POR­VOO Tä­nään telt­ta­sau­nal­le on eri­tyi­sen suu­ri tar­ve. Me­rel­tä pus­ke­va tuu­li on vii­leä. Jo­han­na Nordb­lad on tul­lut Hel­sin­gis­tä Por­voo­seen pi­tä­mään va­paa­su­kel­lus­kurs­sia, sil­lä tääl­tä löy­tyy kirk­kai­ta ve­siä.

– Nuuk­si­os­sa on jo­tain jär­viä, jois­sa on yh­tä kirk­kaat ve­det, mut­ta sy­vyyt­tä niis­sä ei ole näin pal­jon. Täl­lai­sia su­per­kirk­kai­ta ve­siä saa et­siä, hän ker­too. 

Nordb­lad on nais­ten jää­su­kel­luk­sen maa­il­man­mes­ta­ri ja va­paa­su­kel­luk­sen opet­ta­ja. Nel­jä vuot­ta sit­ten hän teki maa­il­ma­nen­nä­tyk­sen ui­tu­aan 103 met­riä kai­nuu­lais­jär­ven jään al­la pel­käs­sä ui­ma­pu­vus­sa.

En­nä­tyk­sen­sä sa­lai­suu­dek­si hän ker­too mie­len­hal­lin­nan.

– Ve­den al­la on tär­keä py­syä ren­to­na ja rau­hal­li­se­na. Mitä ren­nom­mas­sa ti­las­sa on, sitä pi­dem­pään pys­tyy pi­dät­tä­mään hen­gi­tys­tä, hän sa­noo.

Nordb­lad pys­tyy ole­maan hen­git­tä­mät­tä 6 mi­nuut­tia ja 39 se­kun­tia.

– Kaik­ki osaa­vat pi­dät­tää hen­gi­tys­tä, mut­ta jos ha­lu­aa op­pia pi­dät­tä­mään hen­gi­tys­tään pi­dem­pään, kan­nat­taa ope­tel­la ren­tou­tu­mis­ta ja tek­nii­koi­ta, joi­den avul­la hap­pia ku­luu vä­hem­män, hän sa­noo.

Nordblad pystyy pidättämään hengitystään 6 minuuttia ja 39 sekuntia.

Merja Forsman

Hä­nen kurs­sin­sa al­ka­vat­kin ai­na en­sin hen­gi­tys­har­joi­tuk­sis­ta ja ren­tou­tu­mi­ses­ta. Niis­sä opi­taan tie­toi­ses­ti käyn­nis­tä­mään pa­ra­sym­paat­ti­nen her­mos­to.

– Kun on ren­nos­sa ti­las­sa, lä­hes kuka vain pys­tyy pi­dät­tä­mään kak­si mi­nuut­tia hen­gi­tys­tään, hän lu­paa.

– Jos ih­mi­set tie­täi­si­vät sen, voi­sim­me vält­tyä huk­ku­mi­sil­ta. Ve­den va­raan jou­tu­neen pi­täi­si yrit­tää ol­la hä­tään­ty­mät­tä. Ih­mi­nen kel­luu, kun keuh­kot ve­tää täy­teen il­maa. Eteen­päin pää­see, kun lii­kut­taa kät­tä ihan vaik­ka vain vä­hän, Nordb­lad sa­noo.

Eri asia on tie­tys­ti se, jos ih­mi­nen lyö pään­sä, saa hy­po­ter­mi­an tai sai­ras­koh­tauk­sen. 

Veden alla on tärkeä pysyä rentona ja rauhallisena. Mitä rennommassa tilassa on, sitä pidempään pystyy pidättämään hengitystä.

Merja Forsman

Mie­len­hal­lin­taa il­man hör­höi­lyä

Hel­sin­ki­läi­nen Alek­si Mar­ti kan­taa ui­ma­kas­sin­sa hie­kal­le ja kai­vaa mär­kä­pu­vun esiin.

– Va­paa­su­kel­lus on mie­len­hal­lin­taa. Se on kuin joo­gaa il­man hör­höi­lyä, hän nau­rah­taa.

Mar­ti har­ras­ti nuo­rem­pa­na lai­te­su­kel­luk­ses­ta ja in­nos­tui va­paa­su­kel­luk­ses­ta tänä ke­vää­nä. Va­paa­su­kel­luk­ses­sa kiin­nos­ti mie­len­hal­lin­nan li­säk­si se, et­tei se vaa­di yh­tä pal­jon lait­tei­ta ja vä­li­nei­tä kuin lai­te­su­kel­lus.

Nyt Mar­ti pys­tyy pi­dät­tä­mään hen­gi­tys­tään rei­lun nel­jän mi­nuu­tin ajan.

– Epä­mu­ka­vuu­den tun­net­ta op­pii sie­tä­mään, ja sii­hen tot­tuu. Kun ren­tout­taa it­sen­sä, pys­tyy pi­dät­tä­mään hen­gi­tys­tä pi­dem­pään, Mar­ti ker­too.

Märkäpuku pitää tehokkaasti lämpimänä. Sen kanssa voi viettää aikaa vaikka jäisessä vedessä.

Merja Forsman

Epä­mu­ka­vuu­den tun­ne syn­tyy hii­li­di­ok­si­din osa­pai­neen nou­se­mi­ses­ta, ei ha­pen­puut­tees­ta. 

– Hii­li­di­ok­si­din osa­pai­neen nou­se­mi­nen ei ole vaa­ral­lis­ta, mut­ta voi tun­tua tot­tu­mat­to­man mie­les­tä ikä­väl­tä, Nordb­lad se­lit­tää.

– Täs­sä vai­hees­sa ih­mi­set luu­le­vat usein, et­tä hap­pi lop­puu. Tun­ne on sama kuin juos­tes­sa, kun ko­kee ha­lun hen­git­tää ulos. Hap­pi ei ole lop­pu­mas­sa, vaan hii­li­di­ok­si­di ha­lu­aa ulos. Kun tä­män tie­tää, hen­gi­tyk­sen pi­dät­tä­mi­nen ei tun­nu enää niin pa­hal­ta. Ko­kei­le vaik­ka!

Hän kan­nus­taa jo­kais­ta tes­taa­maan tätä niin, et­tä täyt­tää keuh­kot il­mal­la ja odot­taa, et­tä tu­lee tar­ve hen­git­tää. Sen jäl­keen tu­li­si tun­nus­tel­la vie­lä muu­ta­man se­kun­nin ajan, mis­sä koh­taa ja mil­tä hen­gi­tyk­sen tar­peen tun­tee. Nordb­lad on kir­joit­ta­nut hen­gi­tyk­sen pi­dät­tä­mi­ses­tä kir­jan­kin, jos­sa on har­joi­tuk­sia ja tie­toa hen­gi­tyk­sen pi­dät­tä­mi­sen fy­si­o­lo­gi­as­ta.

– Yllättävän monet kurssille tulevat kärsivät vesikammosta. Täällä pääsee nopeasti kammosta eroon, Johanna Nordblad sanoo.

Merja Forsman

Pin­nan al­la on ai­na rau­hal­lis­ta

Toi­sel­la puo­lel­la ran­taa por­voo­lai­nen Mira Pel­to­la har­joit­te­lee sol­mu­ja. Hän in­nos­tui su­kel­ta­mi­ses­ta vuo­si sit­ten muu­tet­tu­aan Por­voo­seen.

– Kun pai­nuu pin­nan al­le, kaik­ki hil­je­nee ja tu­lee zen-olo. Valo lois­taa ve­den pin­nas­sa ja vaik­ka sa­tai­si, pin­nan al­la on tyyn­tä ja rau­hal­lis­ta, hän ker­too.

Ren­tout­ta li­sää ih­mi­sen fy­si­o­lo­gia: Kun ih­mi­nen pi­dät­tää hen­gi­tys­tään, ke­hos­sa käyn­nis­tyy su­kel­lus­vas­te. Su­kel­lus­vas­te las­kee puls­sia, rau­hoit­taa eli­mis­töä, hei­ken­tää ää­reis­ve­ren­kier­toa ja ku­tis­taa per­naa niin, et­tä ve­reen va­pau­tuu pu­na­so­lu­ja. Pu­na­so­lut kas­vat­ta­vat hap­pi­va­ras­to­ja. Ih­mi­nen ren­tou­tuu au­to­maat­ti­ses­ti.

Nordb­la­din kurs­sil­le Pel­to­la tuli op­pi­ak­seen tur­val­lis­ta su­kel­ta­mis­ta.

– Ai­na pi­tää teh­dä suun­ni­tel­ma en­nen su­kel­ta­mis­ta ja on to­del­la tär­ke­ää, et­tä mu­ka­na on tur­va­su­kel­ta­ja, joka re­a­goi, jos toi­nen te­kee jo­tain poik­ke­a­vaa, hän sa­noo.

Su­kel­ta­maan ei saa kos­kaan men­nä yk­sin.

Vapaasukelluksessa turvallisuus on erityisen tärkeää. Veden alle ei koskaan mennä sukeltelemaan ilman turvasukeltajaa.

Merja Forsman

Vapaasukelluskurssilla opitaan urvallisuudesta ja rentoutumisesta.

Merja Forsman

In­nos­tus läh­ti len­toon Itä­väy­läs­tä

Hen­gi­tyk­sen pi­dät­tä­mi­nen ei ole va­paa­su­kel­lus­kurs­sin suu­rin haas­te, sel­vi­ää pian.

– Tämä mär­kä­pu­vun pu­ke­mi­nen on se tus­kai­sin vai­he, por­voo­lai­nen Kari Wal­lin sa­noo ja ruis­kut­taa pääl­leen liu­kas­tet­ta.

Kui­vaa pu­kua on liki mah­do­ton saa­da yl­le. Osa käyt­tää apu­na hoi­to­ai­net­ta, osa ihan vain vet­tä, toi­set su­kel­ta­jil­le myy­tä­viä liu­kas­te­ta.

– Vaik­ka puku on vai­kea pu­kea, se on to­del­la läm­min. Va­paa­su­kel­lus­pu­ku on käy­tän­nös­sä kui­va­pu­ku, joka pi­tää vain pu­kea mär­kä­nä pääl­le. Kun puku on pääl­lä, sil­lä sel­vi­ää tun­nin vaik­ka jään al­la, Nordb­lad sa­noo.

Apuo­pet­ta­ja Os­si Sö­der­holm kier­tää kat­so­mas­sa, jos joku tar­vit­si­si apua.

– It­se asi­as­sa kiin­nos­tuin va­paa­su­kel­luk­ses­ta, kun luin kol­me vuot­ta sit­ten Itä­väy­län ke­sä­nu­me­ros­ta Os­sin haas­tat­te­lun. Olin jo muu­ten­kin miet­ti­nyt, et­tä oli­si kiva har­ras­taa va­paa­su­kel­lus­ta, mut­ta sen ju­tun jäl­keen me­nin mu­kaan Mu­re­naan, Wal­lin ker­too. 

Mu­re­na on por­voo­lai­nen ur­hei­lu­su­kel­lus­ker­ho.

Kun mär­kä­pu­vut on pu­et­tu, kurs­si­lai­set läm­mit­te­le­vät telt­ta­sau­nas­sa ja siir­ty­vät sit­ten pin­nan al­le. Rau­hal­li­ses­ti, mie­li ren­to­na.

Telttasauna lämpiää muutamassa minuutissa.

Merja Forsman

Telttasauna pitää sukeltajat lämpimänä.

Merja Forsman