POR­VOO-KE­RA­VA Por­voos­sa pit­kään hau­taus­toi­men pääl­lik­kö­nä toi­mi­nut Mark­ku Blom on saa­nut Kivi ry:n vuo­sit­tain myön­tä­män tun­nus­tuk­sen, KI­VI­pal­kin­non. Syk­syl­lä 2024 Ke­ra­van seu­ra­kun­nan seu­ra­kun­ta­puu­tar­hu­rik­si siir­ty­nyt Blom sai pal­kin­non pit­kä­ai­kai­ses­ta hy­väs­tä yh­teis­työs­tä ki­vi­a­lan toi­mi­joi­den kans­sa. Pal­kin­non sai en­sim­mäis­tä ker­taa hen­ki­lö.

KI­VI­pal­kin­to ja­et­tiin nyt kuu­det­ta ker­taa. Ai­kai­sem­min tun­nus­tuk­sen ovat saa­neet Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­mä, Sei­nä­jo­en seu­ra­kun­ta, Ylö­jär­ven seu­ra­kun­ta, Lap­peen­ran­nan seu­ra­kun­ta ja Ro­va­nie­men seu­ra­kun­ta. Tänä ke­vää­nä tun­nus­tus an­net­tiin Mark­ku Blo­mil­le, joka on työs­ken­nel­lyt 26 vuo­den ajan eri seu­ra­kun­tien hau­taus­toi­mes­sa. Ke­ra­van seu­ra­kun­ta­puu­tar­hu­ri­na hän aloit­ti syk­syl­lä 2024 ja toi­mi sitä en­nen kah­dek­san vuot­ta Por­voon seu­ra­kun­ta­yh­ty­mäs­sä hau­taus­toi­men pääl­lik­kö­nä. Blo­mil­la on puu­tar­hu­rin ja hor­to­no­min kou­lu­tus.

– Mark­ku Blom on teh­nyt vuo­si­kym­men­ten ajan jous­ta­vaa ja mää­rä­tie­tois­ta yh­teis­työ­tä ki­vi­a­lan toi­mi­joi­den kans­sa ja edis­tä­nyt suo­ma­lai­sen ki­vi­kult­tuu­rin sekä muis­ta­mi­sen kult­tuu­rin säi­ly­mis­tä ja ke­hit­ty­mis­tä, Kivi ry:n toi­min­nan­joh­ta­ja Sini Lai­ne sa­noo.

Blom ker­too ol­leen­sa yl­lät­ty­nyt ja otet­tu kuul­tu­aan KI­VI­pal­kin­nos­ta.

– Tun­nus­tus tun­tuu mu­ka­val­ta ja hie­nol­ta, Blom to­te­aa tyy­ty­väi­se­nä.

Markku Blom ja KIVIpalkinto.

Jous­ta­va lu­pa­me­net­te­ly tuo mo­ni­muo­toi­suut­ta

Blom aloit­ti uran­sa kun­ta­puo­len vi­he­ro­sas­tol­ta, mut­ta kiin­nos­tui pian hau­taus­mai­den ja seu­ra­kun­nan vi­he­ra­lu­ei­den hoi­ta­mi­ses­ta. Hau­taus­maat tu­lee­kin hä­nen mie­les­tään näh­dä puis­toi­na, joil­la on suu­ri mer­ki­tys paik­ka­kun­nan his­to­ri­as­sa ja ny­kyi­syy­des­sä.

Blom ko­kee, et­tä hau­taus­toi­mes­sa työs­ken­te­ly on mo­niu­lot­teis­ta, ja sii­nä ko­ros­tuu tii­mi­työs­ken­te­ly hau­taus­maan hoi­dos­sa, hau­tauk­sien jär­jes­te­lyis­sä sekä eri­tyi­ses­ti omais­ten koh­taa­mi­ses­sa. Blo­min oma työ on jo vuo­sien ajan pai­not­tu­nut hal­lin­nol­li­siin teh­tä­viin, ku­ten ta­lou­den suun­nit­te­luun ja han­kin­toi­hin. Kä­det hän saa mul­taan oma­ko­ti­ta­lon pi­ha­töis­sä.

– Kes­kei­nen osa työ­tä­ni on yh­tey­den­pi­to ki­vi­liik­kei­den ja hau­taus­toi­mis­to­jen kans­sa. Hau­taus­mai­den yl­lä­pi­toon ja esi­mer­kik­si muis­to­ki­vien mal­lien ja ko­ko­jen suh­teen seu­ra­kun­nil­la on omat oh­jeis­tuk­sen­sa. Olen yrit­tä­nyt ol­la jous­ta­va lu­pa­me­net­te­lyis­sä ja vält­tää tur­haa by­rok­ra­ti­aa. On myös tär­ke­ää, et­tä omai­set saa­vat hau­dal­le mie­lui­san muis­to­ki­ven. Kun­han kivi py­syy an­ne­tuis­sa mi­tois­sa, se riit­tää. Suun­ni­tel­mat sit­ten hy­väk­sy­tään seu­ra­kun­nas­sa, mut­ta jos oh­jeis­tuk­sia nou­da­te­taan, ei ki­ven han­kin­nas­sa ole on­gel­mia, Blom miet­tii.

Esi­mer­kik­si Por­voos­sa ei ki­ven mal­lia ja ma­te­ri­aa­lia ra­joi­tet­tu Nä­sin­mä­en hau­taus­maan uu­del­la osal­la, jos kivi mah­tui mak­si­mi­mit­to­jen si­säl­le. Näin omai­sil­la oli mah­dol­li­suus hank­kia vaih­te­le­via ja mo­ni­muo­toi­sia muis­to­ki­viä. Van­hal­la ja suo­je­lul­la osal­la muis­to­merk­ki­suun­ni­tel­mat hy­väk­sy­tet­tiin ai­na hau­taus­toi­mes­sa.

Blom to­te­aa, et­tä Ke­ra­val­la nou­da­te­taan sa­maa oh­jeis­tus­ta mit­toi­hin mah­dut­ta­mi­ses­ta. Ki­vet saa­vat esi­mer­kik­si ol­la vaik­ka­pa kak­si­o­sai­sia.

– Hau­taus­maat ero­a­vat toi­sis­taan. Esi­mer­kik­si Ke­ra­val­la ei ole reu­na­ki­vi­hau­to­ja lain­kaan ja mo­net hau­ta­ki­vet ovat mus­tia ja laa­tik­ko­mai­sia. Ke­ra­van hau­taus­maa on uu­si ja seu­ra­kun­ta­kin täyt­tää vas­ta 70 vuot­ta. Por­voon Nä­sin­mä­en hau­taus­maa on pe­rus­tet­tu vuon­na 1789. Hau­taus­mail­la nä­ky­vät­kin sel­väs­ti ajan muu­tok­set, Blom miet­tii.

Suo­ma­lai­nen kivi kes­tää ja on ikui­nen

Blom it­se kan­nat­taa muis­to­ki­vis­sä mo­ni­muo­toi­suut­ta, ku­ten eri­lai­sia mal­le­ja ja ki­ven­työs­töä. Hä­nel­le mie­lui­sin ki­vi­la­ji on Mänt­sä­län pu­nai­nen ja loh­ko­reu­nai­sek­si lou­hit­tu kivi. Suo­ma­lai­nen kivi on Blo­min mie­les­tä laa­du­kas­ta, sää­o­lo­suh­tei­siin so­pi­vaa ja eko­lo­gis­ta, kos­ka kivi tu­lee yleen­sä lä­hi­lou­hi­mois­ta ei­kä me­ri­mat­ko­jen ta­kaa. Ma­te­ri­aa­li­na kivi on ikui­nen.

Blom ker­too, et­tä yh­teis­työ ki­vi­liik­kei­den ja pai­kal­lis­ten hau­taus­toi­mis­to­jen kans­sa on su­ju­nut hy­vin, kun mo­lem­mat osa­puo­let voi­vat luot­taa toi­siin­sa ja mah­dol­li­set ki­pu­koh­dat tuo­daan rei­lus­ti esiin. Hän odot­taa myös ki­vi­liik­keil­tä ak­tii­vis­ta otet­ta muis­to­ki­vi­kult­tuu­rin ke­hit­tä­mi­ses­sä.

Yh­teis­työ on toi­mi­nut myös niin, et­tä esi­mer­kik­si Por­voos­sa pai­kal­li­nen ki­vi­lii­ke avus­ti kaa­det­tu­jen hau­ta­ki­vien ta­kai­sin­lai­tos­sa. Muu­ten­kin ki­vi­liik­keet ovat aut­ta­neet hau­ta­ki­vien siir­ros­sa, kun am­mat­ti­lais­ten osaa­mis­ta on tar­vit­tu no­pe­al­la ai­ka­tau­lul­la.

– Yh­tei­nen, vaik­ka val­ta­kun­nal­li­nen ta­pah­tu­ma seu­ra­kun­tien ja ki­vi­a­lan am­mat­ti­lais­ten kes­ken oli­si ter­ve­tul­lut, Blom ide­oi.