noo.

Ai­na­kaan ih­mi­sen ei kan­na­ta lait­taa kä­siä kau­la­pan­nal­le tai kuo­no­jen lä­hel­le. Tun­ne­kuo­hun kes­kel­lä oma­kin koi­ra voi pur­ra omis­ta­jaan­sa. Jos mah­dol­lis­ta, kan­nat­taa py­syä rau­hal­li­se­na.

– Har­voin ai­na­kaan aut­taa se, et­tä al­kaa huu­taa koi­ral­le ja käyt­täy­tyy it­se­kin ag­g­res­sii­vi­ses­ti.

Jos kä­sil­lä on pi­dem­pi ok­sa, sil­lä­kin voi yrit­tää erot­taa koi­ria toi­sis­taan.

– Hyök­kää­vän koi­ran sa­tut­ta­mi­nen saat­taa pa­hen­taa ti­lan­net­ta. Koi­ra ei vält­tä­mät­tä tie­dä, mis­tä kipu tu­lee ja sa­tut­taa yhä enem­män uh­ria, von Pfa­ler sa­noo.

Va­paa­na ole­mi­ses­sa on puo­len­sa

Koi­rien va­paa­na pi­tä­mis­tä ei von Pfa­le­rin mu­kaan pi­täi­si ko­ko­naan kiel­tää, vaik­ka koi­ra­hyök­käyk­siä vä­lil­lä sat­tuu­kin.

– Suo­mes­sa on ko­vat lait koi­ran va­paa­na pi­tä­mi­sel­le. Omas­ta mie­les­tä­ni on tär­ke­ää, et­tä koi­ra saa ol­la va­paa­na jos­kus ai­na­kin koi­ra­puis­tos­sa tai pi­hal­la – mik­sei kau­ka­na asu­tuk­ses­ta­kin, jos siel­lä ei juu­ri mui­ta lii­ku, von Pfa­ler sa­noo.

Va­paa­na koi­ra tut­kii ym­pä­ris­tö­ään oma­eh­toi­ses­ti ja op­pii luon­te­vas­ti koi­ra­kiel­tä koh­da­tes­saan toi­sia koi­ria.

Koi­ran omis­ta­jan pi­täi­si kui­ten­kin ai­na en­sin tun­tea koi­ran­sa en­nen va­paa­na pi­tä­mis­tä.

– Koi­ra­kiel­tä osaa­va koi­ra yleen­sä alis­tuu hyök­kää­vän koi­ran edes­sä ja hyök­käys lop­puu. Tämä tie­ten­kin riip­puu ti­lan­tees­ta, von Pfa­ler sa­noo.

Jos koi­ra ei ole saa­nut käyt­tää va­roit­ta­via sig­naa­le­jaan – ku­ten mu­ri­naa tai ham­pai­den näyt­tä­mis­tä – se voi tur­vau­tua suo­raan ag­g­res­si­oon, kos­ka sil­lä ei ole muu­ta ta­paa il­mais­ta epä­mu­ka­vuut­taan.

Van­ha ja ag­g­res­sii­vi­nen­kin koi­ra op­pii uu­sia temp­pu­ja

Jos­kus oma koi­ra on se, joka on hyö­kän­nyt toi­sen kimp­puun. Mitä sil­loin pi­täi­si koi­ral­le teh­dä?

– Usein ih­mi­set ei­vät voi us­koa, et­tä oma koi­ra hyök­kä­si toi­sen kimp­puun. Se tu­lee yl­lä­tyk­se­nä. On ta­val­lis­ta, et­tä luot­to koi­raan me­ne­te­tään, vaik­ka koi­ra oli en­nen ra­kas­tet­tu per­heen­jä­sen ja oli­si hyök­käyk­se­nä vain puo­lus­ta­nut it­se­ään tai omis­ta­jaan­sa, von Pfa­ler sa­noo.

Tär­kein­tä oli­si ym­mär­tää syy koi­ran käyt­täy­ty­mi­seen ja löy­tää luot­to uu­des­taan.

– Jos omis­ta­jal­le jää pel­ko, et­tä koi­ra hyök­kää uu­des­taan, kaik­ki voi men­nä pi­pa­rik­si. Ker­ran hyö­kän­nyt koi­ra ei vält­tä­mät­tä tee sitä uu­des­taan, ja myös ag­g­res­sii­vi­ses­ti re­a­goi­vaa koi­raa voi vie­lä kou­lut­taa. Pii­kil­le jou­tu­mi­nen ei au­ta enää koi­raa, von Pfa­ler sa­noo.

SAA­KO KOI­RAA PI­TÄÄ VA­PAA­NA?
» Koi­ra on ai­na pi­det­tä­vä kyt­ket­ty­nä taa­ja­mis­sa eli taa­jaan ra­ken­ne­tul­la alu­eel­la, joka on osoi­tet­tu lii­ken­ne­mer­keil­lä.
» Taa­ja­man ul­ko­puo­li­sil­la alu­eil­la yli vii­si kuu­kaut­ta van­hem­mat koi­rat on pi­det­tä­vä kyt­ket­tyi­nä 1. 3.–19.8. Täl­lä tur­va­taan luon­no­ne­läi­mien li­sään­ty­mis­rau­ha.
» Taa­ja­ma-alu­eil­la koi­ra saa ol­la va­paa­na sul­je­tuil­la pi­hoil­la ja ai­da­tuil­la ja­loit­te­lu­a­lu­eil­la. Niis­sä­kin koi­ran tu­lee ol­la hal­ti­jan­sa hal­lin­nas­sa, et­tei koi­ra ai­heu­ta va­hin­koa omai­suu­del­le tai muil­le ih­mi­sil­le tai eläi­mil­le.
» Koi­ra­no­mis­ta­jan vas­tuul­la on huo­leh­tia, et­tei koi­ra pää­se kar­kuun alu­eel­ta.
» Kan­sal­lis­puis­tois­sa ja luon­non­suo­je­lu­a­lu­eil­la koi­rat tu­lee pi­tää läh­tö­koh­tai­ses­ti ai­na kyt­ket­tyi­nä. 
» Mää­räyk­sis­tä saa poi­ke­ta vain työ­teh­tä­vis­sä ole­vat koi­rat.
» Jär­jes­tys­lain ja met­säs­tys­lain mää­räys­ten rik­ko­mi­ses­ta voi seu­ra­ta sak­ko­ja.
» Läh­de: Ken­nel­liit­to 

 HA­LU­AI­SIT­KO OL­LA PA­REM­PI KOI­RA­NO­MIS­TA­JA TAI HAA­VEI­LET­KO KOI­RAN­KOU­LUT­TA­JAN URAS­TA?
» Akan jär­jes­tää 18.8.2025– 23.5.2026 kurs­sin kai­kil­le, jot­ka ha­lu­a­vat sy­ven­tää osaa­mis­taan koi­ran käyt­täy­ty­mi­ses­tä ja työs­ken­nel­lä po­si­tii­vis­ten op­pi­mis­me­ne­tel­mien kans­sa.
» Kurs­sin avul­la op­pii pa­ran­ta­maan koi­ran ja ih­mi­sen yh­teis­työ­tä ja suh­det­ta. 
» Lue li­sää: akan.fi/fi/koi­ra­te­ra­peut­ti