POR­VOO, SUO­MEN­KY­LÄ Suo­men­ky­län yti­mes­tä, hiek­ka­har­jan­teen pääl­tä nä­kee kau­as. Kat­se siir­tyy rin­net­tä alas, jos­sa vir­taa Por­voon­jo­ki.

Yl­hääl­lä mäen pääl­lä on kel­tai­nen man­sar­di­kat­toi­nen oma­ko­ti­ta­lo, jon­ka ym­pä­ril­lä le­vit­täy­tyy 2,1 heh­taa­rin ko­koi­nen tont­ti. Mo­net ky­lä­läi­set tie­tä­vät, et­tä tila on ni­mel­tään Hum­le­gård.

Pai­kal­la on oma mie­len­kiin­toi­nen his­to­ri­an­sa, mikä käy il­mi ti­lan en­tis­ten pi­tä­mäs­tä puu­tar­ha­ka­len­te­ris­ta. Hum­le­gård on toi­mi­nut muun mu­as­sa pe­ru­na­e­rän ko­e­ti­la­na.

"Ma­ria on kai­ken al­ku ja juu­ri"

Nyt ti­lal­la on al­ka­mas­sa uu­si ai­ka, ja osan laa­jas­ta puu­tar­ha­maas­ta val­taa­vat kuk­kien kas­va­tus­laa­ti­kot. Iso mul­ta­ke­ko ja he­vo­sen­lan­ta­ka­sa odot­ta­vat pää­syä la­va­kau­lus­laa­ti­koi­hin.

Por­voo­lai­nen Ca­ro­li­na "Cia" Blom ja lo­vii­sa­lai­nen Ma­ria Berg­holm ovat pe­rus­ta­neet yh­tei­sy­ri­tyk­sen, joka ryh­tyy ja­los­ta­maan ja kas­vat­ta­maan muun mu­as­sa daa­li­oi­ta.

– Oi­ke­as­taan Ma­ria on kai­ken al­ku ja juu­ri, Cia nau­rah­taa ja kat­soo ys­tä­vään­sä.

– Odotamme innolla kevättä, ja toivomme, että tulee kasvun kannalta hyvä kesä, Maria Bergholm ja Carolina Blom tuumaavat.

Marko Wahlström

"Ha­lu­am­me ja­kaa tie­to­am­me eteen­päin"

Lil­jen­da­lin Sävt­räs­kis­sä yli 20 vuot­ta asu­nut Ma­ria Berg­holm on har­ras­ta­nut pit­kään kuk­kia ja nii­den ja­los­tus­ta.

– Olen ai­na haa­veil­lut, et­tä sai­sin teh­dä hom­mia kuk­kien pa­ris­sa. Mi­nul­la eh­ti ol­la oma pie­ni yri­tys, Lil­jen­da­lin Kuk­ka, ja myin omal­ta pi­hal­ta tai­mia ja kuk­ka­kimp­pu­ja.

Berg­holm miet­ti pit­kään, mis­tä löy­täi­si yh­ti­ö­kump­pa­nin.

– Yh­tei­nen tut­ta­vam­me mai­nit­si Ci­as­ta, jon­ka kans­sa olem­me ol­leet työ­ka­ve­rei­ta ham­mas­lää­kä­ri­a­se­mal­la Por­voos­sa. Olem­me sa­man­hen­ki­siä, meil­lä on sa­man­lai­nen työ­mo­raa­li ja olem­me yh­tä tie­don­ha­lui­sia.

Mo­lem­mat te­ke­vät vie­lä tois­tai­sek­si palk­ka­työ­tä.

– Yh­dis­tim­me har­ras­tuk­set, unel­mat, ta­voit­teet ja mo­lem­pien vah­vuu­det yh­dek­si, Blom sa­noo.

– Toi­vom­me, et­tä tämä py­syy haus­ka­na ja mie­len­kiin­toi­se­na har­ras­tuk­se­na niin, et­tä nau­tim­me ku­kis­ta. Ha­lu­am­me ja­kaa sitä eteen­päin, kos­ka ku­kat tuo­vat niin pal­jon iloa ih­mi­sil­le, Berg­holm jat­kaa.

"Puu­tar­han­hoi­dos­sa ku­kaan ei ole iki­nä täy­del­li­nen"

Ys­tä­vyk­set ha­lu­a­vat myös in­nos­taa sel­lai­sia, jot­ka ei­vät ole ai­em­min kas­vat­ta­neet esi­mer­kik­si daa­li­oi­ta.

– Meil­tä saa ai­na ky­syä neu­vo­ja. It­se ai­na­kin ko­kei­len ko­to­na kai­ken­lais­ta pe­ru­soh­jei­ta si­vu­ten. Ha­lu­am­me avoi­mes­ti ker­toa myös epä­on­nis­tu­mis­ta, Berg­holm sa­noo.

Hä­nen mu­kaan esi­mer­kik­si daa­li­an kas­va­tus on lop­pu­jen lo­puk­si ai­ka yk­sin­ker­tais­ta, mut­ta sii­nä teh­dään pe­rus­vir­hei­tä.

– Suu­rin osa epä­on­nis­tu­mis­ta joh­tuu sii­tä, et­tä daa­li­oi­ta kas­tel­laan lii­kaa, jol­loin mu­ku­la mä­tä­nee, Berg­holm jat­kaa.

Kuk­kien kas­va­tus ei ole vain kau­nii­ta kuk­kia ja kau­nii­ta va­lo­ku­via.

– Jos­kus sa­taa ja on kur­ja teh­dä töi­tä sekä jos­kus ku­kat me­ne­vät pi­lal­le. Puu­tar­han­hoi­dos­sa ku­kaan ei ole iki­nä täy­del­li­nen, sil­lä jo­kai­ses­sa pi­has­sa on eri­lai­nen mik­roil­mas­to ja eri maa­la­jik­kei­ta sekä jo­kai­nen hoi­taa eri ta­val­la kas­ve­ja, Berg­holm sa­noo.

Kaik­ki al­koi vii­me syk­syn teks­ti­vies­tis­tä

Por­voon Ha­ma­ris­sa syn­ty­nyt Berg­holm lä­het­ti al­ku­syk­sys­tä vii­me vuon­na teks­ti­vies­tin ys­tä­väl­leen, joka vas­ta­si myön­tä­väs­ti.

– Sen jäl­keen olem­me hul­lu­na al­ka­neet puu­has­te­le­maan.

Näin syn­tyi yh­tei­sy­ri­tys Ci­a­ma­ria Oy, jon­ka kuk­kien kas­va­tus ta­pah­tuu van­hal­la Hum­le­går­din ti­lal­la Por­voon Suo­men­ky­läs­sä ja ja­los­tus­työ Lo­vii­san Lil­jen­da­lis­sa. Mo­lem­mat pis­teet toi­mi­vat myös verk­ko­kau­pan nou­to­pis­tei­nä.

– Työn­ja­kom­me on myös sel­keä, sil­lä Cia tyk­kää tek­nii­kas­ta, myyn­nis­tä ja mark­ki­noin­nis­ta. Mi­nul­le konk­reet­ti­nen kä­det mul­las­sa -te­ke­mi­nen on se jut­tu, mitä tyk­kään teh­dä.

– Sormeni syyhyävät päästä multaan heti, kun vähänkin nurmikkoa alkaa talven jälkeen näkyä pihamaalla. On ihanaa, kun saa olla paljon ulkona, ja myös lapset voivat olla mukana puuhaamassa, Carolina Blom sanoo vierellään Maria Bergholm. Taustalla Humlegårdin tilan päärakennus.

Marko Wahlström

Daa­li­an ja­los­tus on pit­kä pro­ses­si

Berg­hol­mia ku­kis­sa kieh­too ke­sä­kuk­kien kas­vat­ta­mi­nen, mut­ta hän on ja­los­ta­nut omia daa­li­a­la­jik­kei­ta, gla­di­o­luk­sia (miek­ka­lil­jat) ja haju- eli tuok­su­her­nei­tä.

– Toi­vom­me, et­tä jos­sain vai­hees­sa voi­sim­me myy­dä vain omia daa­li­a­la­jik­kei­ta, hän ker­too.

Yh­den daa­li­a­la­jik­keen tuot­ta­mi­nen on pit­kä pro­ses­si, mikä vaa­tii 3–4 vuot­ta ai­kaa.

– Meil­lä on yk­si la­ji­ke, joka to­den­nä­köi­ses­ti en­si vuon­na lai­te­taan myyn­tiin. Li­säk­si mi­nul­la on use­am­pi la­ji­ke, joi­ta ana­ly­soin vie­lä vuo­den tai kak­si.

Berg­hol­min mu­kaan ja­los­tus ky­syy tark­kuut­ta: esi­mer­kik­si 100 sie­me­nes­tä kas­va­te­tuis­ta daa­li­ois­ta noin 90 me­nee ros­kiin.

– Kym­me­nen pää­see jat­koon ja niis­tä­kin osa pu­to­aa pois, jos la­ji­ke ei ta­saan­nu. Vä­lil­lä se voi ol­la tur­haut­ta­vaa.

Daa­lia, jota myös jo­rii­nik­si kut­su­taan, on ylei­ses­ti van­ho­jen pi­ho­jen ja puu­tar­ho­jen näyt­tä­vä kuk­ka.

Daalia eli joriini on näyttävä kukka. Kuvassa daalioita loviisalaisessa puutarhassa.

Arkisto/Eeva Kangas

"Ha­lu­an näh­dä, mi­ten mi­tä­tön sie­men kas­vaa ku­kak­si"

Lil­jen­da­li­lais­ta hou­kut­taa näh­dä, kuin­ka mi­tät­tö­män pie­nis­tä sie­me­nis­tä tai mu­ku­lois­ta kas­vaa kau­nis­ta.

– Se opet­taa oman kä­den­jäl­jen nä­ke­mis­tä. Kun en vie­lä myy­nyt mi­tään ja piha oli täyn­nä kuk­kia, si­säis­tin sen, et­tä tämä ei oli­si yh­tä iha­naa, jos oli­sin os­ta­nut kaik­ki.

Kuk­kien li­säk­si lil­jen­da­li­lai­sen ko­ti­pi­hal­la kas­vaa myös pen­sai­ta ja pui­ta, jot­ka hän on is­tut­ta­nut sie­me­nis­tä.

– Ne ovat kuin omia lap­si­a­ni. Nyt on syn­ty­mäs­sä uu­sia gla­di­o­luk­sia, jot­ka olen pö­lyt­tä­nyt kä­sin.

"Mum­mo­ni opet­ti pe­ru­sa­si­oi­ta puu­tar­han­hoi­dos­ta"

Blom ker­too ai­na har­ras­ta­neen­sa puu­tar­han­hoi­toa, ja kas­vat­ta­neen­sa muun mu­as­sa maa-ar­ti­sok­kaa ja pe­ru­noi­ta use­am­man vuo­den.

– Olen vart­tu­nut tääl­lä, ja viet­tä­nyt pal­jon ai­kaa mum­mo­ni lap­suu­den­ko­dis­sa Hum­le­går­dis­sa. Mum­mo­ni kaut­ta olen op­pi­nut pal­jon pe­ru­sa­si­oi­ta puu­tar­ha­hoi­dos­ta, ku­ten kit­ke­mi­ses­tä.

Kuk­kien kas­va­tuk­seen hän ei ole pe­reh­ty­nyt yh­tä pe­rus­teel­li­ses­ti kuin ys­tä­vän­sä.

– Joka vuo­si olen os­ta­nut kuk­kia ja sie­me­niä. Kun muu­tim­me Hum­le­går­diin noin 15 vuot­ta sit­ten, olen kas­vat­ta­nut muun mu­as­sa yrt­te­jä ja mui­ta hyö­ty­kas­ve­ja sekä käyt­tä­nyt mar­jo­ja, ome­noi­ta ja sie­niä hyö­dyk­si.

Cia on asu­nut suu­rim­man osan elä­mäs­tään, kol­mea vuot­ta lu­kuu­not­ta­mat­ta, Suo­men­ky­läs­sä.

– Kuk­kien kas­vat­ta­mi­ses­sa olen ty­käs­ty­nyt aja­tuk­ses­ta luo­da ke­to­niit­ty­jä, jot­ta per­ho­sil­le ja pör­ri­äi­sel­le on elin­ti­laa.

Humlegårdista näkee Porvoonjoelle. Tilalta on tehty kirveslöytö pronssikauden aikaisesta asutuksesta. Kirves on Porvoon museossa.

Marko Wahlström

Yh­tei­sy­ri­tyk­sen toi­min­ta al­koi verk­ko­kau­pan pe­rus­ta­mi­sel­la

Ys­tä­vys­ten yh­tei­sy­ri­tyk­sen toi­min­ta on al­ka­nut verk­ko­kau­pal­la, jos­sa on myyn­nis­sä daa­li­an mu­ku­loi­ta, ku­kan­sie­me­niä ja hyö­ty­kas­vien sie­me­niä.

– Tä­män al­ku­va­ras­ton olem­me tuo­neet maa­han Hol­lan­nis­ta, kun­nes saam­me myyn­tiin omia it­se­tuo­tet­tu­ja. Pie­ni erä Ma­ri­an vii­me vuo­den mu­ku­loi­ta myy­tiin jo lop­puun mel­ko no­pe­as­ti, Blom sa­noo.

Verk­ko­kau­pas­sa on tar­koi­tus syk­syl­lä myy­dä myös tulp­paa­ne­ja, nar­sis­se­ja ja pi­o­ne­ja.

– Ke­säk­si lai­tam­me omat ke­sä­ku­kat kas­va­maan ja myym­me leik­ko­kuk­ka­kimp­pu­ja, ys­tä­vyk­set ker­to­vat.

Leik­ko­kuk­ka­kimp­pu­jen jäl­leen­myy­jiä tu­le­vat ole­maan LSOY Koti Por­voon Man­ner­hei­min­ka­tu 1:ssä ja Lo­vii­san Alek­san­te­rin­ka­tu 3:ssa sekä By­bu­ti­ken Epoos­sa (Epoon­tie 513). Li­säk­si kuk­kia myy­dään suo­raan muu­ta­mil­le flo­ris­teil­le.

– Syk­syl­lä lo­ka­kuus­sa on tar­koi­tus jär­jes­tää si­pu­li­päi­vät, Blom ker­too.

Verk­ko­kau­pas­ta os­te­tut tuot­teet voi ha­lu­tes­saan nou­taa Lo­vii­san Lil­jen­da­lis­ta tai Por­voon Suo­men­ky­läs­tä.

Humlegårdin tilalla riittää maa-alaa. Pihan ja puutarhan vieressä on peltomaa. Tilan koko pinta-ala on 2,1 hehtaaria.

Marko Wahlström

"Tes­taam­me mi­ten eri la­jik­keet me­nes­ty­vät pai­kal­li­ses­ti"

Berg­holm ja Blom ha­lu­a­vat osal­taan ol­la mu­ka­na edis­tä­mäs­sä lä­hi­leik­ko­kuk­kien tuo­tan­toa.

– Lä­hi­kuk­ka­far­me­ja tu­lee koko ajan yhä enem­män, ja maa­il­mal­la ne ovat to­del­la suo­sit­tu­ja. Kan­na­tan muu­ten­kin oma­va­rai­suut­ta ruo­an­tuo­tan­nos­sa sekä mar­jo­jen ja sien­ten hyö­dyn­tä­mi­ses­sä, Blom sa­noo.

Jat­kos­sa myyn­tiin tul­lee omia daa­li­a­la­jik­kei­ta ja joi­den kuk­kien sie­me­niä pai­kal­li­ses­ti.

– Tulp­paa­ne­ja myym­me si­pu­lei­na syk­syl­lä sekä lai­tam­me maa­han ja myym­me leik­ko­kuk­ki­na ke­vääl­lä, Berg­holm ker­too.

Ys­tä­vyk­sil­lä on pal­jon ide­oi­ta yri­tyk­sen­sä ke­hit­tä­mi­sek­si.

– Kos­ka Suo­men kesä on ly­hyt ja hy­vin vaih­te­lu­ri­kas, py­rim­me löy­tä­mään la­jik­kei­ta, jot­ka ovat vah­vo­ja mei­dän il­mas­tos­sa. Näin voim­me kes­kit­tyä nii­hin, Berg­holm ker­too.

– Myös sie­men, joka on kas­va­nut täs­sä il­mas­tos­sa, kas­vaa pa­rem­min ku­kak­si tääl­lä kuin ul­ko­mail­la, läm­pi­mäs­sä il­mas­tos­sa kas­va­nut sie­men. Mei­dän tar­koi­tuk­se­na on jat­kos­sa myy­dä vain vuo­den van­ho­ja eli edel­lis­ke­sän sie­me­niä.

He muis­tut­ta­vat, et­tä mik­roil­mas­tol­taan Berg­hol­mien piha Lil­jen­da­lis­sa ja Hum­le­går­din tila Por­voon Suo­men­ky­läs­sä ovat ihan eri­lai­sia.

– Tu­lem­me tes­taa­maan, mi­ten eri la­jik­keet me­nes­ty­vät pai­kal­li­ses­ti. Hil­jal­leen, as­kel as­ke­leel­ta ke­hi­täm­me toi­min­taa. Tois­tai­sek­si teem­me tätä mui­den töi­den ohes­sa.

»» Ci­a­ma­ria Oy:n verk­ko­si­vut löy­ty­vät osoit­tees­ta www.ci­a­ma­ria.fi.

Ystävykset Maria Bergholm (vas.) ja Carolina Blom selailevat Carolinan mummon ja mofan pitämää Humlegårdin puutarhakalenteria, johon tarkasti kirjattu tiedot muun muassa kasvatetuista lajikkeista ja myynneistä.

Marko Wahlström

Hum­le­går­din ti­lal­la tes­tat­tiin koe-eriä

POR­VOO Hum­le­går­din tila on ol­lut alun­pe­rin Suo­men­ky­län hu­ma­la­tar­ha, jos­sa kas­va­tet­tiin hu­ma­laa.

– Mum­mo­ni isä Os­kar Ljung (ent. An­ders­son) ja hä­nen vai­mon­sa eli­vät siir­to­lai­si­na Ame­ri­kas­sa. Kun he pa­la­si­vat Suo­meen, tämä osa pil­kot­tiin su­ku­ti­las­ta, Ca­ro­li­na Blom ker­taa su­ku­ta­lon­sa ta­ri­naa.

Blo­min iso­äi­din isä al­koi ra­ken­taa pai­kal­le ta­loa ai­na kaa­ta­mis­taan hir­sis­tä al­ka­en. Talo on val­mis­tu­nut 1921 tai 1922.

– He asui­vat ta­los­sa elä­män­sä lop­puun as­ti pien­ti­lal­la. Os­kar kävi päi­vä­töis­sä Vir­taa­lan (Ströms­berg) voi­ma­lai­tok­sel­la, jos­sa hän teki säh­kö­töi­tä. Ta­lom­me säh­köt ovat myös alun­pe­rin hä­nen te­ke­mi­ään.

Ti­lal­la on ol­lut ai­koi­naan leh­miä, he­vo­nen, si­ko­ja, ka­no­ja ja koi­ria. Vuon­na 1987 syn­ty­neen Ca­ro­li­na Blo­min ai­ka­na ti­lal­la ei ole enää ol­lut eläi­miä.

Hum­le­går­din tila on mää­rä­a­lal­taan 2,1 heh­taa­ria. Täl­lä het­kel­lä Ca­ro­li­na Blom omis­taa ti­lan yh­des­sä äi­tin­sä ja enon­sa kans­sa.

Hum­le­går­din puu­tar­ha­ka­len­te­ri ker­too tar­kas­ti

Hum­le­går­din ti­laan kuu­luu pää­ta­lon li­säk­si ul­ko­ra­ken­nus ja vih­reä si­vu­ta­lo, jos­sa asui ai­koi­naan pal­jon vuok­ra­lai­sia. Nyt talo on au­ti­o­na.

– Saga-mum­mo­ni ja hä­nen puo­li­son­sa eli äi­di­ni­sä­ni Hen­ry Björk­lund muut­ti­vat ta­loon, kun mofa jäi sai­ra­se­läk­keel­le. He ryh­tyi­vät vil­je­le­mään ti­lal­la pal­jon hyö­ty­kas­ve­ja, kai­ken­lai­sia kuk­kia, ome­noi­ta ja pe­ru­noi­ta, joi­ta muun mu­as­sa Si­mo­lin os­ti.

– Ti­lal­la myös tes­tat­tiin pal­jon eri­lai­sia koe-eriä, ku­ten Saa­ren kar­ta­nol­ta Mänt­sä­läs­tä pe­ru­na­e­riä, Ca­ro­li­na Blom ker­too.

Yli 90-vuo­ti­aak­si elä­nyt Saga-mum­mo asui ti­lal­la elä­män­sä lä­hes lop­puun as­ti. Hän kuo­li vuon­na 2013.

– Mum­mo­ni ja mo­fa­ni pi­ti­vät päi­vä­kir­jaa, jos­sa he ker­to­vat myös ti­lal­la kas­va­te­tuis­ta la­jik­keis­ta ja nii­den mää­räs­tä, myyn­neis­tä ja sää­ti­las­ta. Erää­nä vuon­na kes­kel­lä ke­sää pak­ka­nen oli tu­hon­nut ison osan sa­dos­ta, Blom ker­too.

Hum­le­går­din puu­tar­ha­ka­len­te­riin vuo­del­ta 1971–1996 on kir­joi­tet­tu myös per­he­ta­pah­tu­mis­ta sekä tär­keim­mis­tä uu­ti­sis­ta maa­il­mal­la, Suo­mes­sa ja Por­voos­sa.

– Cia kävi en­si­vie­rai­lul­la 6.2.1988, hän hy­mäh­tää yh­del­le mer­kin­näl­le mum­mo­lan­sa his­to­ri­as­ta.

MAR­KO WAHLST­RÖM