POR­VOO – On sa­not­tu, et­tä ih­mis­kun­ta löy­si it­sen­sä sil­loin, kun opim­me esit­tä­mään aja­tuk­si­am­me tai­teen kaut­ta, ker­too va­lo­ku­va­tai­tei­li­ja Si­men Jo­han.

New Yor­kis­sa asu­va Jo­han vas­taa Itä­väy­län haas­tat­te­luun säh­kö­pos­til­la.

– Aluk­si ku­va­sim­me maa­il­maa sel­lai­se­na kuin se näyt­täy­tyi meil­le, mut­ta vä­hi­tel­len opim­me käyt­tä­mään sym­bo­le­ja ja me­ta­fo­ria, jot­ka il­mai­se­vat myös sitä, mil­tä maa­il­man tun­tuu si­säl­tä kä­sin.

Until the Kingdom Comes -näyttelyn teosten maailmassa sekoittuvat fantasia, painajaismaiset tilanteet ja todellisuuden kauneus.

Merja Forsman

Jo­han tun­ne­taan suu­ri­ko­koi­sis­ta te­ok­sis­taan, jois­sa eläi­met, une­no­mai­set mai­se­mat ja eri­lai­set ku­va­maa­il­mat su­lau­tu­vat yh­teen, ja jois­ta voi löy­tää eri­lai­sia sym­bo­li­sia mer­ki­tyk­siä. Nii­tä, jot­ka ker­to­vat, mil­tä maa­il­ma tun­tuu si­säl­tä päin.

Raa­dol­li­suut­ta, kau­neut­ta, tut­tua, vie­ras­ta

Hei­nä­kuun en­sim­mäi­se­nä Tai­de­teh­taal­la avat­ta­va Un­til the King­dom Co­mes -näyt­te­ly tuo Jo­ha­nin suu­ret te­ok­set en­sim­mäis­tä ker­taa Suo­meen.

Näyt­te­ly ko­ko­aa yh­teen vuo­si­na 2005–2015 syn­ty­nei­tä te­ok­sia, joi­ta Jo­han on kä­si­tel­lyt di­gi­taa­li­ses­ti muok­kaa­mal­la, ker­ros­ta­mal­la ja yh­dis­te­le­mäl­lä ma­te­ri­aa­lia uu­sik­si som­mi­tel­mik­si tut­ki­van ja in­tui­tii­vi­sen työs­ken­te­lyp­ro­ses­sin kaut­ta.

Te­ok­sis­sa kiil­to­ku­va­mai­nen kau­neus yh­dis­tyy eläin­maa­il­man raa­dol­li­suu­teen, tut­tu epä­to­del­li­seen, luon­nol­li­nen kei­no­te­koi­seen ja vie­hät­tä­vä uh­kaa­vaan.

– Juu­ri täl­lai­sia ris­ti­rii­tai­sia tun­te­muk­sia koen usein sa­ma­nai­kai­ses­ti, Jo­han sa­noo.

Yk­sit­täis­ten te­os­ten te­ke­mi­nen vie hä­nel­tä usein vuo­sia, ja mo­net te­ok­sis­ta ke­hit­ty­vät rin­nak­kain sa­maan ai­kaan.

– Ku­van on­nis­tu­mi­nen pe­rus­tuu mi­nul­la sii­hen, mi­ten sy­väs­ti se re­so­noi sen kans­sa, mi­ten koen ole­mi­sen täs­sä maa­il­mas­sa. Tämä ko­ke­mus on ker­rok­sel­li­nen ja pa­ra­dok­saa­li­nen. Sen vuok­si käy­tän pal­jon ai­kaa ele­ment­tien li­sää­mi­seen, pois­ta­mi­seen ja uu­del­leen ku­vaa­mi­seen, kun­nes te­ok­seen syn­tyy oi­ke­an­lai­nen mo­ni­tul­kin­nal­li­suus, Jo­han ker­too.

Simen Johanin teoksissa lähes kiiltokuvamainen kauneus yhdistyy usein raadollisiinkin eläinkuviin.

Merja Forsman

Elä­mä ei vält­tä­mät­tä an­na vas­tauk­sia

Näyt­te­lyn nimi Un­til the King­dom Co­mes viit­taa ih­mi­sen ku­vi­tel­maan sii­tä, et­tä elä­mä rat­ke­aa jo­nain päi­vä­nä on­nel­li­sel­la ta­val­la ja et­tä vas­tauk­set ky­sy­myk­siin, kei­tä olem­me ja mitä teem­me täs­sä maa­il­mas­sa, pal­jas­tu­vat.

– Us­kon, et­tä useim­pia meis­tä oh­jaa tun­ne sii­tä, et­tä jo­tain puut­tuu ja et­tä jos­sain edes­sä­päin odot­taa tila, jos­sa kaik­ki vih­doin aset­tuu ja tuo le­vol­li­suu­den. Meil­le myy­dään jat­ku­vas­ti aja­tus­ta sii­tä, et­tä täyt­ty­mys löy­tyy ai­na seu­raa­van saa­vu­tuk­sen, ih­mis­suh­teen, os­tok­sen, po­liit­ti­sen vi­si­on tai jopa kuo­le­man jäl­keen, Jo­han sa­noo.

Hä­nen mu­kaan­sa mer­ki­tys ei syn­ny kui­ten­kaan pe­ril­le pää­se­mis­tä, vaan sii­tä, et­tä pys­tym­me ole­maan läs­nä ny­ky­het­kes­sä, vaik­ka se oli­si epä­var­maa ja täyn­nä ris­ti­rii­to­ja.

Jos Jo­han oli­si saa­nut päät­tää, näyt­te­lyl­lä ei oli­si ni­meä ol­len­kaan.

– Ku­va­ni ovat yleen­sä ni­met­tö­miä, en­kä mie­lel­lä­ni an­na näyt­te­lyil­le ni­miä, vaik­ka gal­le­ri­at ja mu­se­ot jos­kus tar­vit­se­vat sel­lai­sen käy­tän­nön syis­tä. Tämä nimi tun­tui ylei­sel­lä ta­sol­la so­pi­val­ta suh­tees­sa huo­lii­ni, mut­ta te­os­ta ei pidä lu­kea sen ku­vauk­se­na, Jo­han sa­noo.

Näyt­te­lyl­lä nos­te­taan Por­voon ve­to­voi­maa

Por­voon kau­pun­gin ta­pah­tu­ma­pääl­lik­kö Ka­ta­ri­na Broas pi­tää näyt­te­lyn saa­mis­ta Por­voo­seen mer­kit­tä­vä­nä li­sä­nä kau­pun­gin kult­tuu­ri­tar­jon­taan.

– Tai­de­teh­taan teh­tä­vä­nä on tuo­da Por­voo­seen si­säl­tö­jä, jot­ka vah­vis­ta­vat kau­pun­gin ve­to­voi­maa sekä kult­tuu­rin et­tä mat­kai­lun nä­kö­kul­mas­ta. Kan­sain­vä­li­set yh­teis­työt, ku­ten nyt Fo­tog­ra­fis­kan kans­sa to­teu­tet­tu näyt­te­ly, nos­ta­vat Por­voon pro­fii­lia ja täy­den­tä­vät kau­pun­gin omaa tar­jon­taa. Us­kom­me, et­tä yh­teis­työ hou­kut­te­lee en­tis­tä enem­män kult­tuu­rin ys­tä­viä kau­pun­kiim­me, Broas sa­noo.

Fo­tog­ra­fis­ka on kan­sain­vä­li­ses­ti tun­net­tu ins­ti­tuu­tio, jol­la on mu­se­ot Tuk­hol­mas­sa, Ber­lii­nis­sä, Shang­hais­sa, Tal­lin­nas­sa ja pian Os­los­sa. Tai­de­teh­taal­le ku­ra­toi­tu näyt­te­ly on jo Fo­tog­ra­fis­kan toi­nen näyt­te­ly Por­voos­sa. Edel­li­nen näyt­te­ly Iko­ner to­teu­tet­tiin 2017 Por­voon kau­pun­gin kult­tuu­ri­pal­ve­lui­den toi­mes­ta

– Si­men Jo­ha­nin te­ok­set ovat to­del­la suu­ri­ko­koi­sia ja vai­kut­ta­vam­pia pai­kan pääl­lä. Olen tu­tus­tu­nut nii­hin etu­kä­teen ruu­dul­ta, ja jo sii­nä koos­sa ne tun­tui­vat lä­hes maa­gi­sil­ta. Us­kon, et­tä val­miis­sa näyt­te­lys­sä ko­ke­mus on vie­lä­kin voi­mak­kaam­pi, Broas ker­too.

Hän iloit­see Tai­de­teh­taan ke­sän oh­jel­mas­ta, jos­sa mak­sut­to­mia näyt­te­lyi­tä on esil­lä nyt kah­des­sa ker­rok­ses­sa. Tai­de­hal­lis­sa on esil­lä pal­ki­tun ku­va­tai­tei­li­jan Sa­mu­li Hei­mo­sen te­ok­sia.

– Toi­von, et­tä ko­ti­mai­nen ja kan­sain­vä­li­nen tai­de hou­kut­te­lee sekä va­ki­o­kä­vi­jöi­tä et­tä uu­sia ylei­sö­jä. Oli­si hie­noa, jos por­voo­lai­set in­nos­tui­si­vat sii­tä, mi­ten mo­ni­puo­li­sia ja elä­myk­sel­li­siä si­säl­tö­jä Tai­de­teh­taal­la voi­daan to­teut­taa, Broas sa­noo.

Aron Gustafsson ja Strom Olin pääsivät pystyttämään näyttelyä ensimmäisenä kesätyöpäivänään.

Merja Forsman

Suo­mi­ku­va nah­ka­tak­ke­ja, moot­to­ri­pyö­riä ja män­nik­köä

Jo­han ei ole tu­los­sa it­se Suo­meen, mut­ta on lap­suu­des­sa käy­nyt Suo­mes­sa.

– Kas­voin Ete­lä-Ruot­sis­sa, jos­ta ajoim­me usein Poh­jois-Suo­men kaut­ta Kirk­ko­nie­meen Nor­jaan, jos­ta olen ko­toi­sin ja jos­sa su­ku­lai­se­ni asui­vat. Tämä oli 80-lu­vul­la, jo­ten vah­vin muis­to­ni on män­ni­köis­tä, nah­ka­ta­keis­ta ja moot­to­ri­pyö­ris­tä, hän ker­too.

Por­voos­sa Jo­han ei ole kos­kaan käy­nyt. Mitä hän toi­vo­si, et­tä por­voo­lai­set ajat­te­li­si­vat hä­nen te­ok­sis­taan ja mil­lai­sia tun­tei­ta hän toi­voi­si nii­den he­rät­tä­vän?

– Mi­nun on vai­kea teh­dä täl­lai­sia te­ok­sia, jos ajat­te­len lii­kaa sitä, mi­ten muut ih­mi­set nii­hin suh­tau­tu­vat. Vah­vim­mat työ­ni syn­ty­vät sil­loin, kun luo­tan in­tui­ti­oo­ni ja kes­ki­tyn sii­hen, mikä tun­tuu mi­nul­le it­sel­le­ni ai­dol­ta ja vält­tä­mät­tö­mäl­tä, hän sa­noo.

– Toi­von, et­tä tä­män it­se­tut­kis­ke­luun pe­rus­tu­van pro­ses­sin kaut­ta esiin nou­see jo­tain ai­toa, jo­hon myös muut ih­mi­set voi­vat sa­mas­tua.

FO­TOG­RA­FIS­KA: SI­MEN JO­HAN, UN­TIL THE KING­DOM CO­MES
» Näyt­te­ly­ai­ka: 1.7.–2.8.2026
» Paik­ka: Por­voon Tai­de­teh­das Län­ti­nen Alek­san­te­rin­ka­tu 1
» Au­ki­o­lo­a­jat: 1.7.–2.8.2026, tiis­tai–per­jan­tai klo 10–18, lau­an­tai–sun­nun­tai 11–16, maa­nan­tai­sin sul­jet­tu
» Si­sään­pää­sy: Mak­su­ton